Mustasukkainen ja kiukkuinen esikoinen 2,6 v?
Siis voihan kauhistus.Esikoistyttöni on nyt 2,6 v ja kaksospojat kohta 11 kk ja on vaan tullut todella vaikea esikoisesta? Olisiko mustasukkaisuutta vai pitäisikö mennä jo psykologin juttusille ja selvittää mikä vaivaa ja kuinka päästän asiasta yli? Kiukuttelee koko ajan, vaikka välillä otan häntä syliin ja koitan keskittyä häneen. jos jotain ei saa heti, niin alkaa heitellä tavaroita tai jankkaa asiaa vaikka kuinka pitkään.Vaikka kuinka määrätietoisesti sanon ei, niin jankkaa ja heittäytyy maahan potkii ja läpsii välillä poikia.Tämä on päivittäistä.Siis tuntuu vaikka mitä yrittäisiä niin ei meinaa uskoa ja todella. Siis miten olette selvinneet? Säälittää toinen, kun jatkuvasti saa häntä komentaa ja kieltää ja tuntuu, että olen hänelle koko ajan vihainen. Mitä tehdä? Neuvokaa, miten olette selvinneet?
voin sanoa että kuulostaa uhma+mustasukkaisuus yhdistelmältä.Meidän pojalla on kanssa kova uhma ja sisarus syntyy häneen 3 vuoden ikäerolla.Toivon että uhma olisi jo laantunut siihen mennessä.Meillä uhma nyt aivan hirmuista.Tänäänkin poika varmaan puoli tuntia itse ja vaikka tykkää namuistakin niin ei suosutunut edes sellaista ottamaan.Ja muutenkin uhmakohtaukset on hankalia ja nykyään ei rauhotu millään.Kuitenkin siis uhmaa vois teillä osa tuosta olla ja vaikka melkein kokonaankin.Kuulostaa ihan silti.Sitten osa voi olla just vieläkin mustasukkaisuutta.Kuitenkin 2 vauvaa vie äidiltä aika paljon voimia ja aikaa ja huomiota.Onhan sanottu että lapsesta tuntuu samalta kuin naisesta jos mies toisi uuden vain tai kaksi uutta vaimoa kotiin ja sanoisi että tässä ovat minun uudet vaimot ja rakastan heitä yhtä paljon kuin sinua.Ymmärrät varmaan että ei siitä selviä kovin helposti.Uskon että tuossa tilanteessa olisi tärkeää että esikoisen tilanne pysyisi mahdollisimman samana.Tosin kahden vauvan kanssa se voi olla hankalaa.Siis että jos olet ennen hoitanut häntä enemmän itse kuin miehesi niin esikoinen voi suuttua jos miehesi alkaakin hoitamaan häntä ja äiti hoitaa vauvoja.Uskon että jokainen ei ja mene isin luokse jää lapsen mieleen ja niiltä on vaikea varmasti välttyä.Joku jossain sanoi että kun esikoinen kohteli kaltoin pikkusisarusta niin siihen auttoi se että aina kun esikoinen lähestyi vauvaa niin esikoista kehuttiin miten hän on niin kiltti ja huomaavainen isosisko että ja miten vauva on niin iloinen kun hänellä on noin rakastava isosisko.Se kuulema vaikutti tosi paljon ja hetkessä isosisarus lakoikin sislittämään vauvaa eikä koskaan enää lyönyt.Tilanne muuttui täysin.