Lue keskustelun säännöt.
Tämä äiti on ihan väsähtänyt jouluun
19.12.2016 |
Aloin tuossa laskea, että tänä jouluna olen hankkinut lahjoja viidelletoista ihmisille, postittanut joulukortit ja muutenkin hoidan jouluvalmistelut yksin. Meille tulee sukulaisia jouluna syömään, joten ruuatkin hoidan. Lisäksi muistetaan muutamia naapureita jollakin pienellä. Itse koen tärkeäksi jouluilon tuottamisen muille, mutta eilen tajusin, että olen kiittämätön paska ja toivoisin saavani itsekin vähän takaisin. Olen esimerkiksi hankkinut lahjat miehen puolen sukulaisille ja he muistavat puolestaan lapsia runsaasti, antavat miehelle henk.koht. lahjoja ja sitten yleensä koko perheelle jotakin. Mutta välillä olisi todella kiva, että joku muistaisi myös mua tai edes huomaisi, mitä kaikkea teen toisten joulun eteen. Monet asiat teen kyllä siksi, että ne on itselle tärkeitä tai tuovat lapsille paljon iloa. En nyt ole mitenkään katkera, itsepähän näin toimin ja tämä on oma valinta, mutta en tiedä ymmärtääkö kukaan sitä tunnetta, että olisi välillä kiva saada vähän myös kiitosta tai jotain huomiointia itsekin? Esimerkiksi miehen sukulaisille hankin lahjat siksi, että tosiaan muistavat meidän lapsia ruhtinaallisesti ja kokisin olevani todella kiittämätön, jos emme heitä jotenkin muistaisi. Ja tuntuuhan se itsestä kivalle, jos osaa valita sellaisen lahjan, mistä toinen ilahtuisi. Silti välillä leikittelen ajatuksella, että joululahjojen sijaan ostaisinkin itselleni matkan jonnekin tai hankkisin vain itselleni jotain. En kyllä tee sitä, koska se olisi todella itsekästä, mutta onpahan käynyt mielessä. Nyt saa vapaasti kivittää, kuinka kiittämätön, kamala ja itsekäs olen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että en jaksa.
Kommentit (33)
Yritä ja yrittäkää muuttaa tuota teidän systeemiä, sitä mitä vielä voi muuttaa, esim voisiko ruokahommaa tehdä esim. nyyttärimeiningillä? Ei kenenkään pidä mennä loppu joulun vuoksi. Rajojen vetoa. Ensi vuonna uusi yritys, muutosta kehiin ja rutkasti. Halaus. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sinun omissa käsissä, mitä teet tai jätät tekemättä.....
Millä helskutin tavalla SINÄ voit olla itsekäs kaikessa loistavassa marttyyriydessasi? On sinulla aika outo sisältö käsitteelle "itsekäs".
Sehän olet SINÄ joka kutsut vieraan syömään SINUN tekemiä ruokia, SINÄ laitat lahjoja vastapalveluksena lapsillesi tulevista lahjoista...
Ja olet niin loistava emäntä, täydellinen vaimo miehellesi kun et vaadi / pyydä / toivo miestäsi tekemään yhtään mitään. Tai no, oletettavasti mies on se, joka tämän koko sirkuksen maksaa.
Omahan on valintasi. Ole sitten tyytyväinen äläkä valita, kun olet saanut kaiken tehdä ihan oman mielesi mukaan.
On meitä toisenlaisiakin. En lahjo sukua, en ruoki enkä edes siivoa ja koristele kun välttämättömän. Mutta ei minun tarvitse valittaa kohtaloani keskustelupalstoilla. Eikä ole koskaan käynyt mielessäkään, että tämä olisi itsekkyyttä. Laiskuudeksi joku sanoisi, mutta sen minä kyllä kestän. Joka vuosi on silti joulu tullut meillekin.
