HS: ”Väsynyt mummu” kyllästyi sukujouluun: ”Nyky­ajan ihmissuhde­kuvioiden takia mukana on vaihtuva määrä uusia kumppaneita”

Mummon olisi aika herätä nykyaikaan.

En tunne myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka eivät osaa avata suutaan ja vedä omia rajojaan. Jos ei löydy itsetuntoa kertoa niille lapsille ja sukulaisille, mitä haluaa, mitä ihmeen hyötyä on vinkua lehden palstalla? Ajatuksenlukijoita eivät muutkaan ole.

Mietin ihan oikeasti, mikä tähän voisi olla ratkaisu, enkä keksinyt yhtään mitään muuta kuin että mummun annetaan olla rauhassa yksin.

Varmaan sukulaisille pitäisi saada riittävän painokkaasti esitettyä viesti, ettei se ole heitteille jättämistä.

Mielestäni huono kirjoitus.

JOULUSTA on tullut pikkuhiljaa kohdallani stressaava: sukulaiset haluavat viettää sitä yhdessä. Jos olemme kotona, päivä on pelkkää kokkausta ja jälki­raivausta. Jos menemme ­muualle, se on yhtä tavaran roudausta ja kuskausta. Nyky­ajan ihmissuhdekuvioiden seurauksena mukana on vaihtuva määrä uusia kumppaneita ja näiden sukua.

Teksti tässä:

Kieltäytyminen sukujoulusta aiheuttaa yleistä närää. On kuitenkin pakko vetää rajoja tälle tekosukurakkaudelle, jota stressaava jouluaatto ei paikkaa. Saan kuulla jatkuvasti, kuinka muut perheet ovat niin sosiaalisia ja vieraanvaraisia – oikeita ihmisiä.

En vieraile paljon muiden luona vuoden mittaan, eikä kodissani käy liiemmin vieraita. Lastenlasten kanssa olen eniten hoitoapuna, mikä sopii minulle parhaiten. Pysyn elämässä mukana. Jouluaattoa en tarvitse läheisyyden illuusioon.

Väsynyt mummu

^ oho laitoin teksti tässä -väärään kohtaan :'D pahoitteluni

Jos se on mummulle niin kamalaa, niin saahan sitä aina sanoa ei ja viihtyä omissa oloissaan kotona. Mitä sitä valittamaan, kun ratkaisukin on noin yksinkertainen.

Eivätkä muiden vaihtuvat kumppanit mummun ongelma ole, kaikkia ei ole lykästänyt niin, että 15-vuotiaana oltaisiin kohdattu "se oikea".

Enkä jaksa tuota moralisointia "ei ennen vanhaan erottu, vaan pysyttiin yhdessä". No kai nyt, kun ero oli sosiaalinen itsemurha, sitä ei hyväksytty (kirkko ja lähipiiri!) ja pahimmillaan menetti lapset ja omaisuuden ja joutui kylän juoruakkojen kohteeksi. Ihan turha jeesustella, että oltaisiin "ennen vanhaan" vaan oltu parempia ihmisiä, ilmapiiri vain oli erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan oikeasti, mikä tähän voisi olla ratkaisu, enkä keksinyt yhtään mitään muuta kuin että mummun annetaan olla rauhassa yksin.

Varmaan sukulaisille pitäisi saada riittävän painokkaasti esitettyä viesti, ettei se ole heitteille jättämistä.

Alapeukuttajat voivat esittää rakentavampia ehdotuksia. Mutta en oikein näe mahdollisena, että jollakin aikakoneella siirryttäisiin mummolle mieleiseen historian ajankohtaan ja kerättäisiin kasaan ydinperhe, jossa ei ole mummon mielestä ylimääräisiä.

Ja ad hominemien varalta - olen itse ainakin niin monennen polven ydinperheläinen kuin sukututkimusta on saatu tehtyä. Mutta ymmärrän, että joulu on lasten juhla, eikä lapsi valitse millaiseen perheeseen syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on mummulle niin kamalaa, niin saahan sitä aina sanoa ei ja viihtyä omissa oloissaan kotona. Mitä sitä valittamaan, kun ratkaisukin on noin yksinkertainen.

Eivätkä muiden vaihtuvat kumppanit mummun ongelma ole, kaikkia ei ole lykästänyt niin, että 15-vuotiaana oltaisiin kohdattu "se oikea".

