Lue keskustelun säännöt.
MISTÄ kumpuaa harhaluulo, ettei kotihoidetut lapset tapaa muita lapsia tai hyvä jos joskus ulos ovesta pääsee?!
13.03.2006 |
Tuossa Turku-ketjussa jälleen kerran tulee sama " argumentti" esiin, että lapset on hyvä viedä päiväkotiin, kun muuten ei ole sosiaalista elämää ja lapsi tarvitsee kavereita. Vakiokommentti näissä AV:n päiväkotikeskusteluissa ainakin!
Aika heikoilla kantimilla on minusta perheen sosiaalinen elämä ja aktiivisuus muutenkin, jos lapsen TÄYTYY mennä päiväkotiin saadakseen kavereita ja oppiakseen sosiaalista käyttäytymistä!
Vai yrittävätkö jostain syystä valinnastaan huonoa omaatuntoa potevat äidit näin vain uskotella itselleen, että " parempi sen siellä pk:ssa on kuin kotona" ?
Tiedän, että on erityisryhmiä joille tosiaan suositellaan hoitoa kodin ulkopuolella, mutta eihän se nyt jestas sentään päde jokaiseen keskivertoon terveeseen lapseen!
Kommentit (18)
ja lohduttavat huonoa omaatuntoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
mutta eihän se nyt jestas sentään päde jokaiseen keskivertoon terveeseen lapseen!Useammaltakin kantilta.
Tiedän monta oikein hyvin kasvatettua ja sosiaalista lasta jotka joutuneet " kitumaan" vain kotihoidossa.
Sekä myös levottomia öykkäri lapsia joiden käytöstavoissa ei kehumista vaikka ovatkin pienestä pitäen käyneet sivistäytymässä tarhassa.
Mutta 4,5-vuotiaalla on jo paljon kavereita (naapurin lapset, harrastuksissa tutustunut, kerhossa tutustunut). Lisäksi on tosi paljon minun ja /tai mieheni ystävien lapsia. Puistossa on ystävystynyt monen kanssa. Tosi usein mankuu kavereitaan meille ja tyttö kavereilleen. Siinä on niin sosiaalinen ja menevä muksu, et joskus nolottaa, kun tyttö menee tekemään tuttavuutta jokaisen lapsen kanssa, jonka tapaa.
En mä ainakaan siksi omia lapsia veisi päikkään, et muksut tapaisivat ikäisiään. Koska ne tapaa ikäisiään lapsia kotihoidossakin ihan riittävästi.
Ei kaikki kotiäidit istu lasten kanssa neljän seinän sisällä..
Lapsi ei vaan ole hirveän kiinnostunut muista lapsista. Tarhassa on pakko leikkiä heidän kanssa, kun ei voi leikkiä äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsi ei vaan ole hirveän kiinnostunut muista lapsista. Tarhassa on pakko leikkiä heidän kanssa, kun ei voi leikkiä äidin kanssa.
EIköhän tuo nyt riipu mm. perheen asuinpaikasta. Jos lähistöllä ei asu paljoakaan lapsia, varsinkaan saman ikäisiä, on sosiaalistuminen vaikeaa. Toisaalta myös monilapsisissa perheissä saattaa lapsilla olla keskenään hyvin vahvat roolit, eivätkä keskenään ollessaan pääse näistä rooleista eroon. Kyllä tämmöisissä tapauksissa on hyvä päästä opettelemaan sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolelle.
Tokikaan tämä ei kata kaikkia yksilöitä! Toisesta kasvaa erittäin hyvällä tunneälyllä varustettu aikuinen kotihoidossa, toisesta päiväkodissa. Loputulso voi olla myös ihan päinvastainen. Annetaan lapsiemmekin olla yksilöitä ja kannustetaan heitä parhaamme mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Annetaan lapsiemmekin olla yksilöitä ja kannustetaan heitä parhaamme mukaan.
Yleensähän sen lapsen ei nimenomaan anneta olla yksilö, jolta kysyttäisiin, mitä hän tahtoo.
Jatkuva riitely samasta aiheesta vuodesta toiseen, eikö se jo mene jakeluun että toiset tekee asiat toisella tavalla kuin toiset ja on vanhempien tehtävä miettiä mikä on heidän omille lapsilleen parhaaksi! On olemassa lapsia joille kotihoito on ehdottomasti paras ratkaisu ja on myös olemassa niitä lapsia jotka ihan todella uskokaa tai älkää viihtyvät päiväkodissa. Että eikös nyt annettaisi vanhempien tehdä ne ratkaisut kun he taitavat kuitenkin tuntea nämä omat lapsensa parhaiten, vai kuinka? Ja jokainen täällä vouhkaava on myös oikeutettu omien lastensa kanssa tekemään omille lapsille parhaiten sopivat ratkaisut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onko sinusta lapsissa ja heidän luonteissaan eroja vaiko ei?
