Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mä en ehkä jaksa enää
16.12.2016 |
Oon niin väsynyt ja kaikki on niin turhaa. Periaatteessa kaikki on ihan hyvin ja kuitenkin aivan päin seiniä. Mulla on asperger-lapsi, jonka koulunkäynnin takia on taisteltu nyt se 12 vuotta ja se on valmistunut amiksesta, joten taistelun pitäisi olla voitettu - mutta se on valmistunut työttömäksi ja sellaisena ilmeisesti pysyy. Jotta lääkärin hoitosuhde pysyisi, se ei voi muuttaa virallisesti toiselle paikkakunnalle, joten se ei saa mitään yhteiskunnan tukiaisia, työttömyyskorvausta, asumistukea, mitään. Käytännössä se kuitenkin asuu maalla, koska siellä se on vähemmän syrjäytynyt kuin kaupungissa - ja minä maksan elämisen ja asumisen ja kaiken, koska mitään tukia ei tosiaan saa. Asunto on kyllä halpa, mutta sähkölasku (=lämmitys) on kauhea. Mulla on hyvä ura ja hyvä palkka, mutta ei se tähän riitä. Mieheni on perustanut yrityksen, jonka pitäisi ehkä tulevaisuudessa työllistää sekä hänet että lapsi, mikä on hyvä suunnitelma ja kohtuullisen mahdollinen, mutta tähän mennessä siitä ei tule rahaa, se vain vie rahaa. Mun ura, kuten sanottu on ollut hyvä ja palkkakin kohtuullinen, mutta näyttäis siltä, että kohta sekin tyssää. Tämä on sellainen tupla-tai-kuitti - ala, jossa on joko menestyttävä ja edettävä eteenpäin tai sit jää kokonaan työttömäksi. Olen tosi hyvä, käytännössä lähestulkoon paras, mutta se ei ehkä riitä, koska seuraavassa solmukohdassa tarvitaan myös arpajaisonnea. En vaan tiedä, jaksanko enää. Pelkään, etten. Oon taistellut niin kauan ja tuntuu, että ikinä ei mitään valoa ole luvassa tämän tunnelin päässä. Ikinä ei tule sitä hetkeä, että lapsen asiat olis hyvin. Ei sitä, että olisi rahaa ostaa uudet kengät miettimättä. Ei sitä, että työ palkittaisiin. Ei sitä, että saisi nukkua.
Jos lähtee kaukupngille sokkona kävelemään, kaukanko kestää että jää auton alle?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei lapsesi saa työttömyyskoravausta? alle 25v jolla on ammatti niin saa työttömyyskoravausta.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei lapsesi saa työttömyyskoravausta? alle 25v jolla on ammatti niin saa työttömyyskoravausta.
Ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Se ei silti tarkoita, että vanhemmilla olisi varaa maksaa kaikki. Ainakaan meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei lapsesi saa työttömyyskoravausta? alle 25v jolla on ammatti niin saa työttömyyskoravausta.
Ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Se ei silti tarkoita, että vanhemmilla olisi varaa maksaa kaikki. Ainakaan meillä.
Pitäiskö sen sitten muuttaa teille siksi aikaa että tilanne paranee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei lapsesi saa työttömyyskoravausta? alle 25v jolla on ammatti niin saa työttömyyskoravausta.
Ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Se ei silti tarkoita, että vanhemmilla olisi varaa maksaa kaikki. Ainakaan meillä.
Pitäiskö sen sitten muuttaa teille siksi aikaa että tilanne paranee?
