Ikävin/hämmentävin kokemus humalaisen kanssa, kun olit lapsi?

Ei ole. En nähnyt kännisiä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Ainut valopilkku kun isä ja äiti yhdessä lähti ties minne juomaan ja jäin yksin pikkuveljen kanssa, että kun valvoin aina odottamassa, milloin tulevat kotiin ja toivat sitten grilliltä syötävää - niin tulivat ja olivat UNOHTANEET että minä odotan sitä yöpalaani. :( 

Tämä on ainoa kirjoittaja, jonka pettymykseen ja suruun minäkin osaan eläytyä sekä samaistua, ja joka kirjoittaa asiaa: kyllä niiden vanhempien olisi tuossa tapauksessa pitänyt lähteä uudestaan kaupungille hakemaan lapsille snagarilta herkkuja - ja varsinkin tälle isommalle joka vielä vahti pienempää. Ei sentään kännipäissäänkään niin hatara pää saa olla, että unohtaa hakea perheenjäsenten mätöt. Tätä mieltä olen, koska olenhan itsekin mätön ystävä.

Tuosta kirjoittaja 4:n kammottavasta ja vaarallisesta kokemuksesta sen verran, että sen pölön äijän tempaus ei varmastikaan johtunut alkoholista, vaan tyhmyydestä: sillä ei ollut kokemusta tuollaisesta saunasta, jossa vesi tulee saunaan sisälle asti, ja pölvästi päätti lisäksi olla vielä oma-aloitteinenkin. Se olisi varmaan aiheuttanut sen saman onnettomuuden juomattakin. Tyhmät ja ahkerat ihmiset ovat juuri tuollaisia selvinäkin.

Eki-Herra 44 vuotta kirjoitti:

sikamaista! kirjoitti:

On se ihme ettei suomessa ole vielä kunnon lakia suojella lapsia alkoholisti vanhemmilta!

sääli kaikkia pieniä ja nuoria lapsia jotka ei saa  huomiota / rakkautta/ ruokaa kun isä ja äiti ostavat mielummin helvetin alkoholi pullon ja kaikkea paskaa mitä siitä seuraa isin ja äidin puhe ja käytökseen suhteen,  kun ovat humalassa! mutta ei ne juopot välitä yhtään miltä lapsilta tuntuu! 

Tämäkin keskusteluketju on taas yksi hassu esimerkki tästä eriskummallisesta suomalaisesta ilmiöstä, että tässä maassa kaikkein eniten siitä "alkoholista" alkavat riehua yleensä ne, jotka sitä eivät juo.

Ääriesimerkki tästä hulluudesta on tuo kirjoittaja nro 20, jolla ottaa näin koville, jos joku uskaltaa olla eri mieltä: ”Kiva huudella sieltä oman tietsikan takaa. Kunpa nähtäisi kujalla...”

Siis ”nähtäisi kujalla”, siitä että joku on sanonut ääneen sen, mikä on totta: että nämä vanhempien kupin otosta traumatisoineet ihmiset ovat ihmeellisiä itkupillejä, ja että heillä on varmasti kaikki muukin elämässä vaikeaa? Kirjoittaja 20, kerro tarkemmin mitä tarkoitat ja mikä on motiivisi: minua kiinnostaisi lukea. Pitääkö Sinua raivo(sic!)raittiuskiihkoilijaa siis oikein pelätäkin? Olet siis ihan ympäristöllesi vaarallinen? Jos niin on, niin Sinulla on paljon hakattavaa; tässäkin ketjussa meitä on jo kolme: minä olen näet eri kirjoittaja kuin tuo nro 18, jota uhkailet, sekä tuo ”Älä ota enää”-kommentin kirjoittaja, joten ei onnistu nyt tässä tapauksessa tuo iänikuinen ”Moi multipersoona”-argumenttikaan.

Te alkoholinvihaajafanaatikot jopa naurattaisitte, ellette itkettäisi siksi, että te aiheutatte vakavaa haittaa sekä vaivaa ympäristöllenne ja ihmissuhteillenne, ja olette samalla osoitus siitä, että nyky-Suomessa suurin osa väestöstä on jollain tavalla sairasta sielullisesti.

Lainaamani kirjoittaja nro 19 sekä monien muiden muassa ainakin kirjoittajat nro 2 & 3 ; 6 ; 10 (Lapsi parkaat) ; 16 sekä aivan eritoten nro 20:

Mistä tämä teidän fanatisminne johtuu? Oletteko 1990-luvun alussa syntyneitä ikäluokkia, jotka ovat alusta alkaen käyneet kaikki esikoulut, päiväkerhot, peruskoulut, lukiot ja amikset Itä-Afrikan muslimien kanssa, ts, onko tuo eriskummallinen ja pimeä sielunmaisema seurausta islamin "kulttuuri"vaikutuksesta elämässänne (elämissänne)?