Itse olen katsinut nuo lahjat aika minimiin. Mummuille on jotain pientä. Samoin lapsen kummeille. Yleensä nämä neljä pakettia ovat samanlaisia, jotain syötävää tai esim lasipallo nuutajärveltä. Sit onnlapsen lahjat ja miehen lahjat. Lahjojen ostamiseen meni yksi päivä kun olin miettinyt valmiiksi et mitä kellekin. Osanvtilasin netistä. Muille en lahjoja anna. Jos meidän lapselle ostavat lahjan ni se on heidän oma valinta.
Joulukortit olen jättänyt pois. Lähimmille ystäville ja naapureille olen vienyt jonkun pienen käsityön joita on helppo valmistaa kerralla monta esim soodapiparikoriste.
Keskiviikkona menen ruokakauppaan. Torstai iltana leivon ja perjantai on vapaa päivä, lapsen koulu loppuu torstaina. Pakko sius itsekin olla vapaalla. Silloin teen laatikot ja heitän kinkun uuniin. Meille saattaa tulla vieraita mut en heihin sen enempää varaudu koska laatikoita riittää varmasti yhdeksi/kahdeksi syöntikerraksi. Jos nälkä tulee niin pakastimes on ruokaa kyl.
Ja kuusi tuotiin sisälle eilen.
En oikein ymmärrä joulustressiä. Kaks kolme päivää niin homma on kasas.
Miksi et ostaisi itse itsellesi jotakin kivaa joulupakettiin? Minä ostan itselleni vaikka mitä esim. kirjoja, hajuveden. hyvää viiniä ym. mistä haluan nautiskella joulun aikaan. Miksi miehesi ei hanki lahjoja omille sukulaisilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä tää on nyt. Lasten kasvettua toisin.
Voitko sopia miehen kanssa kulujen tasaamisesta? Olisi oikeus ja kohtuus, että hän maksaisi oman sukunsa lahjoista tai ruuista ( siis jos kustannat kaiken ).
Me ollaan joinakin vuosina käyty jouluristeilyllä ja ensi vuonna haluaisin Lappiin. T.äiti 25 vuoden "joulusäkin" kanssa.
Pitää vain oppia ottamaan vähän rennommalla otteella. Ja usko pois, tämä ei ole niitä 'helpommin sanottu, kuin tehty' -juttuja. Oletko ajatellut koskaan vähän jakaa noita hommia muillekin perheenjäsenille? Jos lapset kovin pieniä, niin sitten miehelle, sisaruksille jne. Sinun Ei tarvitse aina tehdä kaikkea itse. (Siitä varmaan nuo marttyyri- ja äitimyyttikommentit). Jos meinaat säilyttää mielenterveytesi ja jaksaa arkenakin etkä palaa loppuun pelkästään muutaman päivän kestoisen juhlan takia, opettele asettamaan itsellesi rajat ja pyydä apua muilta.
Rennompaa otetta: aina ei tarvitse olla niin tiptop ja viimeisten buumien tyrkyttämän idyllistä.
Miksi ostat aikuisille ihmisille (isoja?) lahjoja, jos se noin ärsyttää tai stressaa - vaikka sopivan lahjan löytämisestä iloitsisitkin? Ostavathan hekin vain lapsille lahjoja, eivät teille aikuisille (näin ymmärsin)! Miksi kuvittelet heidän olevan yksinkertaisempia kuin sinä, eli että odottavat sinulta, aikuiselta, jotain vastalahjaa takaisin, jos he vain lapsia haluavat ilahduttaa?
Nyt hengitä syvään hetken ajan ja mieti, olisiko se maailmanloppu, jos pistäisit noiden suoraan sanottuna turhien ylmääräisten aikuissukulaisten lahjojen rahat sivuun ensi kerralla ja hommaisit niillä itsellesi kylpyläviikonlopun jossain, vaikka ennen joulua ensi vuonna tai joulun jälkeen heti.
Jos olet aina touhunnut samaan tahtiin, tässä 'ei':n oppimisessa ja sen tajuamisessa, ettei kaikkea aina tarvitse, on opeteltavaa. Aloita siitä aikuisten sukulaisten lahjojen karsimisesta ja käytä oikeasti ne rahat itseesi mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskalla olla erilainen ja omanlainen joulunlaittaja. Vetäise jotain uutta kehiin. Räväytä.