No jos asia olisi niin yksinkertainen kuin kuulostaa, niin joo. Mutta sen maalla-asumiseen on tietenkin haettu halvin mahdollinen ratkaisu, eli se asuu nyt mummovainajansa vanhaa talonrotiskoa. Joudun siis joka tapauksessa maksamaan pankille lainaa, jolla olen maksanut sisarukset siitä ulos ja joka tapauksessa maksamaan sen sähkölaskuja - ja turha sanoa, että myy se, koska ei uskalla kun vanhasta talosta kuitenkin löytyisi jotain päin jotain hometta jonka takia oltaisiin sitten entistä suuremmissa ongelmissa. Purkaa se talo pitäisi, mutta sekin maksaisi. Sitäpaitsi se lapsi ei sen aspergerinsa takia pärjää täällä kaupungissa, vaan syrjäytyy. Sen mielenterveys pysyy paremmin kasassa siellä maalla. Eikä tämä tilanne "parane" ikinä. Jos miehen firma ei ala pyöriä - ja ala on kilpailtu - lapsi ei saa töitä. Ei tuolla naamalla vaan saa, se on autistisen ilmeetön, eikä näytä alkuunkaan ahkeralta ja innokkaalta, silloinkaan on on sitä ihan tosissaan. Kaikki se vaiva - ja sitä oli paljon - sen koulunkäynnin takia oli ihan turhaa. Ei tästä ihan oikeasti tule ikinä tämän kummempaa. Eikä se mitään. Tämä olisi sinänsä ihan ok, paitsi, että mä en pysty taloudellisesti ylläpitämään täät kuviota. Enkä ehkä parin vuoden päästä enää mitään kuviota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. Näitä tapauksia tulee vielä paljon kun vanhemmat luulee että erityislapsi työllistyy vaikka niin ei välttämättä käy.
Miksi ei voi muuttaa toiselle paikkakunnalle? On niitä lääkäreitä toisellakin paikkakunnalla ja hoidon voi siirtää sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsesi pitäisi saada työmarkkinatukea, jos on ammattiin valmistunut ja asuu poissa kotoa.
Tosi paljon voimia sinulle AP!
Myös todella surullista, että ajatellaan, ettei asperger lapsi kykenisi selviämään kaupungissa ja että tämän pää hajoaisi jos sinne menisi. Asperger kuitenkin on lievä autismi ja olen itse ollt kaupungissa asuvien aspergereiden kanssa tekemisissä sen verran, etteivät he oikeasti niin paljon erilaisia ole, kuin normaalit ihmiset. Kyllä heissä sen omanlaisuuden kuitenkin huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei lapsesi saa työttömyyskoravausta? alle 25v jolla on ammatti niin saa työttömyyskoravausta.
Ei saa, koska vanhempien tulot vaikuttavat työmarkkinatuen määrään. Se ei silti tarkoita, että vanhemmilla olisi varaa maksaa kaikki. Ainakaan meillä.
Pitäiskö sen sitten muuttaa teille siksi aikaa että tilanne paranee?
No jos asia olisi niin yksinkertainen kuin kuulostaa, niin joo. Mutta sen maalla-asumiseen on tietenkin haettu halvin mahdollinen ratkaisu, eli se asuu nyt mummovainajansa vanhaa talonrotiskoa. Joudun siis joka tapauksessa maksamaan pankille lainaa, jolla olen maksanut sisarukset siitä ulos ja joka tapauksessa maksamaan sen sähkölaskuja - ja turha sanoa, että myy se, koska ei uskalla kun vanhasta talosta kuitenkin löytyisi jotain päin jotain hometta jonka takia oltaisiin sitten entistä suuremmissa ongelmissa. Purkaa se talo pitäisi, mutta sekin maksaisi. Sitäpaitsi se lapsi ei sen aspergerinsa takia pärjää täällä kaupungissa, vaan syrjäytyy. Sen mielenterveys pysyy paremmin kasassa siellä maalla. Eikä tämä tilanne "parane" ikinä. Jos miehen firma ei ala pyöriä - ja ala on kilpailtu - lapsi ei saa töitä. Ei tuolla naamalla vaan saa, se on autistisen ilmeetön, eikä näytä alkuunkaan ahkeralta ja innokkaalta, silloinkaan on on sitä ihan tosissaan. Kaikki se vaiva - ja sitä oli paljon - sen koulunkäynnin takia oli ihan turhaa. Ei tästä ihan oikeasti tule ikinä tämän kummempaa. Eikä se mitään. Tämä olisi sinänsä ihan ok, paitsi, että mä en pysty taloudellisesti ylläpitämään täät kuviota. Enkä ehkä parin vuoden päästä enää mitään kuviota.
