Lue keskustelun säännöt.
Tahtojen taistelu tokaluokkalaisen kanssa
13.12.2016 |
Luulin että vain vauvat ja taaperot valvottavat. Vaan ei. Tokaluokkalainen lapseni ajaa jokailtaisella nukkumisfarssilla minut totaaliseen väsymykseen.
Lapsi haluaa nukkua mieheni ja minun kanssa samassa sängyssä. Tämä ei sovi, meidän sänkyymme ei mahdu kolmea ihmistä. Myöskään miestä ei ajeta sohvalle nukkumaan, minä en voi nukkua lapsen kanssa kahdestaan (eikä mielestäni kuulukaan) sillä lapsi potkii ja möyryää öisin valvottaen ja herättäen minut jatkuvasti. Tästä on tullut järjetön tahtojen taisto. Nukkumisvääntö alkaa aamulla, "äiti saaksmä nukkua sun vieressä" "äiti milloin mä saan nukkua sun vieressä" jne. Illalla lapsi aloittaa hyvissä ajoin neuvotttelun jas vinkumisen vieressä nukkumisesta, eikä osaa sanoa mitään syytä miksi oma sänky ei kelpaa. Illalla luetaan satu, jutellaan hetki ja makailen lapsen vieressäkin. Yövalotkin palaa jne. Kun lapsi tajuaa ettei tänä(kään) iltana ole pääsyä viereeni alkaa minuttin välein hyppääminen olohuoneessa/ makuuhuoneessa "en saa unta" "en saa vieläkään unta" lapsi ei edes yritä, eilen peittelin nukkumaan 21.10 ja oli kitisemässä ettei saa unta 21.13. Jos ei valita ettei saa unta, alkaa hypätä valittamassa ettemme saa mieheni kanssa sitten mennä nukkumaan ennen kuin hän on nukahtanut. Käy varmistamassa vähän väliä, että emmehän me nuku.
Olen täysin loppu tähän showhun jota lapsi vetää joka ikinen ilta. Perhe-elämämme pyörii lapsen nukkumissirkuksen ympärillä, ja olen jo aamulla ahdistunut kun tiedän valmiiksi että lapsi vetää tuota nukkumisleikkiä hyvissäajoin ennen nukkumaan menoa + tunti vielä nukkumaan menon jälkeenkin hyppää vahtimassa nukunko minä, nukkuuko mieheni jne. Aamuisin lapsi on väsynyt kun venyttää nukkumaanmenoa. Tuntuu että lapsi vaan odottaa koska luovutan ja päästän hänet viereeni, eikä ymmärrä että se ei ole vaihtoehto. Lasta ei kiinnosta selitys siitä että eikö häntä haittaa että äiti ei pysty nukkumaan porkivan lapsen vieressä. Tätä leikkiä on leikitty kohta 4 kk ja olen niin vittuuntunut tilanteeseen että olen kieltänyt lasta mainitsemasta sanallakaan enää nukkumisjärjestelyitä.
Kommentit (14)
Miksi sinua ei kiinnosta se, miksi lapsi haluaa viereesi? Joku syy siihen on, joten sen selvittäminen on nyt avainasia. Eikä sitä saa selville kysymällä, että miksi vaan juttelemalla kaikesta muusta.
Lapsellasi on hyvin turvaton olo ja sinä olet päättänyt, että se on hyvä olotila noin pienelle. Jatka ihmeessä siihen asti, että hän löytää jonkun sellaisen aikuisen, joka on kiinnostunut hänestä. Varoitan tosin jo nyt, että hänellä voi olla vähän erilaisia ajatuksia turvasta kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Teillä on uuvuttava unisirkus meneillään. Suosittelen pikaisesti ottamaan yhteyttä esim. koulun terveydenhoitajaan tai muuhun lasten toiminnanohjauksen ammattilaiseen (perheneuvola tms) jossa voitte miettiä uudenlaisia keinoja nukkumisen suhteen. Asioihin kannattaa puuttua aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin pulmat kroonistuvat ja mutkistuvat. Jo nyt tilanne on se, että kaikki kärsivät. Uskon, että win-win-vaihtoehto voidaan löytää, kun asioihin haetaan apua. Rohkaisen teitä siihen. Ihan lapsen itsensäkin parhaaksi, mutta myös teidän kaikkien jaksamisen takia
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös kokemusta nukkumissirkuksesta. Meillä helpotti vasta, kun suutuin lapselle kunnolla asiasta. Uhkasin, että siltä lähtee kännykkä, en kuskaa enää kertaakaan harrastukseen ja myyn lapselle niin rakkaan koiran jos ei ala pysyä siellä sängyssä. Se oli meillä vaan sitä rajojen testaamista, että kuinka pitkälle kärsii mennä. Nyt se pysyy ihan sovinnolla sängyssä ja nukahtaa noin 10 minuutissa.