Mun lapsuuden joulut oli kamalia, haluan tarjota lapsille paremman joulun, joten meillä ei aattona stressata vaan keskitytään yhdessä oloon ja koen ihanana, että meille tulee vieraita, koska mun lapsuudessa meille ei voinut päästää ketään jouluna. Eli oma valinta, silti se valinta voi välillä väsyttää.
Ja tiedän, että välitän liikaa siitä mitä muut ajattelee, siis lähinnä nämä läheiset ihmiset. Olisi kiva ehkä ajatella sitä vähemmän, mutta kun en osaa ja pysty. Sitä yritän sanoa, että en tässä aio alkaa marttyyriksi, itsepä olen valintani tehnyt ja näin teen, koska haluan. Kaipaisin silti vähän sitä samaa huolenpitoa itsekin. Ehkä se kumpuaa siitä, että olen itse jäänyt siitä lapsena vaille.
Ja minä maksan, mulla on parempi palkka kuin miehellä. Miestä ei haittaa, vaikka joku loukkaantuisi tai suuttuisi, mua haittaa, joten siksi mä lähetän kortit ja ostan lahjat. En syytä tästä miestä, eihän se hänen vikansa ole, miten asiat koen. Mies aikoo hakea kuusen, kun kysyin miten osallistuu jouluvalmisteluihin. :)
Ja siksi kirjoitin tänne, että tästä on turha ulista perheelle tai miehelle, kun mun väsymys ei ole millään tavalla heidän syytänsä. Ehkä salaa toivoin, että täältä löytyisi niiden kivittelijöiden lisäksi edes joku, kuka ymmärtäisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu on 2,5 päivää ja menee ohi. JOKA VUOSI. Ihan itse valitset miten sen haluat viettää. Varaa ensi vuodeksi itsellesi matka ja sitä seuraavana vietä joulua perinteisesti.
Joulukortit menee määränpäässä roskiin, kukaan ei halua mitään itsetehtyä, kaikki on allergisia tai ruokarajoitteisia. Joten MIKSI puuhaat ja laitat?
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain oppia ottamaan vähän rennommalla otteella. Ja usko pois, tämä ei ole niitä 'helpommin sanottu, kuin tehty' -juttuja. Oletko ajatellut koskaan vähän jakaa noita hommia muillekin perheenjäsenille? Jos lapset kovin pieniä, niin sitten miehelle, sisaruksille jne. Sinun Ei tarvitse aina tehdä kaikkea itse. (Siitä varmaan nuo marttyyri- ja äitimyyttikommentit). Jos meinaat säilyttää mielenterveytesi ja jaksaa arkenakin etkä palaa loppuun pelkästään muutaman päivän kestoisen juhlan takia, opettele asettamaan itsellesi rajat ja pyydä apua muilta.
Rennompaa otetta: aina ei tarvitse olla niin tiptop ja viimeisten buumien tyrkyttämän idyllistä.
Miksi ostat aikuisille ihmisille (isoja?) lahjoja, jos se noin ärsyttää tai stressaa - vaikka sopivan lahjan löytämisestä iloitsisitkin? Ostavathan hekin vain lapsille lahjoja, eivät teille aikuisille (näin ymmärsin)! Miksi kuvittelet heidän olevan yksinkertaisempia kuin sinä, eli että odottavat sinulta, aikuiselta, jotain vastalahjaa takaisin, jos he vain lapsia haluavat ilahduttaa?
Nyt hengitä syvään hetken ajan ja mieti, olisiko se maailmanloppu, jos pistäisit noiden suoraan sanottuna turhien ylmääräisten aikuissukulaisten lahjojen rahat sivuun ensi kerralla ja hommaisit niillä itsellesi kylpyläviikonlopun jossain, vaikka ennen joulua ensi vuonna tai joulun jälkeen heti.
Jos olet aina touhunnut samaan tahtiin, tässä 'ei':n oppimisessa ja sen tajuamisessa, ettei kaikkea aina tarvitse, on opeteltavaa. Aloita siitä aikuisten sukulaisten lahjojen karsimisesta ja käytä oikeasti ne rahat itseesi mieluummin.
