Onko täällä ihmisiä jotka haluaisivat erota kumppanistaan, mutta ei pysty siihen?

Mä olin tämmönen. Pelkäsin miestä tai oikeestaan hänen raivareitaan, ei vaan ollut voimia kohdata sitä melkskaamista.

Täällä yksi. En voi erota, koska jäisin tyhjän päälle. Eikä voimat riitä siihen tällä hetkellä, kun on niin paljon muutakin rankkaa nyt elämässä. Lisäksi pelkään miehen reaktiota. Hän on hyvin epävakaa mieleltään.

Minä. Tiesin heti ensi kohtaamisesta, että meistä ei tule paria, mutta yksinäisyyttäni lähdin suhteeseen. Tässä vuosien varrella olen kiintynytkin mieheen, mutta silti tiedän että en halua loppuelämääni hänen kanssaan viettää. En vaan PYSTY eroamaan, sanomaan hänelle että tämä oli tässä, kun ulkoisesti kaikki on täysin hyvin, ei ole mitään ristiriitoja, ei mitään ongelmia, paitsi se että minä sisäisesti tunnen että hän ei ole Se Oikea...

Pelkään että en löydäkään parempaa (tai ylipäänsä ketään muuta ) suhteessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta en ole myöskään onnellinen ja kaikki intohimo on kadonnut. En edes muista koska olisin viimeksi pystynyt sanomaan että rakastan puolisoani... Meillä ei ole lapsia, yhdessä olemme olleet reilun viisi vuotta. Itselläni olisi jo vauvakuumekin, joten pelkään jääväni yksin ja lapsettomaksi jos nyt lähden.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tiesin heti ensi kohtaamisesta, että meistä ei tule paria, mutta yksinäisyyttäni lähdin suhteeseen. Tässä vuosien varrella olen kiintynytkin mieheen, mutta silti tiedän että en halua loppuelämääni hänen kanssaan viettää. En vaan PYSTY eroamaan, sanomaan hänelle että tämä oli tässä, kun ulkoisesti kaikki on täysin hyvin, ei ole mitään ristiriitoja, ei mitään ongelmia, paitsi se että minä sisäisesti tunnen että hän ei ole Se Oikea...

Tämä voisi yhtä hyvin olla minun kirjoittamani, kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta en näe yhteistä tulevaisuutta. Pelkään kuitenkin loukata toisen tunteita, hänen mielestään kaikki on hyvin... Viimeiset pari kuukautta olen pohtinut lähtöä oikein tosissaan ja tiedän, että jossain vaiheessa minun on pakko päättää tämä suhde en vain tiedä vielä miten..

Vähän samanlainen tarina meillä, mutta olen mies. Vuodet vierineet ja on ollut turvallista ja hyvä olla. Silti haluaisin fyysisesti vähän erilaisen naisen rinnalleni. Nykyinen kumppani on kyllä hyvä vaihtoehto lapsemme äidiksi yms. mutta sitä mietin, että valuuko tässä elämä hukkaan kun se OIKEA on tuolla jossain...

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tiesin heti ensi kohtaamisesta, että meistä ei tule paria, mutta yksinäisyyttäni lähdin suhteeseen. Tässä vuosien varrella olen kiintynytkin mieheen, mutta silti tiedän että en halua loppuelämääni hänen kanssaan viettää. En vaan PYSTY eroamaan, sanomaan hänelle että tämä oli tässä, kun ulkoisesti kaikki on täysin hyvin, ei ole mitään ristiriitoja, ei mitään ongelmia, paitsi se että minä sisäisesti tunnen että hän ei ole Se Oikea...

Käytännön syistä. Raha -ja työasiat sujuvat paremmin kun jaan arjen toisen kanssa. Lapsille ero olisi trauma ja stressaavaa kaikille.