Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni haluaa kaksi lasta, minä yhden
26.12.2016 |
Olemme mieheni kanssa puhuneet perheen perustamisesta. Itse haluaisin vain yhden lapsen ja mieheni taas kaksi. Tokikaan emme vielä tiedä, että kuinka lapsensaanti onnistuu ylipäätään (jos on esim. hedelmättömyyttä.)
Haluaisin itse vain yhden lapsen, koska koen, että voimavarani riittäisivät juuri yhden lapsen hoitoon. Lisäksi mietin taloudellista tilannetta - koen, että yhden lapsen kanssa pärjäisi taloudellisesti vielä suht hyvin, vaikka elämässä tulisikin eteen työttömyyttä tai mitä tahansa. Koen, että miehelläni ei ole realistista käsitystä lapsiperhearjesta eikä hän ole koskaan esim. hoitanut vauvaa saatika vanhempia lapsia. Mielestäni arki olisi helpomaa yhden lapsen kanssa.
Oletteko te yhden lapsen vanhemmat olleet tyytyväisiä valintaanne? Mitä "plussia ja miinuksia"? Toki ymmärrän, että osa haluaisi useamman lapsen eikä toista kuulukaan, mutta nyt olisin kiinnostunut kuulemaan erityisesti heitä, jotka ovat selkeän valinnan tehneet yhden lapsen kanssa.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksilapsisuus on vanhempien mukavuudenhalua ja äärettömän itsekästä lapsen kantilta ajateltuna. Vanhempien kuoltua lapselle ei jää ketään lähisukulaista, oman perheen jäsentä. Oletteko ajatelleet siltä kantilta? Kun vanhemmista aika jättää, ei ole sisaruksia, joiden kanssa viettää pyhät ja juhlat ym. Sairaat, ikääntyneet vanhemmat on hoidettava yksin. Omat mahdolliset lapset eivät ehkä saa lainkaan serkkuja, perhe ja lähisuku jää hyvin suppeaksi.
Mulla on kolme sisarusta enkä just nyt keksi ainuttakaan syytä miksi viettäisin ainuttakaan juhlapäivää tai pyhää heidän seurassaan ellei minua uhata aseella. En ole muutenkaan heidän kanssaan tekemisissä joten olen kuin ainut lapsi. Itse halusin pitkään nolla lasta, sitten väkersin yhden ja se saa riittää minulle. Mikään laki ei velvoita minua hankkimaan lisää lapsia.
Sekin vaikuttaa, miten paljon lapsiin ns. panostaa. Ei ole pakko olla harrastuksia monta kertaa viikossa, ei ole pakko hankkia kaikkia muodin mukaisia asioita tai kustantaa vaihto-opiskeluvuotta. Jos tarjoaa suunnilleen tasapainoisen perhe-elämän, jossa toisista välitetään, on se jo loistava alku omalle elämälle.
Tehkää se yksi ensin ja miettikää sitten jatkoa. Ei mekään tiedetty esikoisen jälkeen halutaanko lisää lapsia vai ei. Ja sekös ihmisistä oli kummallista. Ihan niin kuin pitäisi heti tietää montaako lasta toivoo. Päädyimme lopulta toiseenkin lapseen, mutta vasta kuusi vuotta myöhemmin. On siis myös ihan mahdollista saada potentiaalinen toinen lapsi sitten, kun esikoinen on jo isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää se yksi ensin ja miettikää sitten jatkoa. Ei mekään tiedetty esikoisen jälkeen halutaanko lisää lapsia vai ei. Ja sekös ihmisistä oli kummallista. Ihan niin kuin pitäisi heti tietää montaako lasta toivoo. Päädyimme lopulta toiseenkin lapseen, mutta vasta kuusi vuotta myöhemmin. On siis myös ihan mahdollista saada potentiaalinen toinen lapsi sitten, kun esikoinen on jo isompi.
Näinhän se on kyllä. :)
AP
Olen surullinen miehesi puolesta. On hienoa olla isä useammalle lapselle ja rakastaa heitä.
M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suotta etukäteen murehdi hirveästi näitä juttuja, AP - totuus kun on, että et voi edes tietää oletko yhdessä juuri tämän miehen kanssa enää, jos joskus raskaudut. Tai kestääkö suhteenne ensimmäisen lapsen pikkulapsivaiheen ohi, tai elätkö enää ensi viikolla, ym. En siis tarkoita masentaa, mutta ei kannata oikeasti hirveästi tällaisia abstrakteja asioita murehtia kovin montaa päivää pidemmälle. Parempi keskittyä aina siihen, mitä on juuri nyt.
Ymmärrän kuitenkin huolesi. Hyvin suurella todennäköisyydellä miehen tai sinun mieli muuttuu vielä monta kertaa. Onko teillä lemmikkiä? Jospa ensiksi hankitte koiran ja katsotte mitä siitä hommasta tulee. Tai sitten juurikin vahditte tuttujen lapsia.
Karhunpalveluksen teette lapsellenne, jos jätätte lapsiluvun yhteen. Kaikki tuntemani ainoat lapset ovat itsekkäitä ja huonoja jakamaan, huonoja häviämään, suuttuvat helposti ja ovat kovia määräilemään, siksi vaikeuksia sosiaalisessa elämässä vielä aikuisenakin jne. Sisarukset kouluttavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilapsisuus on vanhempien mukavuudenhalua ja äärettömän itsekästä lapsen kantilta ajateltuna. Vanhempien kuoltua lapselle ei jää ketään lähisukulaista, oman perheen jäsentä. Oletteko ajatelleet siltä kantilta? Kun vanhemmista aika jättää, ei ole sisaruksia, joiden kanssa viettää pyhät ja juhlat ym. Sairaat, ikääntyneet vanhemmat on hoidettava yksin. Omat mahdolliset lapset eivät ehkä saa lainkaan serkkuja, perhe ja lähisuku jää hyvin suppeaksi.
Ketäs varten niitä lapsia tehdään? Musta olisi tosi ikävää jos joskus saisin selville että mä olen olemassa siksi, että vanhempani ajattelivat tehdä siskolleni "kaverin" ettei munaton lussu sisko elämässään olisi ihan yksin ja onneton. Olisi mahtavaa saada kuulla olevansa vain pakollinen täyte perhe-elämässä.
Urpo.
Parhaitenhan te tiedätte, miten jaksatte sen ensimmäisen jälkeen, mitkä selvästi kummatkin haluatte :)
Alue: Aihe vapaa
Tämäkin on ihan totta. :) Tietenkin pitää aloittaa siitä yhdestä ja katsoa, miten arki ja omat tunteet menevät.
Nyt vain ennakkoon järjellä ajateltuna koen, että itselleni yksi lapsi olisi parhaaksi ja näkisin, että se olisi myös lapseni kannalta paras ratkaisu.
AP