Työttömäksi jääminen ei ollutkaan niin kamalaa!
Jäin työttömäksi puolisen vuotta sitten. Tällöin toteutui yksi pahimmista peloistani, koska sitä olin pelännyt ja stressannut lukuisissa yt:ssä jo vuosia.
Ei muuta kuin muutokset alkuun. Oma omakotitalo myytiin ja muutettiin keskustaan suhteellisen edulliseen vuokrakämppään. Kakkosauto myytiin ja ykkösauto vaihdettiin edullisempikuluiseen. Lapset otettiin pois päiväkodista. Ruokakulut otettiin syyniin ja nykyään tehdään kaikki ruoat itse. Jne jne...
Mutta arvatkaas mitä: pärjäämme tosi hyvin! Omakotitalon myynnin takia olemme lainattomia eli vapaita velkavankeudesta (20 000€ jäi "käteen" ja sillä maksoimme käyttöluotot pois). Aikaa jää perheelle, taloudenhoidolle, liikuntaan jne. Aikaa on kaikkeen siihen mitä haluan tehdä, mutta mihin ei aikaisemmin ole ollut rahaa! Kaiken kaikkiaan kävi hyvin. Eli ihan turhaan olen stressannut.
Tällä kaikella haluan siis vain sanoa sen, että työttömyyteen ei kuole😁
Kommentit (9)
Naisille työttömyys on aina mukavaa.
No tuleva vuosi varmasti kurjistaa sinunkin auvoisen elämäsi.
Kannattaa jo hankkia niille lapsille hoitopaikka valmiiksi, saatat päästä vaikka orjatyöhön ja jos ei ole lapsille hoitopaikkaa niin saat karenssin.
En tiedä kuinka suhtautuvat siihen että ramppaat haastatteluissa 3 kk:n välein lapset mukana.
työttömyys on kyllä paskaa
vaikka opiskelukin oli paskaa taas 2,5 vuotta eikä tarvinnut olla yliopistolla kuin pari päivää viikossa ja viime kevään matkustin Aasiassa, niin silti nyt oon viikon ollut työtön kun opiskelut loppui niin on tää tylsää yksin
tosin viimeiset 10 vuotta meni dokaillessa ja netissä, mutta nyt kun en juokaan enää niin on niin tuhottomasti aikaa ja ei mitään tekemistä siis
no opiskella ei enää jaksa 45-vuotiaana ja tuskin töihin joudun minnekään, minne sitä osaa ees hakea?
No ei tietenkään ole, onhan sulla ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vielä puolitoista vuotta ja mies tienaa töissä. Sitten kun sitä jatkuu vuosia, ja ukkokin on pelkällä kelan päivärahalla ja kersat teinejä joille pitäisi ostaa koko ajan vähintäänkin uusia kenkiä kun entiset jää pieneksi kolmessa kuukaudessa... niin sitten se voi vähän alkaa nakertaa... Ja toki menee sitten eläkkeelläkin aika pienillä tuloilla se loppuelämä.
Tiedän miehen, joka joutui työttömäksi ja otti vastuulleen kaiken kodinhoidon, koska vaimo oli työssä. Opetteli ruoanlaiton ja leipomisenkin. Kiersi kaupoista tarjoukset, vertaili hinnat ja osti halvimmasta. Kun on aikaa, säästää näin pitkän pennin. Mutta ei sovi vissiin miehille, noin yleisesti.
Pätkätyöläiselle jolle ei ole kertynyt omaisuutta ei työttömyys ole herkkua. Asun yksin kaukana kaupungin keskustasta, ei ole autoa eikä ajokorttia. Tulot 800 euron pintaan kuukaudessa.
Tein juuri toisinpäin kun jäin työttömäksi. Marssin pankkiin ja pyysin ison lainan. Sitten rakennettiin talo.
Kiva sulle, että et kuole työttömyyteesi. Kaikilla ei käy yhtä hyvin. Esim. itse olen sinkku, jolla ei ole omaa asuntoa myytäväksi, eikä puolisoa jakamassa asumiskuluja. Kyllähän tässä pärjää niin kauan kuin on ansiosidonnaisella, mutta pelottaa, jos en ehdi löytää työtä ennen kuin putoan peruspäivärahalle. Joten pyydänkin, että jos sinä pärjäät työttömänä hyvin niin ajattele meitä joilla menee huonommin, äläkä edes yritä työllistyä. Jätä työpaikat meille enemmän tarvitseville!
Täyain samat kokemukset! Työttömänäkin pärjää kunhan tekee tarvittavat muutokset talouteen...