2v "komentaa" kaikkea ja kaikkia, normaalia?

Voi jeesus. Eikös ihan kaikilla ole se ns. uhmaikä. Nyt on aika opettaa rajoja.

Äitiinsä tullut.

On ihan normaalia :)

Voi se kai olla normaalia, mutta enpä ole tuollaiseen vielä törmännyt. Hoidan lapsia työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Eikös ihan kaikilla ole se ns. uhmaikä. Nyt on aika opettaa rajoja.

Rajat on opetettu ja on siis kyllä tosi kiltti ja tottelevainen lapsi noin yleensä, vaikka toisaalta on hyvin temperamenttinen. On meidän eka lapsi ja siksi olen vähän ihmeissäni tästä asiasta, kun en ole nähnyt ikinä kenenkään muun lapsen hokevan ei:tä tällä lailla kaikelle mahdolliselle (ja mahdottomallekin...). Kun tää ei siis ole sellaista normaalia ein hokemista, jos ei nyt vaan tykkää esim. pukea tai mennä nukkuun. Vaan hokee siis sitä suurin piirtein kaikelle liikkuvalle välillä kuin pelkäisi niitä asioita tai jotain. Vai kuuluuko tämäkin tosiaan uhmaikään?

Se vain kokeilee, millainen vaikutus sillä on. Tarkkailee ympäristöään.

Meidän samanikäisen uusi hokema on Niin

Joo mun poika on myös määräilevä, ikää melkein 3. Hän haluaa päättää miten asiat menee, kuinka tavarat asetetaan, miten tyyny on jne. Jos asiat ei mene kuten hän haluaa, tulee raivokohtauksia. Harvinaisen vahvatahtoinen lapsi ja uhma koettelee vanhempia, tärkeää ettei lapsi pyöritä perheen elämää. Jos pikkuinen kokee päätäntävallan olevan itsellään, on se liian iso vastuu lapselle joten vanhempien on piirrettävä rajat viimekädessä. Jotain voi antaa periksi mutta ei kaikkea. Saatoin itse sortua liiaksi periksiantamiseen aikaisemmin, itsenäistyminen näkyvillä selkeästi myös siksi että on ollut todella riippuvainen äidistä, ja nyt opettelee itsenäisyyttä. Olen saanut neuvoja ammattilaisilta. Jotkut lapset on tällaisia, älä välitä noista vähättelyistä.

Se uhmaikä on yleensä tasavuosina, 2-,4-,6-, jne ikävuosina. Tsemppiä!

Lapset toistavat tuossa iässä aika lailla herkästi vanhempiensa maneereja. Tuo EIn hokeminen kertoo siitä, että lapsella todella on rajat ja tiukat onkin, joten hän yrittää vaikuttaa ympäristöönsä samalla tavalla kuin vanhemmat häneen.

Meidän 1,5v poika on ihan samanlainen, varsinkin kotona. Usein hokee eitä myös tehdessään itse jotain kiellettyä ja olen ajatellut että matkii vain minua. En ole ollut huolissani.

Psykoosissa tuntuu olevan. Ei kukaan tervein järjin tollasta hoe. Itse en kehtais noin kahjon kakaran kanssa mihinkään kauppaa edes mennä.

Normaalia tai ei, mutta meillä on samanlainen poika. Eikä se jäänyt tuohon, vaan uhma on kasvanut ihan käsittämättömiin mittasuhteisiin reilussa vuodessa. Lapsi on nyt 3v.

Silloinkun oli vielä tuo viaton EI-vaihe, niin meillä miehen kanssa oli vitsinä heittää toistemme kysymyksiin yhteen ääneen "Ei"

Meillä on nykyään huumorinkukka pahasti kuivahtanut, kun temperamenttinen uhmaikäinen pistää parastaan ja kyllä nytkin on pöydällä monta kasvatusopasta. Vauvavuoden rankkuudesta puhutaan aina, mutta neuvolassakin uhmaiän tuomille haasteille viitataan kintaalla. Tyyliin että elämä on. No niin kai se nyt vaan sitten on.

Meillä 1v7kk tekee tota samaa. Tai nyt oikeestaan alkaa jo menee ohi. Kun oppi sanoo ei ja että sillä on merkitys niin käytti sitä tosi paljon. Nyt on tosiaan alkanu menee ohi kun on muita kivoja sanoja tullu tilalle. Meillä kyllä komentaa myös mielellään. Kun isosisarukset tekee jotain typerää johon meen puuttumaan niin tää komentavalla äänensävyllä, sormi pystyssä hölöttää niille tuiman näkösenä jotain. :D

9, Meillä lapsi ei varsinaisesti meitä komentele tuolla ei:llä, vaan tosiaankin ympäristössä olevia muita asioita. Hän ei vielä puhu kunnolla, sanoja tulee kuitenkin koko ajan lisää kiihtyvällä vauhdilla ja niitä on nyt jokunen kymmenen sekä muutamia kaksisanaisia lauseita. Lapsen ei tosiaan pidä antaa pompottaa perhettä, mutta olen miettinyt, olisiko kuitenkin kyse siitä, että ei tavallaan koe saavansa tarpeeksi päättää asioista, siis sillä lailla sopivassa määrin, mikä on tämän ikäiselle vielä ok? Kaikesta ei tietenkään pidä antaa päättää eikä se ole hyväksi. Ehkä täytyisi yrittää lisätä noita valinnan antamis asioita, esim. saa päättää kumman paidan pukee? Muita vinkkejä?

