Haluaisin anarkistiksi - kuinka toimin?

Muista nimitellä kaikkia natseiksi jota ovat jostain eri mieltä kuin sinä.

Pitää olla aggressiivinen ja mölistä typeriä mielipiteitä kovaan ääneen.

On hyväksi olla helvetin lihava ja ruma.

Hullunkiilto silmiin.

Halveksia sotaveteraaneja jotka omalla panoksellaan pitivät huolen siitä että saamme elää vapaassa Suomessa ja muutenkin halveksia kaikkea Suomalaista ja ihailla nee__reitä.

Pätevyysvaatimukset anarkistiksi eivät ole kovin korkealla.

Suhtaudu kriittisesti kristinuskoon ja myönteisesti islamiin.

Halveksi kaikkea, paitsi omia mietteitäsi. Elä yhteiskunnan rahoilla, mutta haukut sitäkin, koska et voit toteuttaa itseäsi, vaan koet kuinka yhteiskunnan säännöt sitoo sun todellisen minäsi. Kerran vuodessa sitten menet ja teet yhteiskunnallisesti "merkittävää" ja "mullistavaa", tämä tapahtuu siis joka vuosi 6.12. Et edes harkitse, että voisit muina vuoden päivinä tehdä jotain oikeasti rakentavaa ja yhteiskunnalle arvokasta työtä, vaan menet ja rikot paikkoja ja ihmisiä kirjaimellisesti. Sitten taas pyörimään itsesääliin ja syyttämään kaikkia muita ongelmistasi loppi vuodeksi. Ole hyvä.

Muista, että Suvi Auvinen on johtajasi, vaikka hän puhuisi kuinka pehmoisia älä koskaan kyseenalaista sitä!

Voisikohan jollain työkkärin kurssilla opiskella anarkistiksi? Osaan jo tehdä plakaateja ja huudella räävittömiä.

Alkajaisiksi työnnät silmäkulmastasi sukkapuikon aivoihisi ja heiluttelet sitä pari kertaa sivusuunnassa.

Hanki päihdeongelma ja ala valittamaan kaikesta. Loppu sujuu itsestään.

Mä taas olen oikeasti anarkisti ja joudun tekemään hirveästi työtä sen eteen, ettei se näkyisi päällepäin. Käyn töissä vaikka vituttaa ihan kybällä typerä ajanhaaskuu, kasvatan lapsia vaikka vituttaa ihan kybällä kasvattaa tänne lisää veronmaksajia holhottaviksi, maksan veroni vaikka ihan saatanasti vituttaa ylläpitää tällasta haistapaskavaltiota, joka ei ole minulta kysynyt mielipidettä ikinä yhtään mihinkään. Ja jos joku ääliö tähän mainitsee vaalit, niin fyi, olen aina äänestänyt, mutta koskaan edes äänestämäni puolue ei ole päässyt mihinkään päättävään elimeen, eli todellakaan ääntäni ei ole huomioitu.

Koko maa on täysin erilainen kuin mistä itse pidän. Anarkismin eli hallitsemattoman kiukun ja tyhjästä aloittamisen sijaan näen ainoana vaihtoehtona muuton sellaiseen maahan, joka on lähempänä omia ihanteitani. En toki sielläkään usko voivani vaikuttaa mihinkään itse. Korkeintaan työpaikan kahvimerkkiin.

Alat polttaa kannabista, jätät työsi ja elät yhteiskunnan tuilla. Syytät kaikesta muita ja yhteiskuntaa. Viiltelet autojen kylkiin naarmuja, mitä kalliimpia sen parempi. Öisin rikot ikkunoita kaupungin keskustassa ja sytytät tulipalon lastentarhan pihaan.

Hommaa kommandopipo, omilla kasvoilla kukaan ei kehtaa hillua.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen oikeasti anarkisti ja joudun tekemään hirveästi työtä sen eteen, ettei se näkyisi päällepäin. Käyn töissä vaikka vituttaa ihan kybällä typerä ajanhaaskuu, kasvatan lapsia vaikka vituttaa ihan kybällä kasvattaa tänne lisää veronmaksajia holhottaviksi, maksan veroni vaikka ihan saatanasti vituttaa ylläpitää tällasta haistapaskavaltiota, joka ei ole minulta kysynyt mielipidettä ikinä yhtään mihinkään. Ja jos joku ääliö tähän mainitsee vaalit, niin fyi, olen aina äänestänyt, mutta koskaan edes äänestämäni puolue ei ole päässyt mihinkään päättävään elimeen, eli todellakaan ääntäni ei ole huomioitu.

Koko maa on täysin erilainen kuin mistä itse pidän. Anarkismin eli hallitsemattoman kiukun ja tyhjästä aloittamisen sijaan näen ainoana vaihtoehtona muuton sellaiseen maahan, joka on lähempänä omia ihanteitani. En toki sielläkään usko voivani vaikuttaa mihinkään itse. Korkeintaan työpaikan kahvimerkkiin.

Suosittelen Somaliaa. Se on anarkistin unelmayhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Koko maa on täysin erilainen kuin mistä itse pidän. Anarkismin eli hallitsemattoman kiukun ja tyhjästä aloittamisen sijaan näen ainoana vaihtoehtona muuton sellaiseen maahan, joka on lähempänä omia ihanteitani. En toki sielläkään usko voivani vaikuttaa mihinkään itse. Korkeintaan työpaikan kahvimerkkiin.

Aika rohkea oletus. Vaikka kyllä meidänkin työpaikalla saa kahvimerkin valita vapaasti, kunhan se on juhlamokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen oikeasti anarkisti ja joudun tekemään hirveästi työtä sen eteen, ettei se näkyisi päällepäin. Käyn töissä vaikka vituttaa ihan kybällä typerä ajanhaaskuu, kasvatan lapsia vaikka vituttaa ihan kybällä kasvattaa tänne lisää veronmaksajia holhottaviksi, maksan veroni vaikka ihan saatanasti vituttaa ylläpitää tällasta haistapaskavaltiota, joka ei ole minulta kysynyt mielipidettä ikinä yhtään mihinkään. Ja jos joku ääliö tähän mainitsee vaalit, niin fyi, olen aina äänestänyt, mutta koskaan edes äänestämäni puolue ei ole päässyt mihinkään päättävään elimeen, eli todellakaan ääntäni ei ole huomioitu.

Koko maa on täysin erilainen kuin mistä itse pidän. Anarkismin eli hallitsemattoman kiukun ja tyhjästä aloittamisen sijaan näen ainoana vaihtoehtona muuton sellaiseen maahan, joka on lähempänä omia ihanteitani. En toki sielläkään usko voivani vaikuttaa mihinkään itse. Korkeintaan työpaikan kahvimerkkiin.

Suosittelen Somaliaa. Se on anarkistin unelmayhteiskunta.

Ja ilmiselvästi Suomea parempi, eivät kai somalit siellä muuten jatkuvasti lomailisi. Siis Suomen somalit, joille vaihtoehto on suomalainen "demokratia" sosiaalitukineen.

Ai että sitä yllätyksen määrää kun tietäisitte millaiset ihmiset identifioituu anarkisteiksi. Perheelliset, työssäkäyvät, akateemiset näin alkuun sen päihdeongelmaisen työttömän steoreotyypin lisäksi.

Miksi kukaan haluaisi anarkistiksi? Eikö se ole mieluumminkin hyvin pitkä ja vastahakoinen prosessi? Eiköhän anarkismi yleensä johdu juuri siitä, ettei ole enää muita vaihtoehtoja.