Teillähän on hienon kuuloinen suhde...
Kuulostaapa kauhealta ja ihan joltain kolmivuotiaan touhulta.. Suosittelisin myös kysymään perheneuvolasta vinkkejä, koska tilanne on jatkunut jo näoin pitkään.
Lapsi on mustasukkainen isälle, joka saa nukkua äidin vieressä. Noin nuori ei vielä käsitä, mitä siihen sisältyy, että aikuiset pariskunnat nukkuvat yhdessä. Mutta joo, onhan se hyvä ehkäisykeino, kun lapsi nukkuu välissä. Ei siinä paljon seksiä harrasteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on mustasukkainen isälle, joka saa nukkua äidin vieressä. Noin nuori ei vielä käsitä, mitä siihen sisältyy, että aikuiset pariskunnat nukkuvat yhdessä. Mutta joo, onhan se hyvä ehkäisykeino, kun lapsi nukkuu välissä. Ei siinä paljon seksiä harrasteta.
Mustasukkaisuus ilmenee vasta kouluiässä, ei aikaisemmin?
Mitä muuten sisältyy siihen, että pariskunnat nukkuvat yhdessä? Minulla ja miehellä on omat makuuhuoneet nukkumista varten, siksi en tiedä vastausta.
Todellakin ottaisin yhteyttä johonkin kasvatuksen ammattilaiseen. Eiköhän niillä ole tietoa tai kokemusta tällaisestakin, ei taida olla ihan uniikki tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minusta kannattaisi nyt yrittää selvittää, miksi lapsi haluaa nukkua vanhempiensa kanssa, noinkin iso lapsi. Pelkääkö mörköjä ja painajaisia - ettehän anna hänen katselle pelottavia elokuvia tai pelata ikäluokalle kuulumattomia pelejä?
Vai onko koulussa jotakin huolestuttavaa, kiusaamista tms.? Juttelepa opettajan kanssa, hänkin voi tietää. Lapset voivat viimeiseen asti kieltäytyä kertomasta asiasta suoraan vanhemmilleen, koska eivät halua huolestuttaa teitä tai pelkäävät sitä sirkusta, mitä kiusaamisen ilmitulemisesta koituu. Mutta selvittäkää tämän mahdollisuus.
Minä yrittäisin mieluummin keksiä kompromissin. Jos lasta selvästi pelottaa, hän saisi vaikkapa tulla nukkumaan siihen teidän sängyn viereenne patjalle. Ei sänkyyn, vaan patjalle. Sekin voisi jo auttaa unensaannissa. Ei hän siinä montaa vuotta nuku, jos tietää, että se OPTIO on aina olemassa.
Tai entä auttaisiko univalo lapsen huoneessa? Jos hän näkee painajaisia tai pelkää mörköjä, univalo ehkä auttaisi.
Ei tokaluokkalainen eli kahdeksanvuotias tuota teitä kiusatakseen tee, tai rajoja hakeakseen - jos teillä muuten on selkeät säännöt, joissa pysytään. Joku ykkösen käyttämä kiristäminen lähenee jo - anteeksi vaan - sadismia, kun kyse on kumminkin pienestä, äidin seuraa kaipaavasta lapsesta.
Mullakin tuli mieleen, että lapsi selvästi pelkää jotain. Se sinun täytyy saada selville. Lapsi ei tee tuota tahallaan tai ollakseen hankala, vaan hänellä on oikeasti jokin pelko päällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin tuollainen lapsi. Pelkäsin aina, että vanhemmat menevät nukkumaan ennen kuin nukahdan, ja koko talo on ihan pimeänä. Pelkäsin pimeää ja vaikka mitä muutakin mielikuvituksellista. En tiedä mistä valtava pelko johtui. Se helpotti vasta n11-12- vuotiaana. Suuttuminen lapselle ei todellakaan auta, vaan pahentaa tilannetta.
Mitä lapsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokaluokkalaisen kanssa luulisi sentään olevan jonkinlainen keskusteluyhteys, että löytyisi se syy miksi haluaa viereen. Tuskin hän silkkaa pahuttaan tuota tekee.
Mulla on myös kokemusta nukkumissirkuksesta. Meillä helpotti vasta, kun suutuin lapselle kunnolla asiasta. Uhkasin, että siltä lähtee kännykkä, en kuskaa enää kertaakaan harrastukseen ja myyn lapselle niin rakkaan koiran jos ei ala pysyä siellä sängyssä. Se oli meillä vaan sitä rajojen testaamista, että kuinka pitkälle kärsii mennä. Nyt se pysyy ihan sovinnolla sängyssä ja nukahtaa noin 10 minuutissa.