Olen lesbo=(

oletko miehelle asiasta vihjaissut? tiesikö hän bi-ajatuksistasi?

Hankalaltahan tuo vähän kuulostaa, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Mies tietää entisistäni jotka ovat naisia. Eräs niistä on jopa lapseni kummi täti.

ap

Sulla on pitkä tie käytävänä, että pääset sinuiksi itsesi kanssa. Toivon sinulle voimia lähteä läpikäymään suurta muutosta. Se on aluksi pelottavaa ja tuntuu mahdottomalta, mutta muista että sinun elämäsi on sinua varten. Ei siksi että miellyttäisit muita ja toteuttaisit muiden odotuksia. Rohkeutta!

Ja sinä,rakas ap,et ole yksin!Muita on samassa jamassa jotka nyt on " havahtumassa" ...

mutta luulen et jos meille ero tulisi, en enää miehen kanssa eläisi. vaan Naisen.

Olis kiva kuulla.

Mulla sellainen tausta että en ole koskaan ollut naisen kanssa mutta silti tiedän olevani bi. Naiset kiinnostaa.

Miehen kanssa läheisyys tuntuu kyllä hyvältä mutta yhdyntä ei kiinnosta oikein, tuntuu ihan yhdentekevältä koko touhu. :(

Olen kuitenkin sinkku ja miettinyt pitäisköhän asiasta ottaa selvää ennenkuin aloitan jonkun miehen kanssa suhteen huomatakseni saman.

Jättää en voi, sillä hän on hyvä mies, mutta seksi ei kiinnosta. Muutenkin miesten kanssa on jotenkin hankala elää. Olemme niin erilaisia siis miehet ja naiset...



Olen ollut naisen kanssa ja haluaisin olla vieläkin...mutta mutta..mieheni on sanonut, että jos petän niin hän jättää..oli sitten mies tai nainen..joten enpä halua ottaa riskiä.

Nyt olen käsittänyt, että aiemmin vain kuvittelin että miehet myös seisuaalisesti kiinostavat minua, mutta kyse on enemmän juuri tuosta läheisyydenkaipuusta. Tiedän että se päivä tulee eteen kun miehelleni joudun kaikki nämä ajatukset ja todellisuuden kertomaan. Rakkaus vaan on sellainen ettei se tarvitse seksuaalista tyydytystä. Tiedän menettäväni mieheni kokonaan kun asia tulee julki. Suurinosa kavereistani hylkää minut edes asiaa miettimättä. Vanhempani eivät edes minua enää kotiinsa kutsuisi. Eli menetän kaiken.....

ap

Itse olen aina ajatellut, että jos joku ystävistäni olisi lesbo, se ei vaikuttaisi meidän ystävyyteen millään tavalla.



Ja kovasti voimia sinulle ap! Tilanteesi ei todellakaan ole helppo, mutta sinun on varmastikin itsesi kannalta parempi tulla ulos kaapista. Siinä ne todelliset ystävät selviävät. Mitä teetkään sellaisilla ystävillä, jotka eivät ole rinnallasi elämän jokaisella hetkellä, myös vaikeammilla hetkillä? Saat taatusti uusia, oikeita ystäviä vanhojen ns. " ystävien" tilalle. Ja lapsesi rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet! = )

Mutta mutta, olettaen että et ole provo, ei varmaan kukaan ole elänyt onnellista elämää valheessa. Kuinka pitkään sinä olet valmis piilottelemaan ällötystäsi mieheltä, ja onko se edes kauhean reilua häntä kohtaan, pitää häntä lieassa, vaikka ällöttää?

Mieheni kanssa olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle, joten kaveripiiri vaihtui. Mieheni on jopa suositellut etten sano entisistä tyttöystävistäni mitään ääneen. Hän tietää myäs, että suurin osa katoaisi. Ainut ketä sata varmasti jäisi, olisi tämä minun exä, lapseni kummi.

Haukun itseäni joka päivä tämän asian takia. Tiedän että satutan miestäni vain enemmän ja enemmän mitä kauemmin venytän tätä. Mutta se ei ole helppoa. Minun pitäisi aloittaa elämäni aivan uudestaan ja se pelottaa....

ap

Aika harvoin olen nähnyt kaveripiirejä, joissa kaikki ovat asioista täysin samaa mieltä ja yhtä jyrkästi. Paitsi jos hengaat joidenkin " aatteellisten" ihmisten kanssa. Tietysti aina eroissa tapahtuu näitä kaveripiirien jakaantumisia, eli on sun kaverit ja miehen kaverit. Jos teidän nykyinen tuttavapiiri on enemmän sun miehesi tuttuja, niin voi olla, että todellakin menetät kaikki kaverisi. Mutta sitten taas, onko se oikeaa elämää, jos elät sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy sua sellaisena kuin olet? Mä ainakin arvostan ystävissäni sitä, että he ottavat mut karvoineni ja piikkineni. :)

Jos eivät hyväksyisi tällaista? Luulen, että vain oletat näin tapahtuvan. Eivät kaikki sinua hylkäisi. Miksi pelkäät niin paljon? Vai pakenetko sittenkin jotain muuta tämän asian taakse?

Vierailija:

Mieheni kanssa olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle, joten kaveripiiri vaihtui. Mieheni on jopa suositellut etten sano entisistä tyttöystävistäni mitään ääneen. Hän tietää myäs, että suurin osa katoaisi. Ainut ketä sata varmasti jäisi, olisi tämä minun exä, lapseni kummi.

Haukun itseäni joka päivä tämän asian takia. Tiedän että satutan miestäni vain enemmän ja enemmän mitä kauemmin venytän tätä. Mutta se ei ole helppoa. Minun pitäisi aloittaa elämäni aivan uudestaan ja se pelottaa....

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä,rakas ap,et ole yksin!Muita on samassa jamassa jotka nyt on " havahtumassa" ...

Niin nykyään kun on sallittua ;)