Espanjaa JA italiaa opiskelleet!!!!!!!!

Tietenkin voit aloittaa espanjan opiskelut, helppoa se on. Et mene sekaisin.

Uuden kielen 'vaikeuden' kokeminen lienee jossain määrin henkilökohtainen seikka. Asiaan mm. vaikuttaa se seikka, missä määrin opiskelija osaa muita kieliä. Vertailu aiemmin osatun kielen kielioppiin, sanastoon ja äänteisiin voi sekä auttaa että haitata uuden oppimista.

Kysymyksessä mainituista kielistä espanja ja portugali ovat maailmankieliä, joiden kieliopillinen normi on kaikkialla kai suhteellisen yhtenäinen, mutta joiden tavoiteltu sivistynyt normaaliääntämys saattaa poiketa eri puolilla maailmaa (murre-eroista puhumattakaan).

Romaaniset kielet ESPANJA, ITALIA ja PORTUGALI ovat suhteellisen läheisiä sukukieliä, minkä seikan pystyy toteamaan vailla varsinaista kielitieteellistä koulutustakin oleva.

Espanjassa ja italiassa ei liene sellaisia äänteitä, joita suomalaisen olisi vaikea oppia. Oikeinkirjoituksen ja ääntämisen suhdekin on melko selvä. Portugalissa tilanne on toisenlainen: varsinkin painottomien tavujen vokaalien ääntämys poikkeaa kirjoitusasusta. Erot eurooppalaisen ja brasilialaisen portugalin ääntämisessä ovat myös merkittäviä.

Italiassa, espanjassa ja portugalissa on kieliopilliset artikkelit (epämääräinen/määräinen), joiden oikean käytön oppiminen edellyttää pitkää kokemusta kielten harrastamisessa.

Italian, espanjan ja portugalin substantiivien ja adjektiivien taivutus on sikäli helpohko, että sijamuodot ovat hävinneet ja sanoja taivutetaan vain yksikössä ja monikossa. Lauseen sanojen väliset suhteet ilmoitetaan sanajärjestyksellä ja prepositioilla.

Pronominimuodoissa sijamuodoista on edelleen jäänteitä.

Kolmen sukulaiskielen kieliopeissa verbijärjestelmä on epäilemättä vaikeimmin omaksuttava osa. Verbejä taivutetaan kuudessa persoonassa (minä, sinä...jne.) ja aikamuotoja (nykyisyyden, tulevaisuuden ja varsinkin menneisyyden ilmaisemiseksi) on runsaasti.

Romaanisten kielten erikoisongelma on lisäksi se, että normaalin indikatiivin (tekeminen esitetään todellisena ja varmana) ohella käytetään runsaasti muodoiltaan poikkeavaa konjunktiivia (toiminta ajatellaan epätodelliseksi, epävarmaksi).

Käytännön puhetilanteissa epäilemättä kuitenkin selviää, vaikka ei olisikaan ehtinyt sisäistä-mään verbijärjestelmän kaikkia hienouksia, kaikkia muotoja eivät syntyperäiset varmaan käytä kirjoitetussa kielessäkään.

http://www.kysy.fi/kysymys/kuinka-vaikeaa-oppia-puhumaan-sujuvasti-port…

Espanjaa pidetään helpompana kielenä. Aika samanlaisia ovat. Sekoittumisen vaara on minusta silloin, jos et enää aktiivisesti yritä pitää italiaa yllä eli jos lopetat italian käyttämisen ja siirryt totaaliseen espanjan opiskeluun, koska yksinkertaisesti alat unohtaa niitä italian oppeja.

Jos noin hyvin osaat italiaa niin kyllä sinun periaatteessa pitäisi jo n. 80% ymmärtää Espanjankin kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Espanjaa pidetään helpompana kielenä. Aika samanlaisia ovat. Sekoittumisen vaara on minusta silloin, jos et enää aktiivisesti yritä pitää italiaa yllä eli jos lopetat italian käyttämisen ja siirryt totaaliseen espanjan opiskeluun, koska yksinkertaisesti alat unohtaa niitä italian oppeja.

Eli kannattaisiko käydä italian kursseilla kansalaisopistossa kertaamassa hitaaseen tahtiin jo opittuja asioita? Samaan aikaan siis kun aloittaisin espanjan alkeet?

