Paska fiilis :(! Syyllistin lasta aamulla vaikka syyllinen oli oikeasti koira.
Ja tiesin tämän!
Koira siis oli syönyt yhden lelun jonka oli lattialta löytänyt. Lelu oli minun vanha ja asia harmitti kovasti.
Aloin sitten paasaamaan 3-vuotiaalle, että " noin juuri käy kun jättää niitä leluja lojumaan joka paikkaan" jne. skeidaa. Tottahan se on, ettei leluja saa jättää mihin sattuu (etenkään koiraperheessä, heh), mutta lelu oli aika pieni ja luultavasti jonnekin sohvan alle tipahtanut mistä koira sen oli kaivanut.
Lapsella alkoi tippa kertyä linssiin ja alahuuli väpättää ennen kuin " tajusin" haukkuvani väärää puuta. Otin lapsen syliin, halasin ja sanoin että teinpä hölmösti ja väärin, kun oikeasti se oli koiran syytä, mutta silti nyt illalla tuli tosi paska fiilis kun muistin aamuisen tapahtuman :(.
Tapahtuuko muilla tällaisia ylilyöntejä, vai otanko vaan nyt tämän liian raskaasti ;)?
Raskausviikkoja on kertynyt kohtalaisesti, joten tuntuu etten osaa suhteuttaa asioita oikeisiin mittakaavoihin enää ollenkaan, vaan olen täysissä hormonihuuruissa 24/7!
Kommentit (3)
no kaikillahan käy joskus noin...:)
töistä. Mua niin vituttaa kun joutuu keittämään ruokaa ja taapero on nälkäinen ja haluaisi tietysti just silloin syliin kun sipulit palaa pannulla ja mikään ei käy vaikka mitä kokeilee. Silloin tuntuu että miksei mies voi tulla töistä silloin kuin muutkin, tulis lapsellekin muuta ajattelemista ja saisin tehtyä ruoan rauhassa. Mies oli vielä ylimääräiset 20 minuuttia normaalia pitempään ja koko sen ajan tenava huusi naama punaisena ja annoin sen huutaa. Selitin kyllä että äiti ei nyt ehdi ja koetin antaa vähän kaverin suosikkisalaattiaineksia naposteltavaksi. Mutta kun ei, huuto vaan yltyi ja niin meillä sitten huudettiin kuin eläimet puoli kättä suussa ja meitsi ei ollut huomaavinaankaan, kokkasin vaan.