Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytös on ihan kauheaa! Mitä teen? 8-vuotias
16.12.2016 |
Haukkuu tyhmäksi ja idiootiksi, rikkoi dvd-soittimen (kun on tylsiatynyt ja ei saanut tahtoaan läpi pienessä asiassa). Nyt itkee tekoitkua ja jatkaa idiootti-huuteluaan ja huutaa haluavansa mummille. En jaksa. Miten tuollaista käsitellään? Mistä tällainen on tullut?
Kommentit (35)
Muutama napakka isku mattopiiskalla paljaalle pyllylle. Nulikka oppii kunnioittamaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat kiukuta rauhassa ja huudella. Ole läsnä, mutta älä tuputa itseäsi eli älä hylkää, mutta älä hössötä. Älä suostu vaatimuksiin. Kun on rauhoittunut, keskustelette siitä, miten voi korvata rikkoutuneen tavaran. Pysy itse ylirauhallisena. Lapsen pitää oppia, että tunteita saa näyttää, mutta tapojen pitää olla sopivia. Jos rikkoo jotain, sillä on seuraamuksensa.
Onko konkreettisia neuvoja siitä, miten toisluokkalainen VOI korvata jonkun esineen?
En toisekseen oikein ymmärrä ylirauhallisena pysymistä, vaikka tietenkin lapsi yrittää tuolla käytöksellä provosoi. Esittämistähän se on, jos pysyy ihan viilipyttynä vaikka sisällä kuohuu. Onko se terve malli, että äiti ei koskaan hermostu, vaikka koti tuhotaan ympärillä?
Keskustelu rauhoittuneena on tietenkin hyvä idea, en vaan oikein tiedä miten se pitäisi toteuttaa. Kiitos mielipiteistä -ap
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös sitä mieltä, että kyllä tunteita saa ja kuulukin näyttää. Olet vihainen siitä, että lapsi rikkoi soittimen. Sellaisesta saakin olla vihainen.
Mikä on mielestäsi kohtuullinen tapa osoittaa vihaa? Saman tavan lapsesi tulee oppimaan ja tulee siten näyttämään vihaansa. Nyt hänen keinonsa mielipiteen ilmaisuun on tavaran rikkominen. Se kuulostaa melkoisen kontrolloimattomalta tai sitten kontrolloidulta opitulta käytökseltä.
Sinun täytyy opettaa lapsellesi osoittamaan vihansa sopivalla keinolla. Tavaroiden rikkominen ei sitä ole, vaikka olisi vihainen. Voit opettaa lapselle sopivaa käytöstä näyttämällä itse mallia: Tee lapselle selväksi, että olet vihainen esim. sanomalla ja korottamalla ääntäsi, mutta älä riehu millään tavoin. Kerro hänelle, että olet suuttunut ja pettynyt. Toivot lapsesi katuvan ja pyytävän anteeksi. Kerrot, että et voi antaa hänen käyttää teidän elektronisia laitteita (esim. läppäri, tabletti), jos et voi olla varma, että hän ei riko niitä enää.
Jos käyttäytyy kuin kolmivuotias, kohdellaan kolmivuotiaana ja saa kolmivuotiaan lelut.
Eli muumiläppärin, pikkukakkosen ja klo 20 nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Millaisia seurauksia teillä on käytössä? Ei lapselle huutaminen auta ketään, riittää että sanoo tiukasti ja pitää rajoista kiinni. Lapsi Saa suuttua ja näyttää tunteet, Lapsi Ei saa rikkoa tavaroita eikä haukkua muita (ainakaan meillä). Jos tekee kiellettyjä asioita, tulee seuraus josta pidetään kiinni (esim kaikki elektroniikka/muu mielipuuha pois, kokonaan, vaikka päiväksi. Sitten kahdeksi jne jos toistuu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy- ja seuraus-suhde. Ei sen kummempaa. Jos tahallaan rikkoo, siitä seuraa rangaistus. On se sitten jäähy, pelikone tai puhelin pois määräajaksi. Tätä tehdään aina kun tarvitsee. Sitten myös päätät itse siedätkö haukkumista ja naamailua. Itse en sietäisi, mutta kodin rajat ovat jokaisella erilaiset.
Pakko tuota on jaksaa, kun lapsen olet tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Mikä siinä oli lässytystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Miten niin "toimii" ehkä kolmevuotiaalla? Tekstissähän yritettiin pohtia, miksi tilanteet pitkittyvät, vaikka kasvattaja mitä ilmeisimmin ei ole antamassa lapselle "periksi" tekoitkun aikana. Kyse ei siis ole rajojen puutteesta tai aikuisen heikkoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Mikä siinä oli lässytystä?
