Mitä keski-ikäinen korkeastikoulutettu työtön voisi tehdä kokeakseen itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa kun

Yritän selviytyä päivän kerrallaan sekä terveenä että järjissäni. Vaihtelevalla menestyksellä...

Kun menettää toivonsa työnsaannin osalta, voi tehdä paljon sellaista, jota ei voi jos toivoo / pelkää joutuvansa töihin. Voi varara aikoija mihin vaan, kuten hammaslääkäriin, jalkahoitoon, ja voi ilmoittautua jollekin kansalaisopiston kurssille, ja ryhtyä harrastamaan jotain hyvinkin sitovaa, kun ei joudu keskeyttämään sitä töiden vuoksi.

Myytti ihmisen tarpeellisuudesta elää sitkeänä. Ihmiselämällä ei ole mitään tarkoitusta tai päämäärää.

Opiskelin lisää ja saan kohta paperit, ja meinaan karata heti ulkomaille töihin. 20 vuoden työkokemus kv. tehtävissä ja 4 kielen sujuva kielitaito. Ruotsissa ja Saksassa arvostetaan aivan eri tavalla kokeneita ammattilaisia. Itselläni vielä erikoisala jonka osaajat voi Suomessa laskea yhden käden sormilla, eikä tavitse edes käyttää niitä kaikkia. Suomesta on kokeneen turha edes hakea töitä kun ei talous vedä niin ei ole paikkoja. Turha odotella täällä suhdanteiden paranemista. Itse siinä vaan häviää. Omista kollegoista ja kavereista iso osa on lähtenyt. Viimeksi Uuteen-Seelantiin. Monessa paikassa on jo Suomalainen yhteisiö. Yksi menee ja houkuttelee muita mukaan.

Jokainen näkee että Suomi on pudonnut kelkasta. Muualla talous kasvaa ja Suomi luisuu koko ajan vain huonompaan suuntaan.

Aikapankki, vapaaehtoistyö, opiskelu?

Suosittelen vapaaehtoistyötä esim. urheiluseurassa, nuoriso- tai vanhustyössä.

Onkonsun ap pakko elää?

Omalla kohdalla riippui iästä. Valmistuin 90-luvun laman aikaan, ja silloin piti miettiä kaikki uusiksi, nimenomaan psyyken pohja vaati vahvistamista ja asennoitumista erilaiseen tulevaisuuteen kuin mitä oli luullut tulevaksi.

Myöhemmin työllistyin pätkätöihin ja voin sanoa, että työttömyys ei enää olisi katastrofi. Tässä auttaa se, että on niin vatlavan paljon muitakin työttömiä Suomessa ja muualla. Arjessa auttaa tiukka taloudenpito. Pätkätyöläisen arki on taloudellisesti kovaa.

Aikamoiseksi filosofiksi sitä on muokkautunut kyllä.

Voisitko tehdä jotain pientä iltatyötä, antaa vaikka tukiopetusta yläkoululaisille. Siitä olisi varmasti ainakin apua monille

Jotenkin kamalaa, että jotkut täällä ehdottelevat itsensä tappamista. Kuvastaa kyllä tuollaisen kommentin kirjoittajan arvomaailman melkoista vääristymää. Ihmisellähän on aina arvo, olipa hänellä töitä tai ei. Toivoisin rakentavia kommentteja tähän ihan ajankohtaiseen ketjuun.

Jos on korkeastikoulutettu ammattilainen niin kaikku paitsi oman alan työ on ammattitaidon haaskausta eikä varmasti motivoi.  Vaihda maata. Aina voi tulla takaisin.

