Kaverin sietämätön kolmivuotias

Vierailija kirjoitti:

Se että 3-v istuu vielä syöttötuolissa, kertoo jo paljon. Viimeksi kun näin kaveriani ja tämän alle 3-v lasta, lapsi istui ruokapöydässä tavallisella tuolilla, voiteli itse leipänsä ja söi nätisti. Ei muutenkaan häiriköinyt aikuisten keskustelua tai nakellut tavaroita. Joo joo, lapset on erilaisia mutta aloituksen tapauksessa ei viitsitä kasvattaa tai pelätään omaa lasta ja "traumoja".

No meillä on rauhallinen 3 vuotias, joka osaa syödä nätisti itse. Käytetään syöttötuolia, koska se nyt on sopivan korkea hänelle. Ei haluta nyt enää tässä vaiheessa ostaa mitään uutta jakkaraa. Kyllä hän tavallisessakin tuolissa joskus istuu, mutta hänen on helpompaa suödä lautaselta, kun tuoli on vähän korkeampi. Ehk hankitaan joku koroke pian. Mutta en kyllä näe syöttötuolissa istumisessa mitään ongelmaa. Hyvin itse sinne kämpäisee ja kiipeää pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yleistä, ettei osata sanoa omalle lapselle EI. En tunne yhtään vanhempaa, joka ei osaisi. En usko, että sellaista vanhempaa edes on olemassa, koska... no tiedät sitten kun olet itse vanhempi. Kaikki osaavat, aina ei vain jaksa eikä pysty. Muista itse ainakin tilanteen kun viimein saun omaan kahvipöytään aikuista seuraa ja olisi ollut kiva jutella, mutta lapsi sabitou tilannetta koko ajan. Väsyneenä annoin herkkuja että pysyisi edes hetken hiljaa ja tyytyväisenä. No, eihän se tilanne hyvin päättynyt. Itku ja kiukku tuli sitten myöhemmin ja se piti sietää ja ottaa vastaan. Usko pois, ei me pienten lasten vanhemmat liian helpolla päästä.

Olen päiväkodissa töissä, ehkä joka toinen vuosi tulee vastaan perhe jossa vanhemmat ihan oikeasti ei osaa sanoa EI.

Suurin osa vanhemmista taas sanoo lapsilleen ei niin useasti, että sana on jo kärsinyt inflaation kun päästään kolmannelle ikävuodelle.

Eli ei todellakaan ole yleistä. Mistä lie tuo harhaluulo tullut, kun sitä vielä viljellään niin useasti. Ehkä se on vaan trendikästä päivittelyä lapsettomien keskuudessa, tai niiden joilta aika on jo kullannut muistot...

Aloittaja kuulostaa täsmälleen minulta ennen lapsia. Kaverinsa täsmälleen minulta lasten jälkeen.

Ei kannata vetää johtopäätöksiä kasvatuksesta jonkun lyhyen kyläreissun perusteella. Taatusti tuo nappula ei saa normaaliarjessa jatkuvalla syötöllä karkkia tms, mutta tuollaisten vilkkaiden ja omaehtoisten kanssa on vaihtoehtona joko viettää kyläilyhetki lapsen kanssa jäähyllä jossain tai kuunnella huutoa, tai sitten tehdä se millä hiljaiseksi saa. Jos on tutummasta vieraasta kyse, varmaan antaisin huutaa. Jotain harvoinnähdyn kanssa haluaisi edes hetken antaa illuusion, että kykenee keskustelemaan ja kuuntelemaan vaikka lapsi.

Ehkä kaverisi oli kuullut niin paljon kritiikkiä komentamisestaan, että päätyi toiseen ääripään ratkaisuun? Itse olisin nostanut muksun pois ja vienyt vaikka isälleen, tai komentanut lapsen leikkimään. Aina ei vaan jaksa keskittyä ja tehdä oikeita ratkaisuja. On siinäkin ystävä.

Sellainen myös, että kersat ovat pirun taitavia bongaamaan vanhempien stressaantumisen ja käyttämään sitä hyväkseen. Jos vieras yhtään näyttää ilmeillään negatiivista mielipidettään, nousee mulla stressitaso ja kersa kyllä pistää silloin ihan parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jospa sillä lapsella oli tylsää? Kun lapseni olivat pieniä, pakkasimme sina laulun mukaan kyläpaikkaan. Sinne sellaiset omat lelut että lapset viihtyivät. Onhan nyt ihan älytöntä ajatella, että lapsen läsnäollessa voi seurustella ihan rauhassa. Varsinkin jos lapsella ei ole mitään seuraa esim sisarusta tai toista lasta.

Et nyt ymmärtänyt että aloittaja oli vieraana

Kyllä ap nyt mielensä pahoitti. Lapsi häiritsi omaa lässytystään.

Lapset on todella erilaisia. Apn kaverin lapsi kuulostaa ihan ylivilkkaalta tapaukselta. Kaverisi ei varmaankaan viitsinyt ihan pahinta äitikarjua päästää siinä sun läsnäollessa, ei se ole vieraillekaan kiva että aletaan pitää armeijakoulutusta just sillä kahvipöytähetkellä. Mutta joo, ei sekään ole vieraille kiva että jotain kakkuja ja suklaita lähmitään ja muutenkin terrorisoidaan sitä tilannetta.