11, Kirjoitat juuri siitä, mitä olen alkanut epäillä ja pelätä, että taitaa olla tuosta kyse, että on liiankin tiukat rajat meillä. :-( Osasit pukea asian niin hyvin sanoiksi. Voisiko tämä olla jopa vähän vastaavaa ahdistuksen purkua tämän ikäisellä kuin myöhemmin vaikka viiltely teini-ikäisellä? :,-( Vai liioittelenkohan? Hän tuntuu olevan muutenkin todella herkkä. Kerran komensin kiukkuisemmalla äänellä ja häneltä tuli pelästyneenä itku. :-( Aiemmin on antanut olla kaiken aika rauhassa kotona eikä meidän oikeastaan ole juuri tarvinnut tehdä järjestelyjä kuten esim. nostaa stereoita turvaan yms. On hyvin antanut niiden olla, kun on pari kertaa sanottu, että anna olla. Mutta nyt viime aikoina on alkanut vähän sellainen rymyvaihe ja tykkäisi räplätä niitä usein. Täytynee nyt vähän jälkijunassa siirrellä juttuja pois, ettei tarvitsisi koko ajan estää/kieltää. Ollaan koitettu yleensä kiertää ei-sanaa melko paljon (vaikka sekin on mielestäni opittava eikä kokonaan voi eikä pidä välttää), kääntämällä kiellot "ei saa" > sanomalla "tee mieluummin näin" tavalla, mutta nykyään on ehkä tullut huomaamatta miehen kans hoettua kuitenkin liikaa ei sitä ja ei tätä...

Täytyy myöntää, että välillä jo ehdin miettiä, että onko esim. näössä tai jossain muussa jotain vikaa tms., mutta helpottaa kuulla, että joillain muillakin on ollut vastaavaa. Seuraava neuvola on vasta loppukeväästä ja pohdin jo sitäkin, pitäisikö sinne soittaa ja kysyä tästä.

Mielelläni kuulisin vielä lisää, jos muilla on/on ollut vastaavaa? Kaikki on aina hämmästelleet, kuinka kiltti ja rauhallinen hän on, ja ehkä tosiaan onkin. Näköjään sitä saa aina kehitettyä huolen asioista, on ne miten päin vain... Että ollaanko liikaa "nujerrettu" jo valmiiksi todella kiltti lapsi ja onko liiankin tottelevainen?

Ap

Se vielä muuten, että meillä on ollut vierastuskaudet tosi voimakkaita ja nyt tuntuu, että on taas kova vierastuskausi tullut. Menee kyllä tosi reippaasti yleensä, mutta joskus saattaa tulla joku tietynlainen ihminen, jota ykskaks vierastaa/pelkää ja kääntää päänsä poispäin tai alkaa itkeä. Koville äänille tuntuu olevan myös hyvin herkkä.

Te, joilla on ollut tällaista, miten olette suhtautuneet tämmöiseen? Tai miten te muut suosittelisitte suhtautumaan? Me ollaan koitettu vain selittää esim., että siellä lapset leikkii ja ne leikkii nätisti. Niillä on kivaa ja siksi ne hihkuu ja ne saa tehdä niin/se on ihan okei yms.

Voiko tällainen myös liittyä jotenkin sääntöjen oppimiseenkin ja muistin kehittymiseenkin..? Vai onkohan aina liian tiukasta ilmapiiristä kyse? :-(

Jos et antaisi hänen sanoa ei, ja hahmottaa omia rajojaan, hänestä tulisi sairaalloisen kiltti ihminen, jota hyväksikäytetään aikuisena, kun ei osaa suojautua. Edelliset sukupolvet kasvatti ainakin tytöt niin, ja kurjaa on ollut olla liian kiltti.

Eli kun lapsella on juuri n. 2 vuotiaana EI-kausi, se on erittäin tärkeä vaihe.

Ja menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Joo mun poika on myös määräilevä, ikää melkein 3. Hän haluaa päättää miten asiat menee, kuinka tavarat asetetaan, miten tyyny on jne. Jos asiat ei mene kuten hän haluaa, tulee raivokohtauksia. Harvinaisen vahvatahtoinen lapsi ja uhma koettelee vanhempia, tärkeää ettei lapsi pyöritä perheen elämää. Jos pikkuinen kokee päätäntävallan olevan itsellään, on se liian iso vastuu lapselle joten vanhempien on piirrettävä rajat viimekädessä. Jotain voi antaa periksi mutta ei kaikkea. Saatoin itse sortua liiaksi periksiantamiseen aikaisemmin, itsenäistyminen näkyvillä selkeästi myös siksi että on ollut todella riippuvainen äidistä, ja nyt opettelee itsenäisyyttä. Olen saanut neuvoja ammattilaisilta. Jotkut lapset on tällaisia, älä välitä noista vähättelyistä.

Sama, maaliskuussa 3 täyttävä poika käyttäytyy noin. Me vanhemmat yritetään kieltää mutta isoveljet 5v ja 6v antaa periksi tuolle MINÄihmiselle kun eivät kestä sitä raivoamista :)

On Meillä 8 kk vanhempi tänttärällä ja nyt puheen entisestään kehityttyä pelkästä kevään "Ei":stäon nyt eikä, en halua, äiti ei tee, isi ei saa mennä komenteluksi. Että onnea matkaan, ihana uhmaikä :D

Meillä ei varmaan ihan tuollaista ollut, mutta juuri 2v täyttäneellä "ei" oli vastaus ihan kaikkiin kysymyksiin. Kerran oikein testattiin että kyseltiin ties mitä turhaa, johon vastasi aina "ei". Lopuksi kysyttiin että tykkäätkö jäätelöstä, johon tuli heti napakka EI, kunnes silmät kirkastui kun likka tajusi mitä kysyttiin, ja tulikin hyvin toiveikas JOO.

Tällä hetkellä (2v 3kk) harjoitellaan pois huutamisesta ja komentamisesta, eli että pitää sanoa saisinko/voisitko jne. että jotain tapahtuu.