Mainitut kirjoittajat:

(ja kaikki muutkin samanmieliset mäkättäjät saavat vastata, luen mielelläni jos teistä edes jotkut harvat osaisivat perustella asiallisesti ilman henkilökohtaisiin solvauksiin sortumista ja ilman ”huutoa”),

mikä teitä pännii? Mistä tuo normaalista elämästä vieraantumisenne johtuu? Tai ehkä ette ole siihen alunperinkään sisälle edes päässeet? Minkä ikäisiä olette? Milloin ja miksi kaalinne sekosivat, niin että teistä tuli tuollaisia eriskummallisia hulluja? Mikä teidän tapauksissanne meni vikaan? Mistä on kysymys?

Minä en ole alkoholinvihaaja, sitä on tullut otettua ja tulee jatkossakin välillä. Silti minäkin tajuan, että aikuisten säälittävä kännissä räpistely ei kuulu lapsen silmille. Sen verran pitää olla miestä, ettei aiheuta muille ahdistusta omalla sekoilullaan. Se kun ei ole tervettä eikä normaalia, tiesitkö sen? Alkoholismi ei ole sairaus, se on luonteen heikkoutta ja surkean ihmispaskan olemista. Ei elämää, vaan olemista. Sitä ei ole kenenkään mukava katsella, ei edes aikuisen. Se on täysin turhaa saastaa. Minä en ole alkoholisti, käytän alkoholia silloin tällöin mutta pidän huolta siitä, että lapseni ei näe minua päissäni enkä aiheuta muillekaan ongelmia oman typeryyteni takia.

Olin isän ja hänen veljensä (eli setäni) kanssa mökiltä kävelemässä kauppaan (matka n. 3km suuntaansa)

Olin 7-vuotias ja mukana oli koirani. Yhtäkkiä isä kierähti ojaan ja sammui sinne. Setä ei sanonut mitään, jatkoi vaan matkaa kauppaan. Setä oli siis hyvin humalassa myös. Anelin ja pyysin että palataan hakemaan isä, kun isä pyörtyi ojaan. Setä läpsäytti minua avokämmenellä naamaan ja sanoi että kyllä aikuinen ihminen hoitaa asiansa itse.

Siinä sitten itkua tuhertaen kävelimme kauppaan ja takaisin tullessa poimimme jo selvinneen isän mukaamme ja asiasta ei koskaan saanut puhua.

Tää nyt on näihin muihin kokemuksiin verrattuna (ja ihan muutenkin) vaan huvittava:

Kun olin pieni, ehkä joku 5-7 v., oltiin äidin kanssa tulossa kaupasta, kun joku puliukko tuli iskemään äitiä ja sanoi "minä haluan sinusta vaimon itelleni". Äiti luonnollisesti poistui tilanteesta hyvin nopeasti, mutta mulle jäi pitkäksi aikaa kauhea huoli, että mitä jos äiti nyt meneekin sen ukon kanssa naimisiin, ja mitäs mun isälle sitten käy :(

Joo olen elänyt suojattua lapsuutta, tää oli oikeasti traumaattisin kokemus humalaisista.

Kävelin aukion läpi noin 10-vuotiaana. Tuntematon mies tarttui takaa päin hiuksiini kiinni ja muistaakseni sanoi jotain aggressiivisesti. Juoppomulkvisti kävi käsiksi ilman syytä tuntemattomaan lapseen.

7 vuotiaana kuljetin humalaisen äitini potkukelkalla naapurista kotiin. Äiti putoili välillä kelkasta, enkä vieläkään tiedä mistä sain voimaa nostaa äiti kelkkaan ja jatkaa matkaa pakkasessa. 3km matkaan meni monta tuntia. Näitä kurjia muistoja on ihan liikaa.

Naapurissa (pientalo jossa neljä asuntoa) vieraileva juoppo kuristi ja lähti kantaan metsään.. Pelkään näin 40-vuotiaanakin vielä alkkiksia. Olin 5-vuotias. 

Kun raahasimme äitini kanssa lumihankeen sammuneen naapurin kotia. Muistan sen hajun ja kuinka pelkäsin häntä. Toi myöhemmin (selvinpäin) joulusuklaata meille kiitokseksi.

Olin 14, kun junassa ollessani vieras päihtynyt, vanha mies tarttuu kiinni rintoihin, puristaa ja huutaa lujaa, että suahan vois panna. Sitten onneksi jatkaa matkaa.

Olin mummuni kanssa kaupungilla, kun joku pultsari tuli juttelemaan mummolleni jotain, että tästä hän saisi hyvän emännän taloonsa. Minua hämmensi eniten mummuni rento suhtautuminen, naureskeli vain että älä tämmöstä vanhaa akkaa ota, kahtele nuorempi. Tämä ei siis ollut pelottava kokemus, vaan hämmentävä.

Näin isääni paljon humalassa, mutten koskaa pelännyt häntä, koska ei käyttäytynyt uhkaavasti tmv. Istui vaan pimeässä nurkassa itkemässä ja juomassa.

Pelottava tapaus oli, kun joskus arviolta 8-vuotiaina oltiin kaverini kanssa kyläkaupan pihassa syömässä jätskiä (oli kesä), kun joku dorka tuli siihen ja sanoi kaverilleni:" sinun äitis on luvannu mulle sulta pillua, tulehan mukaani". Juostiin kauppaan sisälle, ja kauppias hääti juopon tiehensä.

