Pitäisikö miehille sallia rakastajattaren pito pitkissä suhteissa?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Annatko miehellesi luvan sivusuhteisiin ja vieraisiin?

.

Vapaita olemme molemmat niihin.

Pitää toki, jos samalla naisille sallitaan rakastajan pito. Tällaista järjestelyä kutsutaan avoimeksi suhteeksi, mutta useimmat ihmiset haluavat sitoutua normaaliin yksiavioiseen parisuhteeseen.

Se on ihan sinun oma asiasi millaiseen suhteeseen alat ja millä ehdoilla. Jokainen päättää itse mitä sallii ja mitä ei suhteessaan.

Mun mies ei jaksais,täällä vaimo haluaa joka päivä,yhdessä oltu 25v.vähempikin riittäis kuulemma :) jos on sitoutunut parisuhteseen niin ei todellakaan nussita muita,silloin parisuhde on onneton,sit erotaan

Kertooko aloitus sinun ajatusmaailmastasi, AP? Aika säälittävältä kuulostaa tuo sinun pikku elämäsi, jos tosiaan olet vain jonkun "vaiston varassa". Kuulostaa enemmän joltain kotieläimen tasoiselta henkiseltä kapasiteetilta.

Eikö ole parempi että miehellä on vakikumppani suhteen ulkopuolella? Parempi se on kuin prostituoitujen höylääminen, taudit leviävät.

Ei, mutta naisille pitäisi.

Mä voisin alkaa sellaseksi rakastajaksi, jos kerran tai kaksi viikossa saisi seksiä. Mielellään jotain kukkia siihen päälle tai pieniä lahjoja, en haluis mitään muuta. Mies tulisi mun luo,en lähtisi hotelleihin. Tunti-pari illassa ja mielellään ihmisen kanssa kenen kanssa ei ole mitään yhteistä tai mitään todellisia mahdollisuuksia mihinkään muuhun. Se olisi hieno juttu.

Jos mies saa siihen luvan niin sitten saa nainenkin luvan ottaa rakastajan

Jos suhde avataan, silloin molemmilla on yhtäläinen lupa harrastaa seksiä muiden kanssa.

Joko molemmat saa tai sitten ei kumpikaan.

Vaimoni haluaa minua joka vuosi, joten tarvetta rakastajattareen ei ole.

Kun vaimo oikein villiintyy, saattaa peitto heilua kaksikin kertaa vuodessa. Olen siis tyytyväinen.

Laitontahan rakastajan tai rakastajattaren pito ei ole, joten kyse on siitä, miten kukakin pari asiasta keskenään sopii. Sinä voit vapaasti etsiä sellaisen parisuhteen, jossa molemmat hyväksytte myös ulkopuoliset suhteet.

Itse elän yksiavioisessa parisuhteessa, enkä suostuisi muunlaisessa olemaan. Tämä on minun valintani siitä, mitä minä parisuhteeltani edellytän. Jokainen on vapaa tekemään omat valintansa.

Joku voi sallia, minä en. Jos en riitä niin mies saa kyllä vapaasti etsiä toisen seurustelukumppanin joka hyväksyy avoimen suhteen.

Kun nyt edes ehtisi ja jaksaisi painaa tuota vaimoa.

Ennemmin pysyn sinkkuna, kiitos. Säästyy monelta murheelta.

"Miehen tehtävä evolutiivisesti on levittää geenejään mahdollisimman monelle."

Mihin tämä väite perustuu? Mitä hyötyä evoluution kannalta on kukasta kukkaan hyppivästä miehestä? Perustuuko tämä puhtaasti siihen, että näin pyritään varmistamaan lisääntymiskelpoisten jälkeläisten syntyminen? Vai löytyykö tuolle väitteelle evoluution ja biologian kannalta merkitystä muutoinkin kuin jälkeläisten siittämisen kautta?

Aika mielenkiintoinen ilmiö. Naiset perimmiltään haluavat vahvaa urosta. Toisaalta miestä joka on vahva ja pyrkii pariutumaan mahdollisimman paljon sitä julkisesti halveksutaan, ehkä kuitenkin salaa ihaillaan.

Että toinen nainen? Yhdessäkin on joskus liikaa.

Mahdollisesti saattaisin hyväksyä. Kärsin ajoittain haluttomuudesta, ja on vaikeaa katsoa, miten pahalta torjunta tuntuu aviomiehestä, jota rakastan. Jos hän haluaisi sivusuhteen, täytyisi vakavissaan miettiä asiaa. En ole mitenkään ihastunut ajatukseen, mutta haluaisin kompromissin, jossa molemmat voisimme olla tyytyväisiä ja onnellisia. Ainakin homma pitäisi järjestää jotenkin diskreetisti.

Seksi on minullekin tärkeää, mutta ajoittain paha fyysinen haluttomuus vaivaa. Rakastan kovasti miestäni ja haluttomuus ei johdu hänen tekemisistään.