Yritin aina tavata kavereitani ilman lapsia, niiden tai omiani. Koska ei tullut juttelusta muuten mitään.

Voimahali ap:lle.

Kännissä se oli, sokerihumalassa.

Kannattaa vanhempien miettiä, minkä verran pieni elimistö pystyy käsittelemään sokeria.

Kolmevuotias ei tarvitse syöttötuolia, juniorituoli on paljon parempi vaihtoehto (syöttötuleista monet muuntuvat nykyään isommille lapsille sopiviksi). Lapsi joka ei osaa käyttäytyä pöydässä, poistetaan pöydästä. Ei se lapsi ymmärrä miksi välillä saa perseillä ja välillä ei. Johdonmukaisuus on monilla hukassa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuon ikäiselle tosiaankin normaalia syöttää useampi suklaapala, karkkia ja kokonainen kakkupala pöydästä?

Miksi ei voi nostaa lasta pois syöttötuolista, kun tämä jatkuvasti yrittää vain nousta pöydälle? Kakaran isä oli olohuoneessa, olisi vienyt mukelon sinne leikkimään.

Ap

No ei ole normaalia. Mutta tuo että lapsen isä oli olohuoneessa, eikä välittänyt ottaa lasta vaikka puolisollaan oli vieraita, kertoo siitä että kaverisi on todennäköisesti aika yksin huolehtimassa lapsestaan. Ymmärrän että ärsyttää että ette voineet keskustella, mutta takaan että kaveriasi ärsyttää myös. Lisäksi sitä myös hävettää, että mies on osottautunut vapaamatkustajaksi, joka ei osallistu lapsen hoitamiseen edes silloin, kun lapsen äidillä on vieraita. Sääli on se tunne, jota sun tulis tuntea kaveriasi kohtaan. Ja ne 3-vuotiaat nyt vaan sattuu olemaan sellaisia, ettei ne vielä kovin itsenäisesti leiki pitkiä aikoja, vaan vaatii huomiota. Toki makean ylenmääräinen syöttäminen lapselle ei ole järkevää.

Riippuen lapsen vireys- ja virittyneisyystasosta. Varsinkin päiväkodin jälkeen käy usein ylikierroksilla, joten en haluaisi vieraita kotiini, että pääsisimme rauhoittumaan ja juttelemaan päivästä kunnolla. Toki, kun on vuorotyössä olevia ystäviä, niin joskus en halua elää sitä täydellistä rytmiä kotona, vaan haluan tavata myös ystäviäni, kun se on mahdollista.

En kuitenkaan ruokkisi sitä vireystasoa jatkuvasti nopealla sokerilla, vaan laittaisin lapselle ravinteikkaasti parempaa ruokaa tarjolle sen puolikkaan pullan kaveriksi. Kehottaisin lasta myös menemään vaikka piirtämään, rakentamaan palikoita tai palapeliä, katselemaan kirjaa tai vaikka hoitamaan lelueläimiä. Olemme myös keskustelleet asiasta etukäteen lapsen kanssa, että rytmissä on sinä päivänä muutos. Se auttaa meidän lastamme todella paljon mukautumaan tilanteeseen.

Jos homma menisi silti ihan läskiksi, niin mies olisi jo viemässä lasta ulos, ennenkuin mulla menee hermo. Joten ei, ei ole ainakaan meillä normaalia, että lapsi pompottaa aikuisia, taikka se, että lapsen kasvatus on yksin toisen aikuisen vastuulla.

Onko muka muunkinlaisia kolmivuotiaita?

Meinasin tulla sanomaan että kaikki kolmevuotiaat osaa olla kamalia..

Mutta omanihan on suorastaan enkeli tuohon verrattuna.

Saattaa vaikuttaa, että saa herkkuja ehkä kerran kuussa ja silloinkin yhtä sorttia.

Mutta tuo päälle pomppiminen oli normaalia meilläkin vielä puoli vuotta sitten (nyt 3v7kk). Joku kolmivuotiaiden spesiaali.

Tosiystävän tuntee siitä, että yhdessä keksitään laittaa sille kolmevuotiaalle piirretyt ja herkkukulho eteen, jotta saadaan kerrankin jutella rauhassa. Mutta sinä et taida tosiystävä ollakaan ;)

Ihan aikuisten oikeasti 2-3v. on kamalin vaihe koko lapsuudessa. Hervotonta uhmaa ja kiukkua eikä mitään itsekontrollia. Kyllä silloin vieraiden edessä saattaa yrittää niinkin epätoivoisia tekoja kuin lahjoa karkilla.

Omani ovat nyt 8 ja 10, oikein fiksuja lapsia. Mutta tuossa iässä olivat sellaisia tuholaisia että oksat pois. Ei tasan käyty kenelläkään sellaisella kylässä jolla ei ollut samanikäisiä lapsia. Sellaisia ystäviä en pyytänyt kylään, jotka saattaisivat arvostella selän takana. Sukulaisia nyt valitettavasti ei voi valita, ja tuo aika olikin rasittavinta heidänkin kanssaan.