Mieheni haluaa kaksi lasta, minä yhden

Tehkää jo etukäteen harjoitus, jossa kumpikin riisuu ja pukee nuken niin, että otteet on yhtä hyvät kuin oikean vauvan kanssa.  - Miehesi kannattaa ottaa lapsia tuttavien lapsia hoitoon, kun näiden vanhemmilla on menoa. - Salaa järkkäät niin, että sulle tulee yllätysmeno juuri, kun vieraat lapset on astuneet ovesta sisään. - Ja sinä menet. Harjoitteilla pistät ukon ruotuun tai koulutat vastaisen varalle. :) Naisen ei tarvitse olla tyhmä kana. - Voit sitten myös sen omasi odotusaikana kannatuttaa miehellä vastaavan painoista säkkiä mahan päällä illat ja yöt. Muita harjoituksia on helppo keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää jo etukäteen harjoitus, jossa kumpikin riisuu ja pukee nuken niin, että otteet on yhtä hyvät kuin oikean vauvan kanssa.  - Miehesi kannattaa ottaa lapsia tuttavien lapsia hoitoon, kun näiden vanhemmilla on menoa. - Salaa järkkäät niin, että sulle tulee yllätysmeno juuri, kun vieraat lapset on astuneet ovesta sisään. - Ja sinä menet. Harjoitteilla pistät ukon ruotuun tai koulutat vastaisen varalle. :) Naisen ei tarvitse olla tyhmä kana. - Voit sitten myös sen omasi odotusaikana kannatuttaa miehellä vastaavan painoista säkkiä mahan päällä illat ja yöt. Muita harjoituksia on helppo keksiä.

Sekö saisi mieheni haluamaan vain yhden lapsen? :D

Toisaalta tuntuu itsekkäältä haluta vain yksi lapsi. Tuntuu, että yksilapsisia perheitä pidetään jotenkin huonompina - lapsi tarvitsee muka aina sisaruksia jne jne. mutta eihän sisaruskaan takaa, että olisi aina siskonsa tai veljensä kanssa väleissä.

AP

Noilla harjoituksilla lapsikuume vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Noilla harjoituksilla lapsikuume vain pahenee.

Sepä on hyvä, että perheessä on mies, joka osaa hoitaa lapsia. Odotusaika on kuitenkin niin lyhyt, että kyllä se nainen kestää, _kun_ on mies, joka tekee kaiken sen jälkeen!

Vaadi kirjallisena, että mies hoitaa yksinään sen toisen lapsen. Näin on ongelma ratkaistu. 

Aikoinaan ex-mieheni tahtoi kaksi lasta ja minä kolme. Olin jo sopeutunut ajatuksesta kahdesta lapsesta ja sitten mieheni tahtoikin kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännenkin, mutta sen jälkeen minä ja lääkärini todettiin, että tämä oli tässä.. Eli se mieli voi muuttua hyvinkin paljon, kun ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vaadi kirjallisena, että mies hoitaa yksinään sen toisen lapsen. Näin on ongelma ratkaistu. 

Aikoinaan ex-mieheni tahtoi kaksi lasta ja minä kolme. Olin jo sopeutunut ajatuksesta kahdesta lapsesta ja sitten mieheni tahtoikin kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen ja seitsemännenkin, mutta sen jälkeen minä ja lääkärini todettiin, että tämä oli tässä.. Eli se mieli voi muuttua hyvinkin paljon, kun ikää tulee.

No vaikka jonkin kirjallisen sopimuksen tekisi niin eihän se elämä niin mene. Jos mieheni vaikka kuolisi tapaturmaisesti, sairastuisi tai mitä tahansa, niin lapsethan jäisivät minulle - miten pärjäisin kahden lapsen kanssa yksin taloudellisesti saatika muidenkaan resurssien kannalta? Minulla ei ole sellaista tukiverkostoa, joka pystyisi lapsiani koko ajan hoitamaan ja siksi ajatus yhdestä lapsesta tuntuu turvallisemmalta.

AP

Huomautan, että miehellä saattaa ihan itsekseenkin mielipide lapsiluvun suhteen muuttua - varsinkin jos esikoinen olisi vähänkään haastavampi tapaus vaikka nukkumisten suhteen. 

Meillä on vain yksi lapsi eikä lisää tule. Miehelle tämä on ollut paha paikka, hän olisi halunnut toisenkin. Itse olen pessimisti ja laskeskelin, että yhden lapsen pystyisin yksinänikin elättämään vaikka mies vammautuisi pysyvästi, jättäisi tai kuolisi. Yhden lapsen kanssa pärjäisin vaikka olisin itse työtön, mielestäni näitä asioita on ihan järkevää miettiä järjellä ennen kuin miettii tunteella.