Italiassa on erilainen nuotti. En usko että menee sekaisin. Espanja on helppoa ja varmaan tosi helppoa sulle, kun osaat jo italiaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos noin hyvin osaat italiaa niin kyllä sinun periaatteessa pitäisi jo n. 80% ymmärtää Espanjankin kieltä.

Selasin tuossa vuosi sitten espanjan alkeiskirjaa kirjakaupassa. Se tuntui hyvin oudolta. Teksti ikään kuin näytti italialta, mutta ei ollut sitä. Kaikki sanat oli ikään kuin kirjoitettu väärin vain muutaman kirjaimen erolla. Silmäilin tekstiä ja tuli jotenkin sellainen olo, että apua, mitä tämä siansaksa on, joka näyttää italialta, mutta en tajua siitä mitään. 

Eli pelkään sitä, että mun aivot ei kykenisi omaksumaan tähän päälle enää espanjaa, koska ovat niin läheisiä kieliä.

Aloittaisin espanjan alkeet siksi, että lapsellani alkaa espanja A2-kielenä koulussa ja haluaisin tukea häntä. Ja myös itseäni kyllä kiinnostaakin.

Osaisko joku vielä tuosta kieliopista sanoa, eroista?

Ei mene. Puhun molempia sujuvasti. Espanja on myös vähän helpompaa kuin italia.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene. Puhun molempia sujuvasti. Espanja on myös vähän helpompaa kuin italia.

Mitkä asiat espanjassa ovat helpompia. En tiedä espanjasta mitään paitsi sen, että monikko muodostetaan helposti lisäämällä vain s tai es perään. Italiassa se onkin hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene. Puhun molempia sujuvasti. Espanja on myös vähän helpompaa kuin italia.

Missä järjestyksessä opiskelit näitä, kun puhut sujuvasti? Onko sulla mulle yleisesti ottaen mitään opiskeluvinkkejä, kun just pelkään, että yksittäiset sanat menevät sekaisin, etten muista kumpi sana on italiaa, kumpi espanjaa? ap

Mun toinen äidinkieli on italia ja vaikka olen hyvä kielissä, espanjan opiskelu on ollut täyttä tuskaa xD Samanlaisuus tekee sen, että puhun espanjaa italialaisella aksentilla ja oikaisen kieliopissa. Tosin jos osaat jo italiaa noin hyvin niin tulet ymmärretyksi joka tapauksessa!

Kielioppi on myös samankaltaista, mutta esim. monikko menee espanjassa helpommin.

Vaatii keskittymistä oppia mikä tahansa uusi kieli, mutta opit varmasti nopeasti! :)

Vierailija kirjoitti:

Osaisko joku vielä tuosta kieliopista sanoa, eroista?

Espanjassa prepositiot, monikot ja artikkelit on helpompia. Niin ja lausuminen. Opit varmasti nopeasti ja pystyt hyvin auttaamaan lastasi opiskelussa. Kokonaisuudessaan kielioppi on hyvin samantapaista.

Itse opin ensin espanjan ja italian vasta pari vuotta myöhemmin.

Tämä oli vaan oma mielipiteeni. En kokenut kumpaakaan kieltä erityisen haastavaksi (opiskelin ranskaa ala-asteelta lähtien ja en ikinä oppinut puhumaan sitä).

Mä olen varsinaisesti opiskellut vain italiaa ja asunut 2 vuotta Italiassa, mutta mieheni on espanjalainen, ja olen ymmärtänyt alusta asti espanjaa varsin hyvin italian osaamisen perusteella. Ja ihan itsestään sitä oppinut sitten "kunnolla" vain kuuntelemalla espanjan puhumista ja yrittämällä itse. 

Joskus harvoin sekoitan kielten sanoja keskenään, mutta aina niin päin että sekoitan espanjaa italiaan, koska espanjaa kuulen ja puhun päivittäin, italiaa taas en enää. Saatan esim. vahingossa käyttää verbiä "tengo" merkityksessä minulla on italiaa puhuessani vahingossa koska se vaan kuulostaa siihenkin kieleen niin sopivalta. Huomaan kyllä virheeni yleensä heti ja korjaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mene. Puhun molempia sujuvasti. Espanja on myös vähän helpompaa kuin italia.

