En jaksa enää Yrmy Kykkästä

En mä tiedä, miten oikeasti kuuluisi mennä. Onko teidän muiden parisuhteet samanlaisia?

Olen tosi väsynyt ja pettynyt siihen, että mies tiuskii ja kiukuttelee mulle eikä ikinä pyydä oma-aloitteisesti anteeksi, vaikka takuulla näkee, että pahoitan niistä mieleni. Ja harrastaa tuota just silloin kun asiat ovat menneet hyvin.

Jos kehtaan sanoa, että miksi tiuskit mulle, alkaa mun syyllistäminen ja haukkuminen sekä oman toiminnan puolustelu. Ikinä ei ole sellainen tilanne, että mies toteaisi tuohon että joo niinpäs teinkin, sori. Aina pitää vähintäänkin vähätellä se mun asia, miten ei olisi koko tiuskimisesta saanut edes sanoa ja itseasiassa hän ei tiuskinut laisinkaan.

Jos vain pahoitan mieleni ja vetäydyn, niin sekin on väärin. Miestä ei silloinkaan voisi vähempää kiinnostaa, miksi pahoitin mieleni. Silti on voinut rähjätä siihen tapaan, että ihan oikeasti jossain on vika. Joko minussa tai hänessä. Eli jotain pitäisi tehdä.

Samoin mua on alkanut häiritä se, että noissa tilanteissa miehellä on tapana suoranaisesti puhua paskaa. Eli syyllistää mut jollain ihan keksityillä jutulla tai pelastaa oma asemansa. Esimerkiksi väittää että olisi tehnyt jotain mitä ei todellakaan ole tehnyt ja päinvastoin.

Miten voisin sopeutua noin toimivan ihmisen käytökseen?

On jotenkin hirveän raskasta, että mulle ei juurikaan puhuta muuta kuin valitetaan. Ei ole keinoja omalla käytöksellä vaikuttaa kohteluunsa. Olisin kuinka asiallinen ja ystävällinen tahansa, silti mulle ollaan jatkuvasti helvetin tympeitä.

Ja ei, mies ei omien sanojensa mukaan halua erota minusta.