joudun välillä valtavaan ahdistuksen ja pelon syöveriin, miten pääsen siitä?

Jos nykyinen terapeutti ei tunnu auttavan, olisi ehkä syytä harkita vaihtaa terapeuttia.

Kirrko voi osaltaan auttaa hengellsiiin tai metafyysisiin kriiseihin, mutta ahdistuksissa ja pelkotiloissa

auttanee ammattiapu ja ystävät.

Hengitys.Rauhoittavat lääkkeet.Eikö terapiassa ole päästy asian ytimeen eli mistä ne pelot tulevat? Soita kriisipuhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Hengitys.Rauhoittavat lääkkeet.Eikö terapiassa ole päästy asian ytimeen eli mistä ne pelot tulevat? Soita kriisipuhelimeen.

Ihan hiukan on tietoisuudessa se mistä pelot ja ahdistus tulevat mutta se on pintaraapaisua.

Jouduin tässä kerran jo soittamaan kriisipuhelimeen.

Gerro kirjoitti:

Jos nykyinen terapeutti ei tunnu auttavan, olisi ehkä syytä harkita vaihtaa terapeuttia.

Kirrko voi osaltaan auttaa hengellsiiin tai metafyysisiin kriiseihin, mutta ahdistuksissa ja pelkotiloissa

auttanee ammattiapu ja ystävät.

Sitä terapeutin vaihtoa oon miettinyt.

Menee rahat hukkaan ja käyntikerrat.

Mulla on vaan tuntuma että täytyyhän jossakin olla sellainen terapiamuoto että saisin nuo pahat olot pois.

Ystäviä ei paljoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on alkanut tulla varhaiset pelot ja ahdistukset pintaan. Se kauhu ja pelko on ihan hirvittävää ja yksin en pääse tästä läpi.

Käyn terapiassa mutta se ei auta.

Terapeutti vaan lässyttää ja heiluttaa kättä edessäni.

Mikä auttaisi?

Sielunhoito?

Pitkällä tähtäimellä auttaa se, että tutustut kunnolla itseesi ja käsittelet ne asiat, jotka aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa. Et enää pakene, et sulje ajatuksia mielestäsi pois vaan kohtaat ne. Se on raadollista ja kipeää tekee mutta vain sillä tavalla voit vapautua. Sitä kautta opit hallitsemaan tunnetilojasi paremmin ja selviämään niiden yli.

Akuuttiin ahdistukseen rauhoittavat lääkkeet, jos et voi käyttää niin joku muu pysäyttävä ja rauhoittava keino, lämmin suihku, meysässä kävely, meditaatio, mikä sulla toimiikaan. Mielialalääkkeitä kannattaa harlita myös käyttöön ellei sulla jo ole.

Avainsana kuitenkin traumojen käsittely, älä enää pakene.

Terapia juuri mitään auta. Psykiatri ja mielialalääkekuuri. Alkaa parissa viikossa vaikuttaan ja mieliala paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on alkanut tulla varhaiset pelot ja ahdistukset pintaan. Se kauhu ja pelko on ihan hirvittävää ja yksin en pääse tästä läpi.

Käyn terapiassa mutta se ei auta.

Terapeutti vaan lässyttää ja heiluttaa kättä edessäni.

Mikä auttaisi?

Sielunhoito?

Pitkällä tähtäimellä auttaa se, että tutustut kunnolla itseesi ja käsittelet ne asiat, jotka aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa. Et enää pakene, et sulje ajatuksia mielestäsi pois vaan kohtaat ne. Se on raadollista ja kipeää tekee mutta vain sillä tavalla voit vapautua. Sitä kautta opit hallitsemaan tunnetilojasi paremmin ja selviämään niiden yli.

Akuuttiin ahdistukseen rauhoittavat lääkkeet, jos et voi käyttää niin joku muu pysäyttävä ja rauhoittava keino, lämmin suihku, meysässä kävely, meditaatio, mikä sulla toimiikaan. Mielialalääkkeitä kannattaa harlita myös käyttöön ellei sulla jo ole.

Avainsana kuitenkin traumojen käsittely, älä enää pakene.

Tiedän ettei saa paeta. Olen kohdannut jo muita traumoja mutta tämä on varmaan yksi pahimpia.

Pelkään jo etukäteen pelkoja.

Mietin josko menisin hypnoterapiaan.

Olen lukenut erään hypnoterapeutin sivuja ja vaikuttaa siltä että se voisi auttaa.