Lapsemme on nyt nelivuotias ja elämä on helppoa ja huokeaa. Taapero nyt ei mitään älyttömiä määriä syö, mutta ajatus siitä että tulevaisuudessa pitäisi ruokkia kaksi aikuista (tai pessimistisessä skenaariossani minä yksin ruokkisin yhden aikuisen) ja kaksi teiniä tekee lähinnä pahaa. Yhden lapsen harrastukset nyt ja tulevaisuudessa jaksaa kuskata ja pystyy kustantamaan, olisi ihan eri revetä töiden jälkeen monta kertaa viikossa kahden lapsen kuskauksiin jnejne. On aivan eri lähteä reissuun yhden kuin kahden lapsen kanssa...

Ja vaikka olen puhunut lähinnä talousnäkökulmasta niin tässä tulee tärkein: en jaksaisi olla tarpeeksi hyvä vanhempi kahdelle lapselle. Tälle yhdelle jaksan ja pystyn olemaan paras mahdollinen äiti, mutta jos tässä pitäisi pystyä antamaan saman verran tai ainakin yhtä intensiivisesti huomiota myös jollekulle toiselle, niin minä en siihen pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Huomautan, että miehellä saattaa ihan itsekseenkin mielipide lapsiluvun suhteen muuttua - varsinkin jos esikoinen olisi vähänkään haastavampi tapaus vaikka nukkumisten suhteen. 

Meillä on vain yksi lapsi eikä lisää tule. Miehelle tämä on ollut paha paikka, hän olisi halunnut toisenkin. Itse olen pessimisti ja laskeskelin, että yhden lapsen pystyisin yksinänikin elättämään vaikka mies vammautuisi pysyvästi, jättäisi tai kuolisi. Yhden lapsen kanssa pärjäisin vaikka olisin itse työtön, mielestäni näitä asioita on ihan järkevää miettiä järjellä ennen kuin miettii tunteella.

Lapsemme on nyt nelivuotias ja elämä on helppoa ja huokeaa. Taapero nyt ei mitään älyttömiä määriä syö, mutta ajatus siitä että tulevaisuudessa pitäisi ruokkia kaksi aikuista (tai pessimistisessä skenaariossani minä yksin ruokkisin yhden aikuisen) ja kaksi teiniä tekee lähinnä pahaa. Yhden lapsen harrastukset nyt ja tulevaisuudessa jaksaa kuskata ja pystyy kustantamaan, olisi ihan eri revetä töiden jälkeen monta kertaa viikossa kahden lapsen kuskauksiin jnejne. On aivan eri lähteä reissuun yhden kuin kahden lapsen kanssa...

Ja vaikka olen puhunut lähinnä talousnäkökulmasta niin tässä tulee tärkein: en jaksaisi olla tarpeeksi hyvä vanhempi kahdelle lapselle. Tälle yhdelle jaksan ja pystyn olemaan paras mahdollinen äiti, mutta jos tässä pitäisi pystyä antamaan saman verran tai ainakin yhtä intensiivisesti huomiota myös jollekulle toiselle, niin minä en siihen pystyisi.

Se on ihan totta, että mieheni mieli voi muuttua. Hänellä ei ole tosiaan minkäänlaista kosketusta lapsiperhe-elämään, joten kun ns. karu arki iskee mahdollisine koliikkeineen tai ylipäätään yöheräilyineen, niin voi mieli muuttua äkkiä. :) Ja voihan se mieli muuttua vaikka olisikin ns. helppo tapaus.

Haluaisin samoista syistä yhden lapsen kuin sinä. Ajattelen asiaa ennen kaikkea järjen kannalta. Yhden lapsen kanssa pärjään yksinkin, kahden kanssa en. 

AP

Sama kuvio täällä.  Yhden kanssa pärjää, vaikka mies päätyisikin vaihtamaan nuorempaan. Yksi ei myöskään tuhoa työuraa, vaikka olisi melkein 2v saakka lapsen kanssa kotona. Pienellä kolmiolla pärjää, tai alkovisella kaksiolla yhden lapsen kanssa. Toinen lapsi muuttaisi kuvion kokonaan. Olen jo siinä iässä, että toinen lapsi pitäisi tehdä heti toisen perään, eli hyvästi yöunet, ura ja ennen pitkää myös parisuhde. Yksi saa riittää, tehkööt ne suurperheitä joilla on varmat miehet, työurat ja riittävästi varallisuutta.

Yleensä tehdään ensin yksi ja sitten katsotaan jatkoa...

Ajattelitko abortoida toisen, jos tulee kaksoset?

Naisen asia päättää, mies ei lasta kuitenkaan 9kk odota ja synnytä.

Ihan ensimmäisenä lasketaan, moneenko riittää rahat, montako jaksetaan kasvattaa ja montako kumpikin haluaa. Ja pienimmän luvun mukaan mennään. 

