Onko lapsellani asperger?

Niin, miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Ovatko nuo vakavia sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia?

Eivät minustakaan.

Rauhoitu nyt, poika on vasta 4 v. Kuulostaa ihan normaalilta pikkupojalta.

Minustakin kuulostaa ihan normaalilta 4 vuotiaalta, mikään kuvailustasi ei viittaa aspergeriin. Mielenkiinnon kohdekkin tuossa iässä on usein joku tietty esim. dinosaurukset, avaruus, maantieto, matematiikka tms.

Voi olla vaan alhainen dominointi status omanikäisiinsä ja hakeutuu nuorempien seuraan juuri ollakseen porukan "kovin" tai Alpha.

Minä olin lapsena pitkälti tuollainen. Asperger (lievä) todettiin vasta kolmekymppisenä. Pystyin kyllä olla muiden kanssa, mutta en vaan ollut kiinnostunut erityisemmin ihmisten seurasta. Eihän tuo vielä välttämättä mitään aspergeriä ole, toiset vaan on luonteeltaan tuollaisia. Itsellä selvempiä merkkejä oli varmaan tietyt omat rutiinit, joiden sotkeminen sai mielen sekaisin. Äänet, valot, tietyt vaatteet ja ruuat tuntuivat äärimmäisen pahalta, siis sellaisena fyysisenä tunteena. Jos oikeasti epäilet että lapsesi on asperger, en ainakaan suosittele lisäämään noita kerhopäiviä. Sellainen "siedätyshoito" toimii ehkä neurolapsen kohdalla, mutta aspergerin yleensä kärsii aivan turhaa, eikä se asioita ainakaan paremmaksi muuta.

As-lapsen äitinä sanoisin, että aspergerin oireyhtymä näkyy useammalla kuin yhdellä elämänalueella. Kotihoidossa ei välttämättä tule esiin, mutta en minä tuota nyt kovin poikkeavana vielä pitäisi. Toisin kuin yllä, minä olen sitä mieltä, että påiväkoti voisi tehdä lapselle hyvää. Kerhossa ei ehdi tulla sosiaalista rutiinia, jonka avulla assi voisi kehittää sosiaalista selviytymiskykykään ja taitojaan. Ja monet assit kaipaavat sosiaalisia suhteita kuitenkin, vaikka eivät osaa eivätkä pysty niitä kunnolla hoitamaan ja ylläpitämään. Siellä myös näkisi, että onko oikeasti kyseessä ongelma, jonka kuntouttamiseen kannattaisi ryhtyä, vai vain harjaantumattomuus. Jos on ongelma, jota pitää tutkia, on tutkiminen myös helpompaa, kun tietoa saa useammasta ja useamanlaisedta ympäristöstä ja päiväkodin kuvaus lapsesta on tutkimuksissa hyvin tärkeä, useintärkeämpi kuin kodin (koska ei ne oireet kotona välttämättä tule edes esiin).

Oma Asperger-poikani oli aika samantapainen tuossa iässä, mutta nuo kuvaamasi jutut mahtuvat kyllä minusta ihan "normaalinkin" piiriin. Useammat kerhopäivät/päivähoito ovat kaksipiippuinen juttu, jos on AS. Meillä lapsi oli erikoisimmillaan ihan pienenä ja varmaan olisi jäänyt johonkin seulaan kiinni päivähoidossa, kun taas neuvolan th:n ja kerho-ohjaajan mielestä kaikki oli aina täysin normaalia (siis sanoivat samoin varmaan ihan kaikista lapsista), nyt diagnoosi tuli vasta lapsen täytettyä 12 v. Eli sikäli olisi voinut olla hyötyä. Toisaalta en ymmärrä, miksi lasta pitää väsyttää ja väsyttää tunnista toiseen toiminnassa, joka ei ole hänelle luontaista. Siis poikani kypsyi sosiaalisesti hitaasti, mutta kypsyi kuitenkin ja on koulussa ollut käsittääkseni ihan pidetty kaveri. Jos ap:n lapsi halutessaan pystyy kuitenkin toimimaan ok sosiaalisissa tilanteissa, en näkisi tuossa mitään huolestuttavaa. Ja ainakin oman lapseni kohdalla voin ajatella, että jos olisin tunnista toiseen juoksuttanut häntä sosiaalisissa tilanteissa, ei hänellä olisi ollut aikaa eikä ainakaan voimia kehittää itseään asioissa, jotka ovat hänelle vahvoja. Siis poika keräsi tietoa valtavasti, kehitti monimutkaisia, pitkäkestoisia leikkejä yms. Kotihoidossa hän sai kuitenkin olla enemmän oma itsensä, sillä hitaus, perinpohjaisuus jne. eivät kuitenkaan käytännössä taida istua päivähoitoon, vaikka siellä periaatteessa erilaisia persoonallisuuksia hyväksyttäisiin. Eskarin alku oli takkuisa, mutta sekin alkoi sitten sujua ja lopulta viihtyi mainiosti sen neljä tuntia päivässä. Koulun alku sujui myös hyvin. (Ne jutut, miksi apua sitten haimme ja diagnoosin saimme eivät enää oikein liity siihen, mitä tapahtui alle kouluikäisenä.)

