Lapsen sukunimen vaihtaminen...
Miten toimitaan. olisko jollain tietoa asiasta. Meillä tämä tilanne, että edellisestä liitosta mulla on kaksi lasta ja nykyisestä kolme. Nyt haluttais että näillä kahella muullakin lapsella on sama sukunimi kun meillä muulla perheellä. Minne ottaa yhteyttä ja mistä saa jotain infoa asiasta? kiitti jos joku viittii vaivautua vastaamaan:)
Kommentit (23)
Sen sijaan jos haluatte koko perheelle uuden miehesi sukunimen, se tosiaan onnistuu vain adoption kautta.
olleet siitä isompina todella vihaisia ja vaihtaneet nimensä takaisin heti kun ovat täysi-ikäisiä.
Mulla on siis ainoastaan huoltajuus lapsiin, tai nykyisellä miehelläni on oheishuoltajuus. Ex miehelläni(lasten isällä) . onko muka ainoa vaihtoehto miehen adobtoida lapset? Enkös mä voi äitinä päättää lasteni sukunimen, ja antaa heille saman sukunimen mikä itselläni on?
Silloin todellakin koko teidän perheen tulee vaihtaa nimeään... Et voi antaa lapsille nykyisen miehen nimeä, koska eihän tämä ole heidän isänsä ennen kuin hän adoptoi lapset.
vaikka nykyinen miehesi lapset adoptoisi? Paitsi että et saisi elatusmaksuja enää sen jälkeen...
Soitin maistraattiin, ja sieltä sanottiin että sukunimen vaihtaminen onnistuu jos nykyinen mieheni suostuu antamaan sukunimensä lapsilleni:) Elikkäs paperit vaan maistraattiin ja homma hoituu kuulemma niin.
Haluamme vaan et lapsilla on sama nimi kun muillakin perheen jäsenillä, eivätkä tunne itseään ulkopuolisiksi .T: ap
Kaikki joille noin tehty häpeävät uutta nimeään ja eivät tunne sitä omakseen.
Miksi lastesi (ilm. kuitenkin jo kouluikäisiä) täytyy vaihtaa nimensä, jotta he " kuuluisivat joukkoon" . Anna heidän pitää oma nimensä.
Miksi te kaikki ette vaihda sinun tyttönimellesi, mikä muuten by the way olisi säästänyt teidät kaikki tuolta sotkulta.
Nimet eivät perhettä koossa pidä - sen todistaa avioerojen hurja määrä.
En myöskään ymmärrä, miksi toistuvasti pitää puhua/kirjoittaa adobtiosta...
Ainakin on voinut jo 70- ja 80-luvulla.
Minulla on lähipiirissa kavereita, joilla on isäpuolen nimi vaikka ei todellakaan ole adoptoitu!
Yhdellä ei ole mitään yhteyksiä biologiseen isäänsä, ja ei todellakaan ole vaihtamassa nimeään, vaikka on jo lähemmäs 30v.
Asiat on aina yksilöllisiä!
Vaihda vaan nimet, etenkin jos se lapsille on ok. Osaa jo 10v jotain sanoa, vaikka mielipide ei niin vankka olekaan kun aikuisella. Ja voihan sen sitten aikuisena muuttaa takas jos mieli muuttuu. Tärkeää on ettei tunne itseään lapsena perheen ulkopuoliseksi!
voisi johtua jostain muusta kuin eri sukunimestä? Ja siten ongelma(?) voisi olla ratkaistavissa muullakin tavoin kuin sukunimien vaihtamisella...
Lapset eivät ole vielä koulussa, toinen on 5v ja toinen 4v. Ex-mieheni lähti kun odotin toista lastamme. Nykyisen miehen kanssa tavattiin kun olin 6 kuulla raskaana. Hän on siis lapsille isä, eikä lapsilla ole mitään yhteyskiä biologisen isänsä sukuun . Joten siksi meistä tämä sukunimen vaihtaminn tuntuu luonnolliselta.
Minä kun olin ainut " leppänen" ja muut 4henkeä oli sitten " Virtasia" niin kyllä se vähän painoi mieltä...
Aikoinani olin poikani kanssa samalla nimellä (tyttönimeni). Halusin vaihtaa tyttönimeni äitini tyttönimeksi hekilökohtaisista syista. Selvitin silloin mikä on poikani tilanne näissä nimiasioissa ja hänellä oli kolme vaihtoehtoa: pitää silloinen sukunimi, vaihtaa samalle nimelle mille minä vaihdoin tai ottaa isänsä nimi.
Keskustelin poikani (silloin 12v) kanssa siitä mitä hän haluaa. Hän halusi ottaa isänsä nimen vaikka ei ollut tämän kanssa tekemisissä. Nyt hän on aikuinen ja edelleen tyytyväinen valitsemaansa nimeen. Kokee sen omakseen vaikka ei edelleenkään ole isänsä kanssa tekemisissä.
Vierailija:
Minä kun olin ainut " leppänen" ja muut 4henkeä oli sitten " Virtasia" niin kyllä se vähän painoi mieltä...
käytiin perheleireilläkin niin meidän poppoota kutsuttiin " virtasen perheeksi" vaikka en itse ollut kyseisellä sukunimellä... ja koska miehen tytär oli tasan minun ikäiseni ja asui meillä ja olimme samalla luokallakin niin oli jotenkin hassua olla " siskon" kanssa erinimellä... mutta periaatteesta en halunnut nimeäni muuttaa, se olisi ollut loukkaus isääni kohtaan...
harkinnut et voisin laittaa lapsilleni tuon nimen, nimen jolla ei ole mitään sukuyhteyttä eikä merkitystä. Ei tosiankaan ole tarvittu mitään adoptiota silloinkaan kun minun nimeni on vaihdettu siis yli 30 vuotta sitten. Itse en voisi vaihtaa lasteni nimeä vaikka kuinka kohtaisin elämäni suuren rakkauden, lapset ovat isänsä nimellä ja pysyvät.
Hän kertoo aina inhonneensa nimeään, joka kuuluu suvulle, jonka yhtäkään jäsentä hän ei ollut koskaan tavannut. Äitinsä erosi raskaana ollessaan väkivaltaisesta miehestä.
miten lapset suhtautuvat vanhempina siihen jos heillä on isäpuolensa nimi. Lapsesi varmaankin tietävät ettei tämä isäpuoli ole heidän oikea isä. Heille saattaa myöhemmin tulla tunne että olet yrittänyt " unohduttaa" heidän isänsä vaihtamalla sukunimen ja että yrität tehdä tästä isäpuolesta heidän isänsä yms.
niin aikaisemman liiton lapset utlisi adoptoida... tai siis nykyinen miehesi adoptoisi edellisen liiton lapset... näin olen ymmärtänyt ja siksi itse jäin eri nimelle kun muu perhe aikoinaan...