Lue keskustelun säännöt.
AUTTAKAA, miten saan äitini ymmärtämään
29.12.2016 |
13-vuotiaani, joka on on ihan fiksu poika, jolla on murrosikä aluillaan, saa välillä hetkellisiä valitus/huuto/raivoamiskohtauksia.... yleensä tulevat ennen ruokaa, ja arvelen, että johtuvat matalan verensokerin ja muroosiän hormonien yhteisvaikutuksesta. Yleensä kun näen tilanteen alkavan, katkaisenhuudon pakolla, huudan hyvin lyhyesti päälle, käsken syödä hiljaa, tai käsken syödä omassa huoneessa. Uhkaan kuukausirahan supistamisella, jos ei tottele. Mitään älyttömän kovia uhkauksia en ilmaan laita. Yleensä toimii. Juttelemme sitten 1-2 tunnin päästä kun teini rauhoittunut, molemmat saavat suunvuoron, olemme hyvissä väleissä. Poika yleensä tajuaa tilanteen jälkikäteen ihan hyvin.
Tänään äitini oli paikalla tällaisen tilanteen alkaessa, ja alkoi puolustaa poikaa. Sanoin, että pysyy ulkona asiasta, äitini sanoi ihan suoraan, että ei pysy, vaan puuttuu. Ei uskonut, kun sanoin että pois tästä huoneesta. Olimme siis meillä. Tuli useampaan otteeseen pitkittämään tilannetta. Siinä mummi sitten solkotti pojalle, miten äiti kohtelee häntä huonosti.
Äitini on lapsille aika läheinen, enkä erityisemmin haluaisi rajoittaa hänen meillä oloaan. En tajua, mikä ongelma hänellä on tajuta tätä asiaa. Miten saan hänet tajuamaa?
Lisään vielä, että yksi syy, miksi haluan lopettaa täyshuudot lyhyeen ja jatkaa keskustelua rauhoittuneen teinin kanssa, on, että pikkusisarusket pelkäävät sitä huutoa. Minun mielestäni tunteet saa näyttää, mutta joku raja, paljonko voi yhteisessä kodissa möykätä.
Kommentit (8)
Olen kokeillut myös keskustelua heti. Teini huutaa niin kiihtyneenä ja jankkaa samaa, että ei siitä mitään tule, huuto vaan yltyy ja yltyy, asia ei ratkea. Ole katsonut parhaaksi jutella hänen kanssaan tunteiden hallinnasta jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oh, 13 vuotiaan kanssa toimitaan kuin ,,,
Mun mielestä tomit väärin, kuten äitiskin sen koki. En tiedä, miten kohtelet lapsiasi noin muuten... Yksi ei saa aina olla syyllinen, rangaistu tms... joskus pienempienpiekin pitää oppia, ettei eristet'ä, jos ei käyttäydy sata hyvin, vaan pienenkin pitää oppia, ettei mene vain hänen mukaan.
Ykkönen ja kolmonen... miten sitten olisi pitänyt toimia?
Tilanne oli siis sellainen, että pikkuveli oli ottanut muropaketin huomaamatta, että että teini oli juuri ottamassa. Teini piilotti maitopurkin, ja huomasin sen. Sanoin teinille, että meillä ei kiusata ketään, lopeta heti. Ja teini aloittaa hillittömän huudon. Kertokaa ykkönen ja kolmonen, mitä itse olisitte tehneet?
Niin ja siis teinillä oli vaihtoehdot syödä hiljaa pöydässä tai mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei vielä ihan kamalia rangaistuksia käsittääkseni...
Toimit oikein hyvin. Itse tekisin samoin. Minusta se että osoitat sen, että sinä määräät teillä, tuo teinille turvallisuutta. Jos vielä keskustelet hänen kanssaan tasavertaisina myöhemmin, jää hänelle sellainen olo, että hän on sinulle tärkeä ja ymmärrät hänen tunteitaan. Hänkin varmasti ymmärtää, ettet voi hyväksyä pienten pelottelua ja täysin hallitsematonta käyttäytymistä. Mutta ymmärrät ja tuet häntä. Hän oppii tiedostamaan tunteitaan ja käyttäytymistään. Kasvatat hänestä hyvällä itsetunnolla varustettua aikuista. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itseäni siis hämmentää se, että äitini noin vaan työntyy minun kodissani asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. En oikein ymmärrä, miten hän kehtaa.
Tiukka keskustelu äidin kanssa joskus kun mikään tilanne ei ole päällä teinin kanssa. Selität miksi toimit niinkuin toimit ja mitä seuraa jos toimit toisin. Parhaassa tapauksessa äiti ymmärtää. Jos ei, niin vaadit että sinun kodissasi on kunnioitettava sinun kasvatustapaasi vaikka ei äiti samaa mieltä olisikaan.
Meillä väännetään samankaltaisesti, vähän lievemmistä tilanteista ja taaperon kanssa tosin. Minulle tiukka (mutta lempeä) johdonmukaisuus on kasvatukseni kulmakivi, ja näen punaista joka kerta kun tilanteen ollessa päällä tullaan sönkkäämään "no ei kai nyt aina tarvi tolleen, älä nyt, voihan nyt noin tehdä". Minä olen myös se joka katselee seuraukset kun lapselle annetaan kiukutellessa aina periksi. Kun kyse ei ole ikinä siitä yhdestä tilanteesta vaan isommasta kuvasta.
Ja fiksusti toimit teinisi kanssa.
Olet valinnut tien, jolla edessä on ISOJA ongelmia. Huutamalla päälle sä et "katkaise tilannetta", sä vaan siirrät agression sille ajalle kun lapsi on sua isompi.