No tuo että tekoitku muka kertoo pahasta mielestä. Oikea itku kertoo pahasta mielestä. Tekoitku on vallankäyttöä niin lapsella kuin aikuisellakin. Lapsi testaa aikuista. Lapselle on turvallisempaa, jos aikuinen näyttää näkevänsä lapsen teeskentelyn läpi. Lapsi ei oikeasti halua olla se, joka on vallankahvassa perheessä.
Sopivasti ennen joulua. Mä jättäisin lapsen ilman joululahjoja, sen verran iso juttu tuo dvd-soittimen rikkominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Miten niin "toimii" ehkä kolmevuotiaalla? Tekstissähän yritettiin pohtia, miksi tilanteet pitkittyvät, vaikka kasvattaja mitä ilmeisimmin ei ole antamassa lapselle "periksi" tekoitkun aikana. Kyse ei siis ole rajojen puutteesta tai aikuisen heikkoudesta.
Mutta väänteleekö kasvattaja vaan käsiään vai onko teoilla konkreettisia seurauksia? Sanooko hän lapselle, että tietää itkun olevan teeskentelyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
En ole tuo alkuperäinen "lässyttäjä", mutta manipulatiivinen käytös on nimenomaan usein sen seurausta, että huonoitsetuntoinen lapsi haluaa tuntea olevansa perheen kuningas ja voivansa hermostuttaa kaikki aikuiset ympärillään huonolla käytöksellä. Ihan tyypillinen kuvio esim. aggressiivisilla koululaisilla. Eli kyllä huomionhaku ja huonouden sekä turvattomuuden tunteminen on mahdollista vielä isommallakin lapsella, ja se sitten näkyy huonona käytöksenä.
Vierailija kirjoitti:
Onko konkreettisia neuvoja siitä, miten toisluokkalainen VOI korvata jonkun esineen?
En toisekseen oikein ymmärrä ylirauhallisena pysymistä, vaikka tietenkin lapsi yrittää tuolla käytöksellä provosoi. Esittämistähän se on, jos pysyy ihan viilipyttynä vaikka sisällä kuohuu. Onko se terve malli, että äiti ei koskaan hermostu, vaikka koti tuhotaan ympärillä?
Keskustelu rauhoittuneena on tietenkin hyvä idea, en vaan oikein tiedä miten se pitäisi toteuttaa. Kiitos mielipiteistä -ap
Lapsi voi korvata rikkomansa tavaran tekemällä kotitöitä, luovuttamalla pelivuoronsa sisarukselle, peruuttamalla uimahallireissun tms., jolla osoittaa, että oikeasti on pahoillaan tekemisestään. Lapset ovat itsekin hyvin fiksuja keksiessään sopivia seuraamuksia (tämä siis sovittuna jo etukäteen).
Nimenomaan silloin, kun lapsella kuohuu yli, aikuisen on hyvä olla mallina rauhallisuudesta vaikkapa esitettynä. Lapsi ei usein huomaa eroa. Toki aikuinen saa olla vihainen rikotusta tavarasta, mutta tunteiden näyttämisestä ei. Vihaisuutta voi aikuinen osoittaa rakentavasti (ei huutamalla) sitten kun lapsen pahin tunnekuohu on ohi. Jos itkuväninä jatkuu ja jatkuu, siihen kannattaa olla kiinnittämättä huomiota. Toteaa vain, että "sitten kun olet rauhallinen, voimme keskustella asiasta". Eli lasta ei hylätä silloin, kun hän ei itsekään hallitse tunteitaan, mutta kun kyseessä on "turha" vikinä, sen voi jättää huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
En ole tuo alkuperäinen "lässyttäjä", mutta manipulatiivinen käytös on nimenomaan usein sen seurausta, että huonoitsetuntoinen lapsi haluaa tuntea olevansa perheen kuningas ja voivansa hermostuttaa kaikki aikuiset ympärillään huonolla käytöksellä. Ihan tyypillinen kuvio esim. aggressiivisilla koululaisilla. Eli kyllä huomionhaku ja huonouden sekä turvattomuuden tunteminen on mahdollista vielä isommallakin lapsella, ja se sitten näkyy huonona käytöksenä.
Ok, mutta onko ratkaisu tämän käytöksen "ymmärtäminen" vai ehkä joku muu? Löytyisikö siihen itsetuntoon lääke vaikkapa harrastuksesta onnistumisen kokemuksesta, eikä siitä kiistatilanteen poissiloittelusta?
nosto :(