Yksilapsisuus on vanhempien mukavuudenhalua ja äärettömän itsekästä lapsen kantilta ajateltuna. Vanhempien kuoltua lapselle ei jää ketään lähisukulaista, oman perheen jäsentä. Oletteko ajatelleet siltä kantilta? Kun vanhemmista aika jättää, ei ole sisaruksia, joiden kanssa viettää pyhät ja juhlat ym. Sairaat, ikääntyneet vanhemmat on hoidettava yksin. Omat mahdolliset lapset eivät ehkä saa lainkaan serkkuja, perhe ja lähisuku jää hyvin suppeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuus on vanhempien mukavuudenhalua ja äärettömän itsekästä lapsen kantilta ajateltuna. Vanhempien kuoltua lapselle ei jää ketään lähisukulaista, oman perheen jäsentä. Oletteko ajatelleet siltä kantilta? Kun vanhemmista aika jättää, ei ole sisaruksia, joiden kanssa viettää pyhät ja juhlat ym. Sairaat, ikääntyneet vanhemmat on hoidettava yksin. Omat mahdolliset lapset eivät ehkä saa lainkaan serkkuja, perhe ja lähisuku jää hyvin suppeaksi.

Ja entä jos se ainoa sisarus kuolee? Tai mitä jos sisaruksen kanssa ei olekaan välissä? Kyllähän silloinkin lapsi jää ns. yksin. Ei se sisarus ole tae siitä millään tavalla. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko abortoida toisen, jos tulee kaksoset?

No en tietenkään. 

AP

Aloittakaa sillä yhdellä ja katsokaa miten menee. Jos mies ottaa lapsesta vastuuta ja osallistuu hoitamiseen, voihan sinun mielesi muuttua myös. Mieskin voi tulla uusiin ajatuksiin, kunhan näkee mitä lapsiarki oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Yksilapsisuus on vanhempien mukavuudenhalua ja äärettömän itsekästä lapsen kantilta ajateltuna. Vanhempien kuoltua lapselle ei jää ketään lähisukulaista, oman perheen jäsentä. Oletteko ajatelleet siltä kantilta? Kun vanhemmista aika jättää, ei ole sisaruksia, joiden kanssa viettää pyhät ja juhlat ym. Sairaat, ikääntyneet vanhemmat on hoidettava yksin. Omat mahdolliset lapset eivät ehkä saa lainkaan serkkuja, perhe ja lähisuku jää hyvin suppeaksi.

Ketäs varten niitä lapsia tehdään? Musta olisi tosi ikävää jos joskus saisin selville että mä olen olemassa siksi, että vanhempani ajattelivat tehdä siskolleni "kaverin" ettei munaton lussu sisko elämässään olisi ihan yksin ja onneton. Olisi mahtavaa saada kuulla olevansa vain pakollinen täyte perhe-elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuvio täällä.  Yhden kanssa pärjää, vaikka mies päätyisikin vaihtamaan nuorempaan. Yksi ei myöskään tuhoa työuraa, vaikka olisi melkein 2v saakka lapsen kanssa kotona. Pienellä kolmiolla pärjää, tai alkovisella kaksiolla yhden lapsen kanssa. Toinen lapsi muuttaisi kuvion kokonaan. Olen jo siinä iässä, että toinen lapsi pitäisi tehdä heti toisen perään, eli hyvästi yöunet, ura ja ennen pitkää myös parisuhde. Yksi saa riittää, tehkööt ne suurperheitä joilla on varmat miehet, työurat ja riittävästi varallisuutta.

Näin ajattelen itsekin.

Kyllähän useamman lapsen tekeminen väistämättä vaikuttaa tavalla tai toisella ennen kaikkea äidin työuraan, talouteen ym. 

Yhdellä työkaverillani on kolme lasta. Hän on ollut työyhteisössämme töissä 10 vuotta, mutta käytännössä töissä näistä 10 vuodesta "vain" 3. Hän tekee nyt paljon etänä töitä, jotta pystyy miehensä kanssa huolehtimaan kolmesta alle kouluikäisestä lapsesta (tai vanhin taisi olla ekaluokkalainen, en nyt muista). Työkaveriltani oltiin ottamassa etäpäivät pois, mutta hän sanoi, että sitten joko hänen tai hänen miehensä täytyy irtisanoutua töistä, jotta perhe-elämä onnistuu. Heillä on myös isovanhemmat vahvasti läsnä arjessa ja he auttavat heitä parhaansa mukaan (tekevät mm. päivittäin ruokaa, hakevat päiväkodista jne). Silti arki pitkine työmatkoineen ym. tuntuu kamalalta ja tuntuu hirveältä seurata tuota perhearkea, jossa kaikki vapaa-aika menee lasten harrastuksissa eikä ns. omaa aikaa ole ollenkaan. 

Toki se on näin varmaan yhdenkin lapsen kanssa, mutta ei noin suuressa mittakaavassa.

Tunnen vain itseni sen verran hyvin ja tunnistan, että minulla ei olisi esimerkiksi isovanhempia apuna, joten en ikinä selviäisi monilapsisen perheen arjesta mieheni kanssa. Haluan myös keskittyä työelämään ja omiin harrastuksiini enkä olla "pelkkä äiti."

AP

Mies tekee yhden kanssasi ja toisen rakastajattarelleen.