Kun vaan toinen on köyhä parisuhteessa

Olen ollut pidemmän aikaa vailla vakituista työtä. Olen tehnyt ravintola keikkoja ja muita lyhyitä työpätkiä, lisäksi hakenut koko ajan uutta työtä. Rahat ovat siis aina vähissä. Sen lisäksi minulla on kolme lasta, he ovat luonani puolet viikosta.
Asun yhdessä miehen kanssa, hän tienaa hyvin, hänellä on myös kolme lasta, mutta vaan joka toinen viikonloppu.

Eniten suhdettamme hiertää talousasiat, toisella on rahaa ja toisella ei. Miesystäväni auttaa minua ääritilanteissa, kun rahat ovat totaalisen loppu. Silloin hän ostaa ruokaa kaappiin, jauhelihaa, kalapuikkoja, kaurahiutaleita jne. ei mitään liian kallista.

Olen laskenut, että selviäisin yksin asuessani paremmin lasteni ja osa-aika töideni kanssa. Selviämisellä tarkoitan sitä, että pystyisin maksamaan kohtuu hintaiset asumismenot, voisimme syödä hyvin, minulla olisi varaa ostaa jopa muutama vaatekin kuukaudessa.

Riitelemme näistä asioista usein, olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään, että en saa ylimääräisiä tukia, koska hänen palkkansa on liian hyvä ja erinnäisissä toimistoissa oletetaan hänenkin tulevan minua taloudellisesti vastaan.
Mietin usein, mitä tuollainen kertoo ihmisestä, haluanko olla hänen kanssaan. Itse olen auttanut läheisiäni aina kun pystyn, ilman minkään sortin kyseenalaistamista, se tulee minulta luonnostaan. Siksi minun on hankala ymmärtää miksi se on joillekin niin hankalaa, etenkin heille kenellä ei siitä rahasta ole edes pulaa. Jos tilanne kääntyisi toisin päin, en voisi antaa rakkaani elää noin, haluaisin toimia niin että kummallakin on hyvä olla ja että hän olisi onnellinen.
Rakastan miesystävääni ja mietin päivittäin, että riittääkö suhteesta lähtemiseen tuollainen syy, ajattelenko asian ihan väärin, pitäisikö minun olla kiitollinen tuosta pienestäkin ja antaa hänen elää rahojensa kanssa miten haluaa.