Tunnetteko yhtäkään naista, joka olisi kosinut?
Uskon, että otsikon kysymys on myös yhteydessä siihen, miksi keskimäärin alle 10 % naisista aloittaa deittisovelluksissa juttelun (miehillä luku yli 55 %), ja että miksi naisten aloitekyky ylipäätäänsä on olematon verrattuna miehiin.
Nykypäivä painottaa sukupuolineutraliteettia ja tasa-arvoa. Alkanee siis pikkuhiljaa tuntua siltä, että nainen ei uskalla ottaa edes palkankorotusta puheensi, ja siksi he ovat palkoissa jäljessä.
Mies iskee aina baarissa ja hän myös kosii kumppaniaan. Puhetta voi aina tulla molempien suusta, mutta se absoluuttinen aloite oikeastaan kaikkeen järkevään ja järjettömään tulee miehen suusta. Jos mies ei kosi, parisuhde junnaa paikoillaan ja nainen ihmettelee, miksi mitään ei tapahdu. Jos miehet lopettaisivat baarissa naisten iskemisen, vallitsisi yökerhoissa eräänlainen aavemainen hiljaisuus. Jos mies ei alottaisi Tinderissä juttelua, 90 % kaikista muodostuneista pareista olisi hiljaa, ja nainen vain ihmettelisi, mikä hänessä on oikein vialla.
Tästä saa ja pitää olla eri mieltä, mutta valitettavasti tilasto ei valehtele.
Kommentit (20)
Siis hetkinen! Jouduin rakkaiden muistojen valtaan, enkä lukenut avaustasi kunnolla. :)
Kirjoitat:
"Nykypäivä painottaa sukupuolineutraliteettia ja tasa-arvoa. Alkanee siis pikkuhiljaa tuntua siltä, että nainen ei uskalla ottaa edes palkankorotusta puheensi, ja siksi he ovat palkoissa jäljessä."
Miten naisten pelko palkkatasa-arvon vaatimista kohtaan lisääntyisi siitä, että asenneilmasto kehittyy tasa-arvoa kohti? Eikö se ole pikemminkin päinvastoin? Teollistumisen alkuajoista lähtien on naisten pienempi palkka ollut normi. Palkkatasa-arvosta alettiin länsimaissa puhua oikeastaan vasta viime sotien jälkeen, ja se keskustelu on vasta alussa. Asenteet muuttuvat kovin hitaasti.
Sukupuolineutraliteettia en oikein ymmärrä, joten siihen en ota kantaa. Minulle tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittaa nimenomaan erilaisten ihmisten (ikä, sukupuoli, maailmankatsomus, seksuaalinen suuntautuneisuus, rotu, kulttuuri ...) erilaisuuden hyväksymistä. Ei siis sitä että kaikki olisivat mahdollisimman samanlaisia.
Kirjoitat myös:
"Mies iskee aina baarissa ja hän myös kosii kumppaniaan. Puhetta voi aina tulla molempien suusta, mutta se absoluuttinen aloite oikeastaan kaikkeen järkevään ja järjettömään tulee miehen suusta."
Aloite on sen, joka sen ottaa.
Olen ollut havaitsevinani pari- kolmikymppisissä naisissa jonkinnäköistä paluuta 1950 -luvun arvoihin. Nainen on heikompi astia, naisen kunnianhimo on piilotettava. Miesten oletetaan kokevan kunnianhimoiset tai vaikka baarissa alotteita tekevät naiset ahdistaviksi. Aikamoista miesten aliarvioimista (voihan se tietenkin riippua siitäkin, kinkä tasoisissa baareissa hengailee).
kuin 60 vuotta sitten miehen tulee olla aktiivisempi, vanhempi, pidempi, paremmin koulutettu, hyvätuloisempi kuin naisen. Mies saa olla millainen torvelo tahansa, kunhan hän kustantaa treffit.
Naisen tulee puolestaan panostaa ennenkaikkea ulkonäköönsä, hänen luonteellaan tai älyllään ei ole niin väliä. Monille nuorille naisille parisuhde tuntuu olevan tärkeämpi kuin kunnianhimo, haaveiden toteuttaminen, riskinotto, itsenäisyys tai omavoimaisuus.
Omasta elämästä tinkimnen johtaa sitten näihin palstallakin nähtyihin tilityksiin: lapset on jo teinejä, asuntovelkaa on vielä, työelämästä on oltu poissa monta vuotta lasten takia, miehestä on etäännytty, pelätään eroa velkojen ja yksinäisyyden takia, BMI on väärä, on masennusta ja soiaalisten tilanteiden pelkoa, introverttiutta ja ties mitä kaikkea mitä naiset täällä valittavat.
Eli siis: avaa avaustasi vähän lisää.
1
Feministinen länsimaailma mahdollistaa naisille varsin passiivisen elämän. Ei tarvitse nähdä vaivaa. Prinsessakohtelua jo pikkutytöstä lähtien.
Mun entinen työkaveri kosi toista työkaveria karkausvuonna. Ei ollut suostuvainen sulho, mutta mekkokankaan osti :D
Minun kaveripiirissäni suurin osa naisista on tehneet aloitteen sielä missä kumppaninsa kanssa ovat tavanneet ja myös kosineet. Sitten taas olemme kaikki akateemisia, itenäisiä ja nykyaikaisia naisia.
Minä myös kosin omaa miestäni.
Äitini kosi isääni joskus aikoja sitten. Isällä oli yrittäjänä töissä paljon kiireitä, joten oli vastannut naimisiinmenokysymykseen "joo mennään vaan sitten kun kerkee." Nykyään ovat olleet naimisissa 27v.
