Kannattaako jossain vaiheessa luovuttaa unelmakumppanin etsiminen ja tyytyä johonkin saatavilla olevaan?

Olen keski-ikäinen mies ja unelmakumppanini olisi n. parikymppinen, pieni, siro, pitkähiuksinen(värillä ei väliä), liikunnallinen, kiltti, lämminsydäminen, mukava jne. Tällaisia naisia ei Suomessa juurikaan ole, enkä viitsisi Thaimaasta tms. käydä hakemassa, koska pidän äidinkielellä kommunikointia tärkeänä suhteessa. Olen seksisuhteessa lähes kuvailemani unelmanaisen kanssa, mutta hän ei etsi elämänkumppania, eikä hänestä sellaiseksi olisikaan(lapsellinen/naiivi). Joten olen miettinyt, että olisiko viisasta lopettaa unelmien tavoittelu ja tyytyä johonkin vanhempaan ja rumempaan naiseen. Elämme vain kerran ja se puhuu unelmien tavoittelun puolesta, sekä kompromissittomuudesta. Toisaalta yksinkään ei ole aina mukava olla. Mitä olette asiasta mieltä? Onko kenties henkilöitä, jotka ovat lopettaneet unelmakumppanin etsinnän ja tyytyneet johonkin toiseen? Kertokaa ihmeessä näkemyksiänne asiasta.