Eiköhän lapsiperheellä ole muutakin rahanmenoa, kuin palstamamman omat kylpyläviikonloput?
Miehen maksaessa kuitenkin suurimman osan talouden menoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua joulu ahdistaa koska joulu tuntuu joltain näytelmältä jota pitää esittää hampaat irvessä.
Ainoa positiivinen asia joulussa on ruoka.
Tiedättekö mitä just tajusin! Lapsena jouluna yritin aina ilahduttaa päihde- ja mielenterveysongelmaisia vanhempiani ja jotenkin sillä tavalla tuoda joulun kotiin. Nyt kun aloin miettiä, niin hankin esimerkiksi miehen isovanhemmille lahjan, koska ajattelen, että he ovat elämänsä ehtoopuolella ja haluan ilahduttaa heitä (vähän samoin kuin omia vanhempiani aiemmin) ja tästä ajattelusta pitäisi varmaan päästä eroon; enhän minä ole vastuussa heidän joulustaan. Mutta toisaalta haluan muistaa heitä myös siksi, että he omalla lapsille ostamillaan lahjoilla tuovat aidosti meidän kotiin joulumieltä. Kiitos teille kaikille, kun pistitte miettimään ja autoitte ymmärtämään asiaa vähän paremmin. Tuosta lapsuudentraumasta pitäisi nyt päästä eroon, se tekee tästä omasta olosta niin takkuisen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä helskutin tavalla SINÄ voit olla itsekäs kaikessa loistavassa marttyyriydessasi? On sinulla aika outo sisältö käsitteelle "itsekäs".
Sehän olet SINÄ joka kutsut vieraan syömään SINUN tekemiä ruokia, SINÄ laitat lahjoja vastapalveluksena lapsillesi tulevista lahjoista...
Ja olet niin loistava emäntä, täydellinen vaimo miehellesi kun et vaadi / pyydä / toivo miestäsi tekemään yhtään mitään. Tai no, oletettavasti mies on se, joka tämän koko sirkuksen maksaa.
Omahan on valintasi. Ole sitten tyytyväinen äläkä valita, kun olet saanut kaiken tehdä ihan oman mielesi mukaan.
On meitä toisenlaisiakin. En lahjo sukua, en ruoki enkä edes siivoa ja koristele kun välttämättömän. Mutta ei minun tarvitse valittaa kohtaloani keskustelupalstoilla. Eikä ole koskaan käynyt mielessäkään, että tämä olisi itsekkyyttä. Laiskuudeksi joku sanoisi, mutta sen minä kyllä kestän. Joka vuosi on silti joulu tullut meillekin.
Miten niin sun ei tarvi valittaa? Jostain syystä enemmänhän sinä valitat siinä kuin ap. Kamalalta kuulostaa tuo teksti. Ap vaikuttaa onnellisemmalt J tasapainoisemmalta.
Yleensä mäkään en tykkää joulumarttyyreista, mut en saa kyllä ap:sta sellaista vaikutelmaa ollenkaan... Tietysti tuossa on se marttyyriuteen liukuminen vaara jos sama meininki jatkuu vuosikymmenet.
Kyllä mä ymmärrän. Toivottavasti joku sinut huomioisi! Olisit ansainnut sen
Vierailija kirjoitti:
Aloita siitä aikuisten sukulaisten lahjojen karsimisesta ja käytä oikeasti ne rahat itseesi mieluummin.
--------------------------------------
Eiköhän lapsiperheellä ole muutakin rahanmenoa, kuin palstamamman omat kylpyläviikonloput?
Miehen maksaessa kuitenkin suurimman osan talouden menoista?
Et sitten lukenut tuota lausetta, että ottaa ne oman rentoutumisen rahat niistä täysin turhista aikuislahjoista. Eikä muutenkaan vaikuta olevan rahasta kiinni nyt tässä tapauksessa. Etkä lukenut ap:n vastausta sen jälkeenkään, että hän itse maksaa.
