Sos.tilanteiden pelosta ja ahdistushäiriöstä kärsivät! Millainen työ?

Maanviljelijä. Ei sosiaaliset tilanteet ahdista. Mitä nyt joskus orava tuijotti vähän liian pitkään.

M

Olen lastentarhanopettaja ja usko tai älä, tämä tekee hyvää! :D

Lääkkeet olemassa tiukemmissa paikoissa. Pärjään siis tuttujen kanssa ihan hyvin, mutta tuntemattomien kanssa aina isoja ongelmia. On ollut suurin tekijä urakehityksen hidasteena, joskaan ei esteenä, ainakaan toistaiseksi.

Tutkijana :)

Sairastuin vasta ammatin jälkeen, ja se on hyvä asia, että töissä kaikki sujuu hyvin, muualla sitten toisin...

Leikkaussalissa sairaanhoitajana. Tutussa ympäristössä, tutuissa hommissa pärjää vaikka työ vaativaa onkin ja paineensietokykyä tarvitaan. Ja kun työkaverit on tuttuja. Ja varmaan samankaltaista työtä pystyisin oudossakin ympäristössä tekemään, jotenkin sitä on erillinen työminä jonka ottaa töissä aina päälle. Eli tuskin mikään ammatti mahdoton on jos se on itselle tuttu.

Mulle pahinta olisi pitää puhe, se olis ihan kamalaa. Niin oudossa kuin tutussakin ympäristössä. Ruokasalissa syöminen myös joskus ahdistaa.

Ja mulla ahdistus työn suhteen ilmenee niin, että aikaiset aamuheräämiset ennen vaativaa työpäivää ahdistavat ja uni on hukassa. Stressaan etukäteen päivää ja sitä etten saa nukuttua, ja sitten en saa nukuttua. Vuorotyö pelastaa paljon. Lääkkeitä en tarvitse kuin iltaisin.

Millaista tutkijan työ on?

*Kyselee ap, jolle Avo- ammatinvalintaohjelma on juurikin ehdottanut tutkijan ja yhteiskuntatutkijan työtä. En vain ole varma pärjäisinkö edes yliopisto-opiskelijana oireideni takia.

Paniikkihäiriö on todettu 17-vuotiaana.

Työskentelen koulujen ja päiväkotien keittiöillä. Joskus oli vaikeaa olla ruokasalin puolella mutta nykyään osaan hallita paniikkituntemukset ja lopetin lääkityksenkin muutama kuukausi takaperin. Akuutit paniikkioireet saan hallintaan yleensä ihan sillä että kuuntelen mielessäni musiikkia ja saatan töissä joskus hyräillä/laulaa itsekseni jotain matalaan ääneen. Stimmaan myös herkästi eli saatan vaikka bussipysäkillä huojua edestakaisin tai toistaa jotain liikettä. Ei ole kukaan vielä jäänyt tuijottamaan enkä edes välitä kunhan saan itselleni hyvän ja edes kohtalaisen rennon olon. Minulla siis auttaa tämä että käännän tietoisesti ja nykyään jopa tiedostamatta huomioni pois sydämentykytyksistä ym.

Niihin pelottaviinkin tilanteisiin kannattaa oikeasti mennä vaikka pienien apujen (esim. beetasalpaajat laskevat sydämen sykettä) kanssa jos vaan ei tunnu täysin mahdottomalta.

Jos esim. työ oikeasti aiheuttaa niin suurta ahdistusta vapaa-aikaa ja yöunia myöten niin silloin on ihan järkevääkin miettiä mihin pystyy ilman että siitä on liiallista rasitusta omalle (mielen)terveydelle.

Oman työni kykenen hoitamaan ja jopa pidän siitä. Palkka vain on huono ja koen pientä kaunaa siitä että ysiluokalla ammatinvalinnan pääpaino oli "Mistä tykkäät? Mikä on sinusta kivaa?" -linjalla kun olisi voinut myös kertoa palkkaeroista ja työllisyystilanteista eri aloilla.

Valtaosan lempiaine kun on akselilla kotitalous/musiikki/käsityö/kuvaamataito mutta näillä yleensä tienaa huomattavasti heikommin kuin vaikka matematiikkaa tai fysiikkaa opiskelleena.

N31

Kärsin tosi pahasta ahdistuksesta, puhkesi jo ala-asteella, olin kiusattu. En ole pystynyt käymään mitään koulua peruskoulun jälkeen. Ammattia ei siis ole. Olen jäänyt tosi yksin ongelmani kanssa, apua ei saa mistään :(

N33

Nyt olen äippälomalla, mutta työtä hakiessa kriteeri on se, että pystyn poistumaan tilanteesta välittömästi jos ahdistuskohtaus tulee.. Kaikki asiakaspalvetyöt ovat oikeastaan poissuljettuja, mikä on sääli, koska vihaan yksinäisyyttä. Ja työ mielellään sellaista, jossa tulee liikuttua kokoajan, koska paikallaan oleminen laukaisee paniikin. Keittiötyöt ovat olleet mieleisiä. 

Olen isohkossa yrityksessä kirjanpitäjä. Sopii hyvin.

Tilitoimistotyö ei olisi sopinut kun siinä pitää olla niin paljon asiakkaiden kanssa.

Tässäkin työssä on jonkin verran sosiaalisia tilanteita, mutta ihmiset pysyvät samoina ja saan lähinnä olla omassa huoneessa ja hoitaa yhteydenpidon sähköpostilla.

nro 8 sanoi :Oman työni kykenen hoitamaan ja jopa pidän siitä. Palkka vain on huono ja koen pientä kaunaa siitä että ysiluokalla ammatinvalinnan pääpaino oli "Mistä tykkäät? Mikä on sinusta kivaa?" -linjalla kun olisi voinut myös kertoa palkkaeroista ja työllisyystilanteista eri aloilla.

Yhdyn tähän! Koulussa ei todellakaan minun peruskouluaikana kerrottu näistä asioista tarpeeksi