Miksi kaveri suutahtaa jos sitä neuvoo?

Itse ärsyynnyn siitä, että kaveri ryhtyy neuvomaan. Kun kerron jonkin asiani, haluaisin hänen yhtyvän tunteeseeni: olevan iloinen tai pahoillaan puolestani parin sekunnin ajan. Sen jälkeen voisin kuunnella hänen asiansa tai puhua jostakin mukavasta jutusta, joka ei liity kehenkään henkilöön.

Kukaan, ei yksikään ihminen halua, että häntä neuvotaan.

Ainoa poikkeus on se, että toinen ei oikeasti osaa jotain, mutta arjessa sellaista harvemmin on.

Voit aina kertoa, minkä tavan olet itse hyväksi havainnut, mutta älä koskaan, ikinä, neuvo.

Tämä on ihan viestinnän perussääntöjä.

No pyysikö se kaveri sulta neuvoja? Jos ei pyytänyt, niin älä neuvo.

On helvetin ylimielistä olettaa, että kuunneltuasi hetken kaverin tilannetta osaisit antaa siihen hyviä neuvoja.  Useimmat osaavat kyllä ihan itse kokeilla perusjutut läpi, ei niitä tarvitse alkaa selittää. Todennäköisesti kaveri tuntee tilanteensa syvällisemmin kuin sinä ja on jo kokeillut sellaisiakin ratkaisuja, jotka eivät sinulle edes tulisi mieleen.