Lue keskustelun säännöt.
Olen yrittänyt tutustua naapurin rouvaan, tuloksetta:(
12.03.2006 |
Asun maalla, paikassa, jossa naapurit ovat melkein kaikki eläkeiässä, mutta lähinaapuri on suunnilleen ikäiseni yli 30v. Ollaan asuttu jo 3 vuotta täällä ja surettaa niin, kun luulin että siitä saisin ystävän.
Kutsuttu on kylään, eivät tule, ainoastaan lapset tulee keskenään lasten synttäreille. Minä olen käynyt kerran siellä, heidän lasten synttärillä, kun lapset pyysi lastani, eikä 3v. tyttöni uskaltanut yksin mennä.
Mies juttelee enemmän heidän kanssaan, kun tuntee heidät jo pitemmältä ajalta. Hakiessa postia laatikosta tien varresta, naapurin rouva tervehtii vaan, yhtään ei jää siihen jutteleen. Jotenkin oon menettänyt jo toivoni, kun toista ei yhtään kiinnosta. On mulla kyllä muita ystäviä, mutta olis kiva kun lähes samanikäisiä lapsia on, niin voitais olla enemmän olla tekemisissä. Itse olen sosiaalinen luonne ja olen yrittänyt aina välillä jutella, mutta hölmöltä tuntuu itekseen puhella.
Kommentit (6)
Onneksi me asumme rivarissa ja sen takia en halunnut muuttaa maalle kun olen niin sosiaalinen etten kestä jos ei ole naapureita kun yks tai kaks ja jos sattuu ettei synkkaa.
Harmi, mutta jotkut lämpeää hitaasti tai ei ollenkaan. Älä tuputa heille seuraasi. Ehkä voisitkin koittaa välinpitämättömyyttä. Eli olet itse muka aina kiireinen ja moikkaat nopeasti hein, etkä yritäkään jäädä juttelemaan. Tämä toimii joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin kotona kävin kylässä muutaman kerran mutta kun ei kuulunut meille päin en ole enää viitsinyt yrittää. Nyt olen töissä niin ei ole aikaakaan murehtia sitä että naapurit ei halua olla tekemisissä. mutta tietysti harmittaa kun ainoa lapsiperhe 10 km:n säteellä, eikä oo mitään yhteistä juonta.
jotkut meistä eivät kaipaa uusia ihmissuhteita, haluavat olla rauhassa.
niin se vaan on, ja tuskin muuttuu ajan kuluessa. Jos ei kiinnosta niin ei.
Me muutettiin tänne kolmisen vuotta sitten enkä ole tutustunut keneenkään koko kylästä. Ulkopuolisia kyräillään eikä oteta porukoihin. Yksikin rouva suorastaan suutahti kun en hänen miehensä nimen perusteella löytänyt heidän taloaa. Siis rouva ajatteli, että hänen miehensä on niin kuuluisa, että kaikki tietävät hänet. No, en tiennyt kun olen aivan muualta. Rouvan käytös on ollut hyvin kylmäkiskoista sen jälkeen.
Yritin kovasti tutustua ihmisiin ja ajattelin sen lasten avulla jotenkin sujunvan paremmin. Ekan vuoden jälkeen olin kyllä vähän masentunut ja kerran pillahdin itkuunkin kotona miehelleni. Mutta jatkoin sinnikkäästi yrittämistä. En ollut tyrkky mutta tein tiettäväksi että meidän ovemme ovat auki ja lapset aina meille tervetulleita leikkimään.
Nyt -noin kuuden vuoden jälkeen- voin todeta vihdoinkin saaneeni ystäviä! Jopa ihan todellisia ystäviä joiden kanssa voin tavata ja keskustella jopa ihan ilman lapsiakin. Tunnen olevani aika onnekas, minut on hyväksytty muiden joukkoon:)
Halusin vain sanoa, että joskus se ottaa aikaa eikä ne kaverit löydy aina siitä naapuristakaan, mutta jos edes samasta kylästä tai edes kunnasta niin kiva se on:)
Onko naapurin rouva yhtä vetäytyvä kaikkien muidenkin kanssa? Jospa hän on itsekseen viihtyvää tyyppiä? Harmi kuitenkin!