Olin 7-8v. kun hain isän iltamyöhään baarista humalaisten keskeltä kotiin :/

Vanhemmat tapasi ryypätä varmaan joka ikinen viikonloppu, usein lähtivät tansseihin ja sieltä tultiin lähes aina takaisin kovasti riidellen. Yhden kerran isä jäi kerrostalossa tällaisen riidan keskellä ulos, kun äiti tuli sisään (isällä ei avaimia). Isä heitteli kivillä rikki makuuhuoneen ikkunan, ja me lapset käytiin sitten päästämässä se sisälle, että rauhoittuisi. No, isä sitten pahoinpiteli sisään päästyään äitiä, ja äiti syytti siitä meitä lapsia, koska me oltiin päästetty se sisään.

Olin 12 ja kaveri 13, mentiin puiston läpi ja penkillä istui jotain rantojen miehiä. Ne huusi meille että irtooks pillua :D. Naurettiin vaan, kaveri huusi takaisin et paljonks maksatte. Ne oli sellasia vanhan ajan juoppoja, harmittomia, tuskin pystyssä pysyivät ja ne aina huuteli ohikulkijoille.

Surullista luettavaa täällä. 

Omat vanhempani olivat/ovat "raivoraittiita", joten humalaisia en nähnyt kuin joskus kaupungilla.

Joskus 9-vuotiaana olin leikkimässä yksin kerrostalon pihalla, kun joku vanha juoppo tuli puhumaan minulle. En saanut hänen puheestaan oikein mitään selvää, mutta yritin silti vastailla hänelle. Yhtäkkiä hän tarttui minua käsivarresta kiinni ja raahasi jonkun puun taakse piiloon. Hän veti housunsa alas ja yritti pakottaa minut ottamaan häneltä suihin. Onneksi sain jotenkin riuhtaistua itseni vapaaksi ja pääsin juoksemaan pakoon. En mennyt enää leikkimään sille pihalle. Minulla on muitakin huonoja kokemuksia, mutta tuo oli ylivoimaisesti ällöttävin.

Naapurin mies tuli kännipäissään huikkasemaan käymään kotonaan. Olin ehkä 12-14. Kysyi onko hänellä ok kukkakimppu vaimolle, jota oli taas mätkinyt menemään pitkin seiniä edellisyönä. Hieman pelotti, jäin ovenrakoon ja kehuin kimppua. Oli heillä tuolit rikki, taulut rikki ja lautaset rikki. Surullista vielä, lapset nuorempia kuin minä ja joka yö kuului heidän kauhun huutonsa myös.

Äitini soitti viikottain poliisia paikalle.

Voi hyvä luoja tätä maata.

En osaa sanoa, mikä olisi ollut pelottavaa. Mutta järkyttävin kokemus taisi olla se, kun tulin pienenä tyllerönä äidin kanssa kotiin ja isä makasi eteisen lattialla mahallaan ja oksensi. Luulin hänen olevan sairas ja pelästyin hirveästi. Äiti suuttui isälle, mikä oli minusta hämmentävää. Äiti selitti, että isä itse oli juonut itsensä siihen kuntoon, joten häntä ei tarvinnut sääliä.

Niitä on monia. Yhden muistan kirkkaiten. Olin ehkä neljä, isäni kanssa jääkiekkopelissä. Iskä veti erätauoilla tapansa mukaan kännit ja oli ihan perseet olalla, kun peli loppui. Joku ihan yhtä känniläinen ukko hoiperteli mukanamme bussipysäkille, matka kesti ikuisuuden, koska isä oli niin kännissä, ettei meinannut pysyä pystyssä. Tämä känninen ukko hoputti minua, neljä vuotiasta tukemaan isääni ettei hän kaatuisi, kun isä kusi tien reunaan. Yritin parhaani mukaan, pienillä voimillani taluttaa isää pysäkille, jotta päästäis kotiin. Oli jo myöhä ja pimeää.

Vihdoin pääsimme perille, bussi tuli ja eikun könyämään bussiin. Ainut vaan, että isukki oli ryypännyt kaikki rahansa, ei ollut rahaa maksaa meitä kotiin. Muistan edelleenkin sen hiljaisuuden bussissa, ihmisten katseet, halveksunnan ja kylmän välinpitämättömyyden. Vihdoin joku nuori kaveri sanoi, että voi maksaa meidät. Tuskin olisi tehnyt, ellei olisi ollut juopolla lasta mukana.

Isähän tietty sammui bussiin ja ajettiin pysäkkimme ohi. Eli fantastisen illan päätteeksi kävelimme vielä jonkin matkaa kotiin, ei onneksi ajettu kuin muutaman pysäkin väli ohi meidän pysäkistämme.

Tällaisen tyypin kohdalla lastensuojelu ei edes selvittänyt eikä siis tiennyt, että äijä on juoppo. Pääsin myöhemmin asiakkaaksi ja sijoitetuksi muualle. En ihmettele Oulun ja Eerikan tapausta. Te ette uskokaan millä tavalla lastensuojelu pystyy munaamaan asioita vuosikausia.