"ei tuolla naamalla kuitenkaan saa" ... miten tästä alkaa tulla sellainen olo, että näet tämän lapsen todella negatiivisesssa valossa, ja ettet ehkä halua hänen menestyvän?
Minä olen 19 vuotta elänyt tämän aspergerin kanssa ja uskotellut itselleni, että se pärjää. MINÄ näen sen naamasta ilmeitä, mutta olen monta kertaa esim koulun kanssa tapellut juuri siitä, että opettajat eivät näe ja siksi olettavat, että kun naamalla ei näy mitään niin päässä ei liiku mitään. Nyt sama aolettavat työnantajat, enkä minä voi sille asialle mitään, koska en voi mennä sitä työnantajille selittämään.
EI tämä ole minun negatiivisesta asenteestani johtuva tilanne, minun negatiivisuuteni johtuu tilanteesta. Ja uskokaa pois, mulla on tästä kokemusta.
Ja siis se lapsi on asunut kaupungissa. Me on siis kokeiltu sitäkin, miten se kaupungissa pärjää. Ei hyvin. Joku muu assi epäilemättä pärjää, mutta tämä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 19 vuotta elänyt tämän aspergerin kanssa ja uskotellut itselleni, että se pärjää. MINÄ näen sen naamasta ilmeitä, mutta olen monta kertaa esim koulun kanssa tapellut juuri siitä, että opettajat eivät näe ja siksi olettavat, että kun naamalla ei näy mitään niin päässä ei liiku mitään. Nyt sama aolettavat työnantajat, enkä minä voi sille asialle mitään, koska en voi mennä sitä työnantajille selittämään.
EI tämä ole minun negatiivisesta asenteestani johtuva tilanne, minun negatiivisuuteni johtuu tilanteesta. Ja uskokaa pois, mulla on tästä kokemusta.
Ja siis se lapsi on asunut kaupungissa. Me on siis kokeiltu sitäkin, miten se kaupungissa pärjää. Ei hyvin. Joku muu assi epäilemättä pärjää, mutta tämä ei.
Kyllä se on sinun negatiivisesta asenteestasi johtuva tilanne, kirjoituksestasi hyvin näkee miten olet kehittänyt sen tätä lasta kohtaan. Todella surullista lapsen puolesta, varsinkin kun aspergeri henkilö ei voi tilanteelleensa kuitenkaan mitään.
Jos kerta koulussa on tapeltu tuosta asiasta, niin miksi et ole vaihtanut koulua sellaiseen, jossa lapsen erilainen tilanne ymmärretään? Minulla on epäilty aspergeria ja en ole koskaan näyttänyt mitään ilmeitä koulussa, mutta ei kyllä ole koskaan kukaan sanonut "että kun ei näytä ilmeitä niin ei varmaan ole päässä mitään" .. jos uskot tuohon, niin olet yhtä idiootti kuin nämä väittämäsi opettajat.
Ja annoitteko hänen myös opiskella alaa, josta hän on kiinnostunut, vaan pakotettiinko, koska on maalla vaan menemään johonkin kouluun, mikä on lähellä? Aspergerilla on usein se oma kiinnostuksen kohde, jonka parissa menestyvät työelämässä... onko nyt tapahtunut niin, kun on asenne että "ei pärjää, ei voi tehdä, on tollanen naama" niin ei ole edes annettu lapsen suunnata sinne, missä voisi olla hyvä?
Alue: Aihe vapaa
Ihankona oikeesti meinaat aiheuttaa vielä jollekin toiselle mielenterveysongelmia jäämällä sen toisen ohjaaman auton alle? Hanki kuule apua jostain mielenterveystoimistosta! Ja meitä on satoja tuhansia työttömänä eikä se mikään maailmanloppu ole. Voi olla jopa tervehdyttävä helpotus kun näkee asioita toisesta vinkkelistä. Tsemppiä nyt vaan!