Missä järjestyksessä opiskelit näitä, kun puhut sujuvasti? Onko sulla mulle yleisesti ottaen mitään opiskeluvinkkejä, kun just pelkään, että yksittäiset sanat menevät sekaisin, etten muista kumpi sana on italiaa, kumpi espanjaa? ap

Vastasin äsken toiseen viestiisi :) Ja itsellä ei sanat mene sekaisin näiden kielien välillä. Tottakai tämä saattaa olla yksilöllistä, koska mulle kielet on aina ollut se helpoin ja kiinnostavin aine.

Kiitos vastauksista. :)

Sinä, jonka äidinkieli on italia, niin millä tavalla se espanjan opiskelu on ollu tuskaa? Siis muullakin tavalla kuin pelkkä aksentti? Mikä on haastavinta?

Argentiina on maa ,johon tullut ja asettunut niin paljon italialaisia siirtolaisia aikojen mittaan ,että italian kielen ääntämys on vaikuttanut sikäläiseen espanjankielenkin ääntämykseen ja eritoten sen aksenttiin ja ihan   koko valtakunnan tasolla.Ehkä sinun olisi siis  helpointa aloittaa siihen tutustumisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. :)

Sinä, jonka äidinkieli on italia, niin millä tavalla se espanjan opiskelu on ollu tuskaa? Siis muullakin tavalla kuin pelkkä aksentti? Mikä on haastavinta?

En ole tuo, jolta kysyit, mutta olen seurannut, kun espanjalaiset opiskelevat italiaa. Kielet ovat niin lähellä toisiaan ja espanjalaiset ymmärtävät niin helposti italiaa, että motivaatio oppia oikeasti italia kielioppeineen ja kirjoitussääntöinen ei ole korkealla.

Monet siis toteavat jo pienen opiskelun jälkeen, että "osaavat kaiken", vaikka puhuvatkin sekakieltä. Pärjätäkseen Italiassa ei heidän tarvitse oikeastaan opiskella yhtään, koska tulevat automaattisesti ymmärretyiksi. Tämä laskee opiskelumotivaatiota, koska harvoin oppimateriaali etenee tarpeeksi nopeasti - suurin osa säännöistä samoja -, eikä toisaalta korosta tarpeeksi niitä eroja, joita kielissä on.

Tuosta voisi olla kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos noin hyvin osaat italiaa niin kyllä sinun periaatteessa pitäisi jo n. 80% ymmärtää Espanjankin kieltä.

Selasin tuossa vuosi sitten espanjan alkeiskirjaa kirjakaupassa. Se tuntui hyvin oudolta. Teksti ikään kuin näytti italialta, mutta ei ollut sitä. Kaikki sanat oli ikään kuin kirjoitettu väärin vain muutaman kirjaimen erolla. Silmäilin tekstiä ja tuli jotenkin sellainen olo, että apua, mitä tämä siansaksa on, joka näyttää italialta, mutta en tajua siitä mitään. 

Eli pelkään sitä, että mun aivot ei kykenisi omaksumaan tähän päälle enää espanjaa, koska ovat niin läheisiä kieliä.

Aloittaisin espanjan alkeet siksi, että lapsellani alkaa espanja A2-kielenä koulussa ja haluaisin tukea häntä. Ja myös itseäni kyllä kiinnostaakin.

Kielten välillä (es&it) on pientä eroa siinä, miten äänteet kirjoitetaan: esim. cibo (it) olisi chibo (es). Jo pelkästään nuo säännöt opiskelemalla (hyvin yksinkertaiset) pääset suurimmasta osasta "ylimääräisiä" kirjaimia eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. :)

Sinä, jonka äidinkieli on italia, niin millä tavalla se espanjan opiskelu on ollu tuskaa? Siis muullakin tavalla kuin pelkkä aksentti? Mikä on haastavinta?

Varmaankin juuri sen samanlaisuuden takia. Sanat on vain hieman erilaisia ja se erilaisuus pitäisi muistaa kun puhuu nopeaa. Esim. neve ja nieve. Samoin yllättävät kielioppierot, esim. tener que ja italian dovere. Johtuu kyllä ihan varmaan vaan siitä, että pitäisi harjoitella enemmän espanjankielisten kanssa :)