Katsonut nyt tätä työttömyysruljanssia jonkun aikaa, ja tässä henkilökohtainen mielipiteeni. Jos rekrytoija on nuori parikolmekymppinen pimu, ei mitään saumaa edes päästä ensimmäiseen haastatteluun. Yleensä ei vastata hakemukseen yhtään mitään. Onkohan tämä sitä että rekrytoijat elämänkokemuksen ja näkemyksen puutteessa päästävät jatkoon vain itsensä näköisiä henkilöitä johon itse voivat samaistua, kokemuksesta ja sitoutumisesta viis veisaten? Näiden kanssa on ihan turha verkostoitua LinkedIn:ssä. Moni keski-ikäinen pääsee kyllä hommiin mutta vain jos pääsee suoraan keskustelemaan päättäjän kanssa kontakteilla, eli ohittaa rekrytoijat. Meillä on rautainen kokemus, uskollisuutta, työmoraalia, elämänkokemusta eikä hötkyillä turhaan. Ehkä rekrytoijien korvaaminen keinoälyllä saisi tähän jotain muutosta. 

En ole koskaan ymmärtänyt miksi joku haluaa "kokea itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa". Olen ollut pitkäaikaistyöttömänä ja nyt pari vuotta työssä, mutta ei paljoa kiinnosta olenko tarpeellinen. Teen kyllä "työtä jolla on tarkoitus", mutta jos minä en tekisi sitä niin joku muu tekisi sen, ja ehkä paremmin.

Mitä mieltä olette median työvoimapulajutuista?

Perusta yritys.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette median työvoimapulajutuista?

Hyvin alakohtaista. Valtiovalta ei joskus ole ymmärtänyt mitä yritykset tarvitsevat. Jotkut yritykset eivät ole ajatelleet tulevaisuutta ja kasvattaneet yrityksen uutta sukupolvea kesätöistä lähtien, varmaan monen keskisuuren yrityksen ongelma. Täten monille on yllätyksenä tullut että kriittinen osa henkilöstöstä lähtee eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua. Uutta verta on siinä vaiheessa vaikea saada, kouluttaa, ja saada pysymään, kun toimintatavat ovat junnanneet paikoillaan. Kokenutta väkeä ei haluta palkata iän, kustannuksien tai muutosten pelon takia. Mutta, jotain pitäisi tehdä... 

Minä olen vaan hyväksynyt, että yhteiskunta nyt haluaa minun olevan työtön. Kaikkeni olen tehnyt, mutta työtä ei löydy joten koetan olla kokematta huonoa omaatuntoa. Sovitan menot tuloihin, elinolen pitkälti lakannut kuluttamasta. Aiemmin minulle oli tärkeää suosia paikallista ja suomalaista, nykyisin ostan vain halvinta ja mahdollisimman vähän. Kehitän itseäni paljon, opiskelen, opettelen soittamaan instrumenttia, treenaan itseäni huippukuntoon kesäksi - minulla on sitä, mitä työssäkäyvillä ei, eli aikaa. Ja todellakin nautin siitä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt miksi joku haluaa "kokea itsensä tarpeelliseksi osaksi yhteiskuntaa". Olen ollut pitkäaikaistyöttömänä ja nyt pari vuotta työssä, mutta ei paljoa kiinnosta olenko tarpeellinen. Teen kyllä "työtä jolla on tarkoitus", mutta jos minä en tekisi sitä niin joku muu tekisi sen, ja ehkä paremmin.

En minäkään. En edes tee "työtä, jolla on tarkoitus". Teen työtä puhtaasti itsekkäistä syistä eli saadakseni rahaa, jolla voin toteuttaa omia mielihalujani. Jos voittaisin lotossa, laittaisin pomolle heti tekstarin, että mun työsuhteeni oli nyt tässä, maanantaina mua on turha enää odottaa työpaikalle. Ihan sama, vaikka siitä joutuisin jotain korvauksia työnantajalle maksamaan, lottovoittajalle kyse olisi kuitenkin karkkirahoista. 

Up

Vapaaehtoistyötä? Esim vanhainkodissa

Itse kun olin vapaaehtoisesti työttömänä kotiäitinä, luin avoimen yliopiston kautta toisen tutkinnon. Lisäksi kirjoitin säännöllisesti blogia. Myöhemmin perustin oman yrityksen.

Blogi on hyvä käyntikortti, siitä kannattaa ainakin aloittaa. Myös uusia opintolinjoja on paljon saatavilla ja ehkä niihin saa jotain koulutustukeakin? Ison osan voi opiskella verkossa, matkat eivät ole ongelma.