Ap, liittyykö lapsesi vastahakoisuus kerhotilanteeseen vai ylipäätään ikätoverien kanssa leikkimiseen?

Minä olen roudannut esikoistani pienestä saakka kerhoihin, 4-vuotiaana hänellä oli neljä "harrastusta" viikossa, eikä hän ole ikinä ollut kauhean ihastunut niihin. Päivähoidon hän aloitti 4,5-vuotiaana, ja eka vuosi oli yhtä tervan juontia. Hän jotenkin muuttuu heti kun astuu päiväkotiin sisään, hänestä tulee jotenkin hidas ja eikä häneen saa katsekontaktia. Sama juttu kaverisynttäreillä, tivolissa jne. Liikaa virikkeitä, uskoisin.

Ystävyyssuhteet ovat hänelle kuitenkin hyvin tärkeitä, nyt 5,5-vuotiaana hän kutsuu joka viikonloppu jonkun kaverin kylään. Hän organisoi paljon leikkejä, ihailee isompia ja hoivaa pienempiä, sanoittaa tunteita ja tunnistaa ilmeitä. Mutta jos lapsia on ryhmällinen, hän jotenkin lamaantuu.

Ainakaan toistaiseksi ei ole mitään diagnoosia. Eikä ole vanhemmillaankaan, mutta olemme meluherkkiä koko perhe.

Meillä on kaksi lasta, as ja seurallinen ei-nepsy kumpikin tällä herkellä hyvin kiinnostuneita dinøsauruksista. Minusta se ei kuulosta kovin vakavalta. Lapsesi ikäisenä assimme oli kiinnostunut viemäriputkista. Yhden lapsen kanssa kerrallaan leikkiminen ja hitaasti lämpeäminen ei kuulosta kauhean vakavalta sekään. Onko muita juttuja? Onko kehon käyttämisessä, puheen tuottamisessa, katsekontaktissa, itsehillinnässä, oman toiminnan ohjaamisessa, ryhdissä tai jossain muussa asiassa poikkeavaa? Meillä oli ja silti lievästä päästä.

Muistathan, että asperger hyötyy varhain aloitetusta sosiaalisen puolen kuntoutuksesta. Häntä täytyy myös ohjata ja opettaa sosiaalisissa tilanteissa ihan eri tavalla kuin nenttiä.

Mitä aikaisemmin mahdollinen diagnoosi tulee, sitä varhemmin tuki voidaan aloittaa. Ei kannata odottaa siihen asti, että ongelmia tulee.

Ei minusta ole muuta poikkeavaa. On aika tarkka toisinaan rutiineista, esim hampaiden pesusta, mutta mielestäni sekin on jotenkin päiväkohtaista. Ei aina tunnu pääsevän yli pettymyksistä. Ehkä ei vaan tykkää isoista porukoista. En tiedä. Mihin pitäisi olla yhteydessä? Kuitataanko neuvolassa vaan ihan normaaliksi?

Neuvola kuittaa tietysti normaaliksi, kun he eivät huomaa mitään. Jos yhtään epäilyttää, vie yksityiselle neurologille katsottavaksi. Siitä ei ainakaan ole mitään haittaa!

Vierailija kirjoitti:

Neuvola kuittaa tietysti normaaliksi, kun he eivät huomaa mitään. Jos yhtään epäilyttää, vie yksityiselle neurologille katsottavaksi. Siitä ei ainakaan ole mitään haittaa!

Kiitos tästä kommentista. Toivottavasti et ole asiakkaani.

T. Neuvolan terveydenhoitaja

P.s. Ap, lapsellasi voi hyvinkin olla autismikirjon häiriötä. Hae apua lapsellesi ja lähetettä eteenpäin.

Mielestäni hän selviää kyllä hyvin sosiaalisista tilanteista. Onko se edellytys että ne ovat ongelma? Mitä sillä edes tarkoitetaan? Oon lukenut jo ihan liikaa, ja pää on ihan sekaisin. Pikkuveljen kanssa leikkivät pitkiä aikoja yhdessä, huomenna menee tuttavapariskunnan tyttöjen (6&4v) kanssa leikkimään, heidän kanssa leikki sujuu myös hyvin. Pikkuveljen kanssa riehuvat usein, mutta voisiko olla, ettei vaan kestä ehkä ikäistensä poikien rajuja leikkejä tai ylipäätään isoa porukkaa?

Neuvolan tädille: Opetan yläkoulussa ja minulle on viimeisen viiden vuoden aikana tullut oppilaaksi useita diagnosoimattomia aspergereita (ja lukemattomia muita diagnosoimattomia muita juttuja). Osa sai diagnoosin yläkoulussa ja osa jäi vielä senkin jälkeen diagnoosiaan vaille vanhempien vastustuksen vuoksi. Lähipiirissäni on useita aspergereita, joten tunnistan "oireet" helposti. Nämä oireet näkyvät aika huonosti neuvolassa. Ne näkyvät huomattavasti paremmin lapsen toimiessa ryhmässä.

Totta kai on, Asperger tarkoittaa juuri nimenomaan kiinnostusta dinosauruksista.