Käyn itse terapiassa juurikin samanlaisen olon vuoksi ja kyllä se auttaa.Eka terapeutti oli mies ja lähinnä vittuili mulle.Vaihdoin terapeuttia, nyt on nainen ja n.5 kk kuluttua aloittamisesta hänen kanssaan alan tuntea solmujen avautuneen ja jonkinlaista helpotusta.Eli hidasta se on.Mutta niinhän sekin mitä minussa ja minulle on tapahtunut on tapahtunut vuosien saatossa.Ei ole oikotietä onneen eli mitään nopeaa taikatemppua tuskin on.

Vierailija kirjoitti:

Käyn itse terapiassa juurikin samanlaisen olon vuoksi ja kyllä se auttaa.Eka terapeutti oli mies ja lähinnä vittuili mulle.Vaihdoin terapeuttia, nyt on nainen ja n.5 kk kuluttua aloittamisesta hänen kanssaan alan tuntea solmujen avautuneen ja jonkinlaista helpotusta.Eli hidasta se on.Mutta niinhän sekin mitä minussa ja minulle on tapahtunut on tapahtunut vuosien saatossa.Ei ole oikotietä onneen eli mitään nopeaa taikatemppua tuskin on.

Joo. Oletko tietoinen mistä asioista olosi johtui?

eft-terapia. ainoa mikä itsellä auttoi ahdistuskohtauksiin ja julkisten paikkojen pelkoihin sekä traumoihin.

https://vastaamo.fi/psykoterapia/eft-terapia

tuota eft:tä antaa myös jo muutamat luontaishoitajat suomessa, eli ei tarvitse välttämättä juuri psykoterapeutilla käydä.

www.mielenterveystalo.fi. Siellä on ahdistuneisuuden omahoito-ohjelma ja tietoa mm. nettiterapioista. Asialliset sivut,joiden hoito-ohjelmat perustuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan muu muassa.

Älä ainakaan juo kahvia jos saat herkästi ahdistus- tai pelkotiloja. Kofeiini pahentaa niitä.

Numero 8 vastaa:paha olo johtui pitkälti lapsuuden traumoista.Vasta terapiassa olen ymmärtänyt miten turvaton mun lapsuus oli ja miten vääristynyt minä-kuva minulle siitä kehittyi jne.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan juo kahvia jos saat herkästi ahdistus- tai pelkotiloja. Kofeiini pahentaa niitä.

Se on totta. Kahvin juominen pahentaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

ef

t-terapia. ainoa mikä itsellä auttoi ahdistuskohtauksiin ja julkisten paikkojen pelkoihin sekä traumoihin.

https://vastaamo.fi/psykoterapia/eft-terapia

tuota eft:tä antaa myös jo muutamat luontaishoitajat suomessa, eli ei tarvitse välttämättä juuri psykoterapeutilla käydä.

Joo. Oon kerran kokeillut tuota eft-terapeutin luona mutta voisin mennä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Numero 8 vastaa:paha olo johtui pitkälti lapsuuden traumoista.Vasta terapiassa olen ymmärtänyt miten turvaton mun lapsuus oli ja miten vääristynyt minä-kuva minulle siitä kehittyi jne.

Sama kuin mulla. Valtava turvattomuuden tunne iskee läpi jos tässä arjessa on jotain mikä aiheuttaa sen putoamisen.

Ap

Mä kärsin 6 vuotta pahaa paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä, popsin rauhoittavia, kävin terapiassa.. Mutta vastaus oli niin lähellä (tavallaan) ettei voinut tajutakkaan kuinka helposti pystyy itse nuo paniikit poistamaan.

Mä olin aina kuvitellut, että, koska olen avoin ja puhelias ihminen, hyväksyn tietenkin kaikki tunteeni sellaisina kun ne tulee. Olen myös tosi miellyttäjä-ihminen. No kuitenkin oma äitini ei ole samanlainen ja se on ok. Mutta uskoisin, että tuossa kohtaa vastakkaiset persoonat tekivät pitkällä tähtäimellä hallaa ainakin toiselle meistä. 