Vierailija kirjoitti:
Minun kaveripiirissäni suurin osa naisista on tehneet aloitteen sielä missä kumppaninsa kanssa ovat tavanneet ja myös kosineet. Sitten taas olemme kaikki akateemisia, itenäisiä ja nykyaikaisia naisia.
Minä myös kosin omaa miestäni.
Häh, mitä tuolla akateemisella on tekemistä tämän asian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kaveripiirissäni suurin osa naisista on tehneet aloitteen sielä missä kumppaninsa kanssa ovat tavanneet ja myös kosineet. Sitten taas olemme kaikki akateemisia, itenäisiä ja nykyaikaisia naisia.
Minä myös kosin omaa miestäni.
Häh, mitä tuolla akateemisella on tekemistä tämän asian kanssa?
Yleensä ei akateemisissa piireissä ollaan perinteisempiä mies-nais roolien kanssa
Minä menin tekemään miehelleni aloitteen baarissa. Minä myös kosin. Hän onkin poikkeuksellisen komea ja seksikäs ja ihana mies.
T.feministi
Vierailija kirjoitti:
Minä menin tekemään miehelleni aloitteen baarissa. Minä myös kosin. Hän onkin poikkeuksellisen komea ja seksikäs ja ihana mies.
T.feministi
Olen tosiaan myös akateeminen. Välillä olen elättänytkin miestäni, kun hänellä ollut vaikeuksia taloudellisesti.
Täällähän on monia kosineita naisia. Minäkin olen.
Minä pyysin tapaamaani mukavaa nuorta miestä treffeille. Olin myös ensimmäisenä kysymässä, josko mentäisiin naimisiin. Melko monta kertaa piti kysyä ennen kuin mies lämpeni ajatukselle. Jostain kumman syystä mies sitten kosi "tulisitko minulle vaimoksi" vaikka olin jo monta kertaa ehdottanut naimisiin menoa.
En ymmärrä ajatusta, että naisena minun pitäisi odottaa, jos joku tarjoaisi minulle jotain haluamaani. Jos minä jotain haluan, niin toimin siten, että saan sen. Tämä itsenäinen ajattelu ja toimiminen tuntuu eniten ärsyttävän miehiä, viestin nro 3 kirjoittaja vaikuttaa olevan sellainen vaikka yrittää väittää toisin.
Minä myös tunnen kaksi ystävä/perhepiiristä. Nyt kun keskustelun myötä ajattelen, niin kyllä, kummatkin korkeastikoulutettuja, ylemmäs kuin miehensä. Menestyneitä ja päättäväisiä ihmisiä, häät ensi kesänä. Itse juuri ihmettelin tätä trendiä, mutta hyvähän se on, kummatkin samanlaisia toimijoita suhteessa. Eikä miehetkään hanttiin pistäneet :)
Melkein kaikissa tapauksissa mitä tiedän, se on ollut nainen joka on naimisiinmenon ensimmäisenä ottanut puheeksi.
Isääni kosivat molemmat hänen vaimonsa.
Ystävättäreni oikein polvistui miesystävänsä edessä ja Esitti Kysymyksen Amerikan tyyliin.
Itse ehdotin seurustelun aloittamista miesystävälleni. En tiedä tilastoista (onko mitään kosintatilastoja edes olemassa?), mutta oma kokemus on että naiset ovat aktiivisia silloin kun haluavat jotain.
Ensimmäisenä tulee mieleen kaverini joka kosi miestään viime karkauspäivänä. Itse pokasin oman mieheni ja ehdotin sekä seurustelun aloittamista että yhteen muuttoa, varmaan nyt jätän seuraavan askeleen ukolle tasapuolisuuden nimissä. Ei mun tuntemat naiset ole mitään seinäruusuja.
Kumpikaan ei kosinut vaan ihan arkisesti sovimme ensin, että nyt saa vauva tulla jos on tullakseen ja sen jälkeen että eiköhän mennä myös naimisiin niin ei tarvitse erikseen selvittää isyyttä ja on muutenkin helpompaa.
Nainen vaihtaa nimensä, kasvattaa lapset, paapoo miestä, tekee enemmän kodin ja perheen eteen suurimmassa osassa tapauksista. Kosiako vielä pitäisi, niin miesten ei tarvitsisi tehdä kodeissa mitään? Aloitteen tekevää naista kutsutaan tyrkyksi ja miehille aloite on yhtä kuin lupaus seksistä. Ei toimi.
Tunnen yhden kosineen naisen, joka on onnistunut pyrkimyksessään - Nimittäin vaimoni.
Olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmille miehille tein itse aloitteen intiimistä kanssakäynnistä ja molempia kosin. Molempia myös olen elättänyt. Toisen jo hautasinkin. Olen myös perheeni pää ollut aina joskin nykyinen mieheni teki aloitteen lapsista.
Tietämäni mukaan tunnen ainakin kaksi. Taidan itse olla kolmas. Esikoisemme oli n. puolivuotias kun kysyin silloiselta avomieheltäni, että mennäänkö naimisiin. Kysymys oli mulle arkinen heitto. Oli jotenkin selvää, että olisimme yhdessä "aina", olimme sitten naimisissa tai emme. Sitten mieheni kosi. Olimme molemmat hyvin onnellisiä. Muutamaa kuukautta myöhemmin menimme naimisiin. Olemme nyt olleet naimisissa 15 v. ja meillä on kolme lasta.
Tuntemani avioparit, joissa nainen on kosinut, eivät ole tutustuneet missään sovelluksessa, vaan ihan silmäkkäin, "oikeassa elämässä". Kuten mieheni ja minäkin. En tiedä onko sillä merkitystä, mutta kyllä noin yleisesti ottaen tiodellisuus aina virtuaalitodellisuuden voittaa.