Enkä jaksa tuota moralisointia "ei ennen vanhaan erottu, vaan pysyttiin yhdessä". No kai nyt, kun ero oli sosiaalinen itsemurha, sitä ei hyväksytty (kirkko ja lähipiiri!) ja pahimmillaan menetti lapset ja omaisuuden ja joutui kylän juoruakkojen kohteeksi. Ihan turha jeesustella, että oltaisiin "ennen vanhaan" vaan oltu parempia ihmisiä, ilmapiiri vain oli erilainen.

Mun mummo ei uskaltanut erota vielä 2000-luvullakaan, vaan tappoi itsensä

Ymmärrän kyllä, että uudet kumppanit ja näiden sukulaiset sotkevat pakkaa kun joudut ostamaan ventovieraille paketteja. Ratkaisu tähän on myös aika yksinkertainen. Uusille kumppaneille ja näiden lapsille/suvulle mummu ei osta mitään. Eikä tarvitse viettää sitä sukujoulua. Riittää, että läheisiään tapaa ja muistaa itselleen sopivassa määrin.

Ratkaisuna olisi sellaisen massiivisen sukujoulun sijaan vähän pienempi joulu elil mummu voisi esim. yhden lapsensa ja tämän perheen kanssa käydä päivällä hautausmaalla ja sitten syömässä joulupuuron/juomassa glögin tämän perheen kanssa. Lahjoja vain niille omille sukulaisille, jos lahjoja haluaa antaa. Oma mummuni kutoi villasukat meille lapsille ja antoi ne suklaarasian kera. Oikein hyvä lahja! Aikuisille ei ostettu mitään - joskus mummu oli tehnyt heillekin villasukat tai saattoi antaa esim. joulukukan mutta ei muuta.

Sitten voisi illalla käydä syömässä toisen lapsensa luona, jos toodella haluaa viettää aattoillan muiden kanssa. Muussa tapauksessa voi hyvin olla kotona rauhassa viettämässä omanlaistaan joulua ja tavata muita lapsia seuraavina joulupäivinä esim. menemällä yhden porukan kanssa joulukirkkoon ja käymällä toisen porukan luona päiväkahvilla. Jälleen ilta kotona rauhoittumassa, jos näin viihtyy parhaiten tai sitten voi kutsua vaikka naapurin tai ystävän luokseen pienelle aterialle. Omalla mummullani oli hyvät välit naapureihin ja tapaninpäivänä söivät "nyyttäriperiaatteella" jouluruokien jämiä noin 10 hengen porukassa. Emme viettäneet koko suvun jouluja vaan mummu vieraili aattona ja joulupäivänä jonkun perheen luona ja vietti sitten näitä naapurijuhlia tapanina,

En edes jaksanut lukea artikkelia, sillä arvaan jo mitä se mummo siinä avautuu.

Sanonpahan vain, että minun perheelläni on aina ollut traditiona viettää jouluaatto (ja hyvin usein myös joulupäivä) ihan vain ydinperheen kesken. Ei siis onneksi olla uusioperhe, sellaiseen en näin äkkiseltään edes keksisi ratkaisua, mutta sehän onkin jokaisen oma päätös ryhtyä sellaiseen, joten omaa päätäni en sillä jaksa vaivata.

Me siis vietämme ihan vain minä, sisarukseni, isäni ja äitini joulu keskenään. Ilman mitään stressiä ja ylimääräistä kestitystä ja sähläystä. Sitten joululoman muina päivinä ja pyhinä kahvitetaan joitain yksittäisiä sukulaisia tai käymme vierailulla. Edes meidän isovanhemmat eivät osallistu jouluaaton viettoon, sillä heitä ehtii nähdä lähes minä tahansa muunakin päivänä vuoden aikana. Meidän sisarusten kumppanien kutsuminen joulunviettoon ei tulisi kysymykseenkään, sillä on ihan automatio, että kaikki haluaa pyhittää sen yhden päivän täysin omalle perheelle. Kenelläkään meistä ei siis ole omia lapsia,

N 25v

Ydinperhe on aika moderni asia. Aiemmin jäätiin leskeksi ja orvoksi kun ihmiset kuoli nuorempana tauteihin ja synnytykseen. Tai sodassa. Ei tarvitse mennä kauemmas kuin meidän isovanhempien aikaan, niin on ollut isä,-ja äitipuolia taas aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

En tunne myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka eivät osaa avata suutaan ja vedä omia rajojaan. Jos ei löydy itsetuntoa kertoa niille lapsille ja sukulaisille, mitä haluaa, mitä ihmeen hyötyä on vinkua lehden palstalla? Ajatuksenlukijoita eivät muutkaan ole.

Ei hän minun mielestäni vinkunut. Lapsellinen oletus. Halusi varmaan vain keskustelua asiasta ja muiden mielipiteitä, nostamalla kissan pöydälle.