Eikö mielestäsi voi mitenkään olla sosiaalista taaperoa, joka tykkää käydä päiväkodissa eivätkä satunnaiset kyläilyreissut riitä, eikä naapurustossa ystäviä juuri ole? Miksei voi? Onko tällaisen pakko olla joidenkin ongelmavanhempien lapsia?
Minä en menisi joka muksua niputtamaan samaan kastiin. On sellaisia, joille päiväkoti on huono ratkaisu, eivätkä he sellaista " säpinää" kaipaa, mutta on myös niitä, jotka pitävät sellaisista aktiviteeteistä joita päiväkoti tarjoaa. Ja sitten on vielä monenlaisia yksilöitä siltä väliltä!
Ottakaa ne laput pois silmiltänne ja huomatkaa, ettei kaikki ole niin mustavalkoista!
Vierailija:
On olemassa lapsia joille kotihoito on ehdottomasti paras ratkaisu ja on myös olemassa niitä lapsia jotka ihan todella uskokaa tai älkää viihtyvät päiväkodissa. Että eikös nyt annettaisi vanhempien tehdä ne ratkaisut kun he taitavat kuitenkin tuntea nämä omat lapsensa parhaiten, vai kuinka?
Vaan siitä, että jotkut tuntuvat tosissaan ajattelevan, ettei kotihoidossa olevilla lapsilla ole muuta ' elämää' kuin oma koti je perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kyllä tämmöisissä tapauksissa on hyvä päästä opettelemaan sosiaalista toimintaa kodin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos olisin silloin 70-luvulla päässyt päiväkotiin viim. 2-vuotiaana niin kuin kaverit, olisin varmasti sosiaalisesti taitavampi ja vähemmän ulkopuolinen. Sen sijaan vietin vuoden tarhassa 5-vuotiaana, koska vanhemmat lopulta heräsivät siihen että minä EN VAIN OSAA olla " laitosympäristössä" ja kohta pitää mennä kouluun.
Toisaalta, olen muuten henkisesti terve ja perusturvallisuus on kunnossa, mikä minun taustallani ei olisi ollenkaan todennäköistä jos olisin ollut päiväkodissa.
Valintoja, valintoja.
lähinnä omakohtaisiin kokemuksiin. Olen ollut lapsen kanssa kotona ja nyt lapseni on päiväkodissa. Päiväkodissa ollaan jatkuvasti lapsiryhmässä, jonka toiminta on ohjattua ja yksinomaan lapsien kannalta suunniteltua. En itse ehtisi enkä osaisi hoitaa lasta siihen koulutuksen saaneiden tavalla. Mielestäni lapset ovat yksilöitä, mutta on myös tutkimuksissa todettu lapsen yksilöllisyyden kannalta olla muiden kuin yksinomaan äitinsä hoidossa. Yksilöllisyydessä tarkoitan
mm. luovuutta ja itsenäisyyttä.
Kerhoja ja puistoja on niin paljon, että aika harva lapsi joutuu kasvamaan tynnyrissä, vaikka kotihoidossa olisikin.
Vierailija:
lähinnä omakohtaisiin kokemuksiin. Olen ollut lapsen kanssa kotona ja nyt lapseni on päiväkodissa. Päiväkodissa ollaan jatkuvasti lapsiryhmässä, jonka toiminta on ohjattua ja yksinomaan lapsien kannalta suunniteltua. En itse ehtisi enkä osaisi hoitaa lasta siihen koulutuksen saaneiden tavalla. Mielestäni lapset ovat yksilöitä, mutta on myös tutkimuksissa todettu lapsen yksilöllisyyden kannalta olla muiden kuin yksinomaan äitinsä hoidossa. Yksilöllisyydessä tarkoitan
mm. luovuutta ja itsenäisyyttä.
isompi tapaa päivittäin ikätovereitansa,ihan selvä " paras kaverikin" jo löytynyt...useamman tunnin päivästa leikkii ikätovereidensa kanssa,puistossa,kaverin kotona tai omassa kotona...
Pienempi ei vielä niin paljon kavereita kaipaa tai osaa toisten kanssa leikkiä,kuitenkin tapaa ikätovereitansa useamman kerran viikossa ja tykkää kyllä kovin, toki leikkii myös isoveljen ja hänen ikätovereidens kanssa kummasti...
Touhutaan paljon, puistoillaan, käydään uimassa, retkillä,kerhoissa risteilyillä...ja aina on mukana itsellä joku kaveri jolla omia lapsia eli lapsillakin kaverit mukana...
En usko että kaipaisivat tai edes saisivat päiväkodissa enempää virikkeitä.
Se on täysin omasta aktiivisuudesta kiinni miten jaksaa lapsille seuraa ja aktiviteetteja järjestää,jhyvin onnistuu kotihoidossakin!
Vierailija:
Useammaltakin kantilta.