Haluaisin kovasti uskoa johonkin Jumalaan
Tai henkimaailmaan, mutta en usko. Kaikki selittyy järjellä ja kyseenalaistan kaikkea. Kaipaan hengellisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Olisi ihanaa pitää joitain juhapyhiä merkittävinä, elämä olisi mukavaa. Lapsena uskoin, mutta sitä ei enää ole. Vanhempani uskovat.
Mieheni on suurempi ateisti mitä minä itse.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Monet ateistit ja agnostikot tuntuvat puheiden perusteella pitävänsä itseään parempana ja viisaampana kuin uskovaisia. Itse tunnen oloni lähinnä tyhjäksi ja köyhäksi ilman mitään hengellistä nuoraa.
Jotkut ystäväni uskovat pakanauskontoihin tai palvovat metsää. Sekin olisi mukavampaa, kuin tämä.
Kommentit (17)
Jaaha, joku jeesustyyppi kirjoittelee pakana uskonnoista 🎠
Usko mielummin johonkin konkreettiseen asiaan, Ahtiin, mennessä kalaan tms.
Erilaisia jumalolentoja on enemmän kuin ihmisiä, joten eiköhän sinullekin jotain löydy.
Uskonnon vaihtaminen on normaalia henkistä kehitystä.
Vaikka kristityt uskoisivat yhteen jumalaan, kukin heistä kuitenkin luo omansa.
Itse olen tullut seurakunta nuoresta vapaampien suuntien kautta fundamentalistiksi siitä ateismin kautta uskonnottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi Jumala.
Ja Muhammed on hänen profeettansa.
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi Jumala.
Jep, spagettihirviö.
Vierailija kirjoitti:
Erilaisia jumalolentoja on enemmän kuin ihmisiä, joten eiköhän sinullekin jotain löydy.
Uskonnon vaihtaminen on normaalia henkistä kehitystä.
Vaikka kristityt uskoisivat yhteen jumalaan, kukin heistä kuitenkin luo omansa.
Itse olen tullut seurakunta nuoresta vapaampien suuntien kautta fundamentalistiksi siitä ateismin kautta uskonnottomaksi.
Sehän siinä onkin kun en haluaisi vain päättää alkaa uskoa johonkin. Jotkut ovat kertoneet kokeneensa jonkin hengellisen heräämisen. Sellaisen kai tarvisin itsekin, etten kyseenalaistaisi kaikkea :D
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaisia jumalolentoja on enemmän kuin ihmisiä, joten eiköhän sinullekin jotain löydy.
Uskonnon vaihtaminen on normaalia henkistä kehitystä.
Vaikka kristityt uskoisivat yhteen jumalaan, kukin heistä kuitenkin luo omansa.
Itse olen tullut seurakunta nuoresta vapaampien suuntien kautta fundamentalistiksi siitä ateismin kautta uskonnottomaksi.Sehän siinä onkin kun en haluaisi vain päättää alkaa uskoa johonkin. Jotkut ovat kertoneet kokeneensa jonkin hengellisen heräämisen. Sellaisen kai tarvisin itsekin, etten kyseenalaistaisi kaikkea :D
-ap
Kokeile sieniä, jos et jaksa syksyyn odottaa niin happoa. En itse ole kokeillut, mutta ne jotka on, heistä on moni "valaistunut"
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi Jumala.
Niin juuri ja se olen MINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erilaisia jumalolentoja on enemmän kuin ihmisiä, joten eiköhän sinullekin jotain löydy.
Uskonnon vaihtaminen on normaalia henkistä kehitystä.
Vaikka kristityt uskoisivat yhteen jumalaan, kukin heistä kuitenkin luo omansa.
Itse olen tullut seurakunta nuoresta vapaampien suuntien kautta fundamentalistiksi siitä ateismin kautta uskonnottomaksi.Sehän siinä onkin kun en haluaisi vain päättää alkaa uskoa johonkin. Jotkut ovat kertoneet kokeneensa jonkin hengellisen heräämisen.