Tottakai ap haluaa lapsille ihanan joulun! Ihan normaalia rakastavalta vanhemmalta
Kylpylöihin pääsee melko halvalla, kun osaa hyödyntää tarjouksia. Sama raha menee jouluun ihan huomaamatta, eikä ehkä riitäkään.
Vaikka mies tienaa vähemmän, voi hänkin osallistua jollain summalla tai sitten työtä tehden.
Meillä on isot lapset, toinen jo aikuinen, muttei siitä niin kauan ole kun raadoin joulujen eteen- mielestäni se kuuluu johonkin aikaan. Joinakin vuosina joulu ei niin kiinnostanut, sen olisi voinut jättää ihan hyvin välistä.
Meillä miehellä oli jääneet parhaat muistot sukujouluista, jotka oli loppuneet vaarin kuoltua, eikä hän oikein tiennyt miten olla. Joulu piti järjestää, muttei sitä oikein vietetty, oltiin vaan. GRR! Meillä on uusperhe, joten oli hiukan sovittelemista.
Joulu on joka vuosi, mutta onneksi vain kerran. Ensi vuonna uudella kaavalla.
ap, olethan sinä saanut ymmärrystä täällä, moneltakin. Miksi luulet, että ihmiset tarjoavat vinkkejään ja niitä ratkaisujaan, joiden avulla ovat omaa joulunpuuhausstressiään onnistuneet vähentämään?
Jos olet ihan loppu ja väsynyt, niin ota jostain itsellesi sopivista vinkeistä oppia ja sovella niitä omaan tilanteeseesi, jotta ensi kerralla et olisi niin poikki jo viikko ennen juhlaa.
No kyllä minä ap:ta ymmärrän. Se, mistä voisi lähteä karsimaan on aikuisten lahjat yms. Ymmärrän oikein hyvin, että haluat ostaa lapsille lahjoja ja tarjota teillä ihanan joulun ruokineen kaikkineen ja luulen, että siitä voisit saada voimiakin, että osaat ja pystyt tarjoamaan parempaa kuin mitä sinulla lapsena oli. Kun ihmisillä kuitenkin tuppaa olemaan aika lailla tavaraa, luulen, että monissa perheissä on ihan sovittu, että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja tai sitten ostavat lähinnä sellaista, mikä tulee syötyä, juotua, raaputettua tai käytettyä suihkussa (heh) eli mikä ei jää komeroon pölyttymään. Tai sitten annetaan joulukukka.
Se, mikä minusta on lisääntynyt vuosien myötä on kaikkien perheen/lähisuvun ulkopuolisten muistaminen. Opettajille ja harrastusohjaajille, työkavereille, naapureille ja joka kumminkaimalle pitää olla joku kiva pikku muistaminen. Naiset näitä hiki päässä ostavat ja jakavat ja yllättävästi näihin uppoaa aika iso raha. Minusta näistä voisi karsia ihan hyvin. Appivanhempani olivat työelämässä ollessaan luokanopettajia ja etenkin alaluokkia opettanut anoppi sai joka joulu hirmuiset määrät kukkia, ja jotain kynttilöitä oli kymmenien vuosien tarpeiksi. Kiva hänen varmaan oli niitä saada, mutta olivathan ne lopulta jo vähän riesa. Ja jotain joulukortteja jos haluaa lähettää, niin valikoi ne, joita oikeasti haluaa muistaa ja kirjoittaa heille ihan tavalliset joulukortit, ei ala askarrella itse.
Tiivistetysti voisi sanoa, että jos haluat luoda joulun lähinnä lapsille ja lähisuvulle, niin keskity siihen, mikä heille on oikeasti tärkeää. Lapsille varmasti lahjatkin, mutta ehkä ne aikuiset eivät halua lisää tavaraa, eikä niiden jouluruokienkaan tarvitse olla mitään yllätysmenyitä. Monille joulumielen tuo kuitenkin se aika perinteinen jouluruoka, mikä ei kuitenkaan kauhean monimutkaista ole.
Joulumarttyyri ja äitimyytti.