Katsokaas, kun vaikka aina koin ja olen kokenut, että voin puhua hänelle mistä vain, hän vieläkin aina menee todella vaikeaksi jos pitää puhua negatiivisista asioista/ asioista joista ei saisi sanoa ääneen. Eli vaikka, että joskus on ihan h..vetin rankkaa hoitaa lasta ja tuntuu ettei jaksa. Hän menee aivan mykäksi tällaisesta ja ei halua puhua tai hiljaisuuden jälkeen superhuolestuneen ja samalla syyttävällä äänellä töksähtää, että "No kai Leenassa jotain hyvääkin on?". On varmaan parempiakin esimerkkejä omasta lapsuudesta, mutten nyt muista...Vaikea tätä ymmärrettävästi selittää, mutta pointti siinä, että hän antaa ymmärtää, että jos kokee tietynlaisia tunteita on tämä ihminen jotenkin paha tms. Tätä en kuuden vuoden terapiajaksolla äidistäni ja itsestäni osannut löytää.

En tiedostanut tätä kuin vasta puolivuotta sitten ...ihan itse :). Eli se pakokauhun/paniikin/ahdistuksen lähes poikkeuksetta ahdisti joku satunnainen negatiivinen tunne tai ajatus. Opettelin tiedostamaan tuntemuksiani ja ääneen sanoa itselleni jos koin olon ahdistuneeksi, pelokkaaksi, vihaiseksi, surulliseksi. Ja annoin tunteen olla. Jos oloni oli ahdistunut, myönsin sen itselleni, että okei, nyt on tosi ahdistunut olo ja annoin ahdistuksen olla. Mietin, että nyt on ahdistunut olo (usein sanoin myös ääneen sen), annan itseni olla ahdistunut. Koska kaikki ihmiset, ne onnelliset ja menevät supertoimeliaatkin ihmiset kokevat välillä ahdistuksen tunteita. He vaan eivät ota niitä niin "vakavana" tai pelästy ahdistusta.

Opi, että _jokainen_ tunne on ihan ok. Jos olo on hiukan sekava tai omituinen, sekin on ok. Se vaan on merkki, että olet väsynyt ja ehkä alakuloinen tai ahdistunut. Anna sen tunteen olla ja antaudu sille tunteelle mikä tulee, älä yritä turhaan kontrolloida olotilojasi. Ei ole syytä, anna mielellesi mahdollisuus tuntea ihan mitä tunteita vaan. Jos tulee ahdistunut ja pelokas olo, sano ääneen, että "kylläpä on ahdistunut ja pelokas olo". Jos se olo tuottaa vielä itkunkin perään, hei, itke.

Voit aina luottaa yhteen asiaan, muutokseen. Myös siinä ahdistuksen ja pelon paikalla voit rauhoittua, sillä vaikka mitä tapahtuisi, niin jossain vaiheessa ei enää pelotakkaan. Älä kuitenkaan tämän varjolla yritä paeta pelkoa vaan anna pelon olla. Jos alat "pelkäämään pelkäämistä", on kierre jo valmis jatkuville paniikkikohtauksille.

Itse harjoitin näitä oppiläksyjäni ehkä noin kuukauden ja en ole saanut kuin yhden "lähes paniikkikohtauksen" tämän jälkeen. En olisi yli puoli vuotta sitten ikimaailmassa uskonut voivani elää ilman jatkuvaa rauhoittavien syömistä. Ei niin, että rauhoittavat olisi pahasta, ei todellakaan, mutta ne vain mahdollistavat usein sen koko ongelman siinä hetkessä läpikäymisen. Silloin tällöin ne todella helpottavat, jos ei mieli jaksa koko ajan "ymmärtää" ahdistusta.

Kuulostaa vähän hölmölle neuvoni, mutta usein vastaukset ovat liian lähellä. Joskus jonkun täytyy vähän auttaa yksinkertaisissakin jutuissa. Tämä auttoi minua joakpäiväisestä panikoijasta normieläjäksi. Uskoisin, että saattaisi jotakuta auttaa.

"Ei niin, että rauhoittavat olisi pahasta, ei todellakaan, mutta ne vain mahdollistavat usein sen koko ongelman siinä hetkessä läpikäymisen."

Ähh, mafdollistavat siis sen, että EI käy tunteita siinä hetkessä läpi tai alkaa väistelemään lääkkeillä tiettyjä tunnetiloja..

Anteeksi sekava jankkaava teksti kokonaisuudessaan..

-Se pitkän tarinan kirjoittaja

Niin. Lääkkeet turruttavat.

Ns. ammattiauttajat eivät usein osaa auttaa, koska haava on syvemmällä. Itselläni on eniten auttanut se että tulin uskoon. Jeesus Jumalan Poika sovitti syntimme ristillä ja voitti kuoleman. Rukoilua, Raamatun lukua. Siitä se lähtee. Tämä on oma kokemukseni.