Jos vain olis näin?

Elämme mieheni kanssa kyllä melkoisten päätösten aikaa... Tai anteeksi, tulevan mieheni...



Meillä on häät tänä keväänä ja viikonlopun aikana päätimme, että ostamme oman talon heti sopivan osuessa kohdalle, tämän lisäksi olemme sopineet, että alamme yrittämään toista lasta häiden jälkeen.



Ongelmana on nyt se, että alkaa tuntumaan, että tulee liian paljon asioita yhdellä kertaa, että jos jonkun kanssa odottaisi...



Meillä on nyt 9kk ikäinen poika ja olemme miettineet, että olisiko viisasta lykätä lapsen tekoa jonkun verran, että löytäessämme oman talon voisimme rauhassa asettua sinne, tehdä mieleisemme remontit ja antaa aikaa pienelle pojalle tottua uuteen kotiin ja vasta vaikka vuoden tai parin jälkeen alkaa suunnittelemaan toista. Esikoisen kanssa tärppäs heti, jote ei uskalla alkaa tässä asiassa hoppuileen.



Toinen vaihtoehto olisi, että muutammekin isompaan asuntoon vuokralle ja etsimme taloa ihan rauhassa.



Kolmas on taas sitten se, että mennään vanhoilla suunnitelmilla ja katsotaan mitä elämä tuo, mutta en tiiä.... Häitä nyt ei ainakaan lykätä;)



Tiedän ettei tämä kummoinen asia ole, eikä kai ongelmaksikaan voi kutsua, koska kaikki asiat ovan kuitenkin hyviä ja ihania. Onkohan kyseessä vaan liian miettimisen tuoma epävarmuus vai??



Kiitos että sain purkaa tän tänne!!!