Sellaisen kai tarvisin itsekin, etten kyseenalaistaisi kaikkea :D
-apKokeile sieniä, jos et jaksa syksyyn odottaa niin happoa. En itse ole kokeillut, mutta ne jotka on, heistä on moni "valaistunut"
Olen kokeillut ihan tavan silokkeja, eli niitä joista ei tule mitään elefanttihalluja, vaan värejä ja vesipisarat näyttää metsässä timanteilta jne. Eipä siitä valaistumista tullut. Seuraavana päivänä oli kamala masennus ja uni ei meinannu tulla millään.
Olihan se maailma kaunis, mutta täytyy olla enemmän huumeiden sulattamat aivot, jotta siitä voisi itselleen jonkin uskonnon kehittää...tai trippi jäis päälle.
-ap
Minulla aloittajan kanssa samansuuntaisia mietteitä.
On vain yksi Jumala, Jeesuksen kautta pääset Hänen täydelliseen Rakkauteensa. Saat syntisi anteeksi, vaikka ne olisivat kuinka mustat, kun jätät elämäsi Jeesukselle. Sitä vapauttavampaa ja rauhoittavampaa tunnetta ei ole. Missään muussa uskonnossa ei tunneta virheiden anteeksiannon käsitettä ja se on ainut, mitä ihminen lopulta kaipaa! Siitä seuraa rakkaus ja vapautuminen.
Niin...ajatuksia tästä?
Mitä olet tehnyt sen eteen, että uskoisit?
Usko on Jumalan teko, eikä ihminen itse voi valita uskoontuloaan. Ihminen voi valita vain sen, minkä verran on tekemisissä sanan ja sakramenttien kanssa, joiden kautta Jumala vaikuttaa uskon missä ja milloin tahtoo. Eli siitä vaan kirkkoon, papin puheille ja myös Raamattua lukemaan - näin annat Jumalalle tilaisuuden tehdä työtään sinussa.
Tämä on luterilainen oppi.
Vierailija kirjoitti:
On vain yksi Jumala.
On useita jumalia, mutta ylimpänä on vain yksi, nimittäin Ukko Ylijumala. Muita vanhoja jumalia ovat Ahti, Tapio, Ilmarinen, jne ja uudempia esimerkiksi toisenkin poskensa lyötäväksi kääntävä Jahve ja sotaisa katkera riitapukari allah.
Mitä jos kokeilisit säännöllistä rukoilemista? Olen itse agnostikko, jolla on usko. Kysyttäessä kyllä tunnustan uskovani mutta en juuri kiinnitä siihen huomiota eli en harjoita uskontoa käytännöllisesti katsoen ollenkaan, enkä ole kiinnostunut uskonnon yhteisöllisestä puolesta pätkääkään. Rituaalit ja kaavat eivät myöskään kiinnosta ja olen kaiken kaikkiaan tosi laiska. Nyt olen taas pitkästä aikaa kokeillut ja huomannut, että säännöllinen rukous opitun muodon mukaan illalla ennen nukahtamista vaikuttaa myönteisesti sekä yöuneen että seuraavaan aamuun. Jotain muutakin hyvää on mielialassa tapahtunut.
On välillä kyllä masentavaa olla realisti, elämä on tässä ja nyt ja kaikki on vain sattumaa niin huonot kuin hyvät asiat ja kuoleman jälkeen ei ole mitään jälleennäkemisiä, kuolleet ovat vain kuolleita, pois ikuisesti ja elävät vain läheisten mielessä kunnes meitäkään ei enää ole. Tietysti on hyvä, että jotkut pystyvät uskomaan esim. lapsensa menettäneet uskovat näkevänsä enkelinsä taas jossain vaiheessa, niin ei tietysti käy, mutta usko pitää heidät varmasti järjissään ja toimintakykyisinä.
On vain yksi Jumala.