Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
[/quote]
Ja omassa tekstissäsi on puutteellinen pilkutus. Jätäppä pätemiset tähän.[/quote]
Jätäpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisestä ystävästä paljastui vierailun myötä hyvinkin huolestuttava puoli.
Hän puhui usein kissoista kurjasti, mutta en osannut kuvitellakaan kuinka hän niitä inhosi. Hän oli omien sanojensa mukaan "henkeen ja vereen koiraihminen".
Heti tutustuessamme tuli puheeksi, että minulla on kaksi kissaa. Hän kyseli niistä heti paljon, esim. eikö haittaa kusen haju? Eikö inhota palvella niitä kun ne on vaan itsekkäitä eläimiä? Ootko aina ihan naarmuilla?
Kuittasin nuo naurulla ja kerroin mielelläni kissoista enemmän.. mm. että laadukkaalla kissanhiekalla ja sitä siivoamalla kissasta ei synny hajuja. Ja että kissani ovat todella hellyydenkipeitä sylikissoja, jotka eivät raavi ihmisiä. Hän vain pudisteli päätään ja toisteli hyviä puolia koirissa. No, tämä mielipiteiden ero ei vaikuttanut pitkään aikaan ystävyyteemme:D pidän siis itsekin myös koirista..
Pikkuhiljaa ystävä alkoi antamaan kissoille vaarallisia lahjoja! Olen nykyään satavarma, että hän googlasi kissalle vaarallisia asioita. Lahjaksi ehti tulla mm. yli kymmenen myrkyllistä kasvia, lankakeriä, hajoavia itsetehtyjä leluja jne.
Heti ensimmäisen huonekasvin saadessani kiitin ja sanoin että täytyy googlata onko kasvi kissoille vaarallinen.. hän vastasi että googlasi jo, ei ole myrkyllinen!:) Vaan olihan se, ykkösenä myrkyllisten kasvien listalla. Näitä vaarallisia kasveja annoin äidilleni, jolla ei ole lemmikkieläimiä. Ystävä vielä kyseli, että ovatko kissat maistelleet kasveja!:D
En muista mitä tuli vastattua.. myös lankakeriä ja leluja vastaanottaessa sanoin, että kissa voi niellä lankaa ja kuolla.. lelusta irtoavista osista sanoin myös.. Näitä lankoja ja leluja sain silti jatkuvasti.
Jos mietitte miksi en reagoinut kummemmin.. niin en tosissani halunnut uskoa, että hän halusi kissoilleni pahaa! Laitoin unohtelun ja ajattelemattomuuden piikkiin nuo, kiitin vain:D
Kaikki kuitenkin valkeni, kun hän tuli ensimmäisen kerran kahville. Hän piti kissan lähestyessä sarjakuvamaisesti käsiä ilmassa ja katsoi kattoon "aaaa apuaaaa...". Kissat vain nuuhkaisivat jalkoja. Hän oli hyvin dramaattinen ja kiljaisi aina kissan liikkuessa vähääkään. Jossain vaiheessa näytin hänelle, kuinka olin asentanut kodin ikkunoihin turvaketjut etteivät kissat karkaa. Siirryin pahoitellen keittiöön puhumaan hetkeksi työhön liittyvää puhelua..
Kun palasin, ystävä sanoi yllättäen, että nyt hänen täytyy lähteä. Ihmettelin pikaista poistumista. Onneksi ihan minuuteissa huomasin, että olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunat olivat sepposen selällään! Ystävä oli remplannut voimalla ketjut irti ja avannut tuuletusikkunat täysin auki. Ei ehtinyt onneksi kissat ulos, soitin ystävälle heti perään.. ei vastausta usean yrityksen jälkeen. Vihaiseen kysymyksiä täynnä olleeseen viestiin tuli vastaus "Anteeksi minulla oli hirveän kuuma, ja sisällä oli todella huono ilma.." Kyllä siinä loksahti palaset kohdilleen ja tajusin ystävän olevan vinksahtanut kissavihaaja. Loppui siihen se yhteydenpito.
Ainiin! Myöhemmin huomasin hänen myös varastaneen kalliin juuri ostamani hajuveden kylppäristä. :)
Vierailija kirjoitti:
Entisestä ystävästä paljastui vierailun myötä hyvinkin huolestuttava puoli.
Hän puhui usein kissoista kurjasti, mutta en osannut kuvitellakaan kuinka hän niitä inhosi. Hän oli omien sanojensa mukaan "henkeen ja vereen koiraihminen".
Heti tutustuessamme tuli puheeksi, että minulla on kaksi kissaa. Hän kyseli niistä heti paljon, esim. eikö haittaa kusen haju? Eikö inhota palvella niitä kun ne on vaan itsekkäitä eläimiä? Ootko aina ihan naarmuilla?
Kuittasin nuo naurulla ja kerroin mielelläni kissoista enemmän.. mm. että laadukkaalla kissanhiekalla ja sitä siivoamalla kissasta ei synny hajuja. Ja että kissani ovat todella hellyydenkipeitä sylikissoja, jotka eivät raavi ihmisiä. Hän vain pudisteli päätään ja toisteli hyviä puolia koirissa. No, tämä mielipiteiden ero ei vaikuttanut pitkään aikaan ystävyyteemme:D pidän siis itsekin myös koirista..
Pikkuhiljaa ystävä alkoi antamaan kissoille vaarallisia lahjoja! Olen nykyään satavarma, että hän googlasi kissalle vaarallisia asioita. Lahjaksi ehti tulla mm. yli kymmenen myrkyllistä kasvia, lankakeriä, hajoavia itsetehtyjä leluja jne.
Heti ensimmäisen huonekasvin saadessani kiitin ja sanoin että täytyy googlata onko kasvi kissoille vaarallinen.. hän vastasi että googlasi jo, ei ole myrkyllinen!:) Vaan olihan se, ykkösenä myrkyllisten kasvien listalla. Näitä vaarallisia kasveja annoin äidilleni, jolla ei ole lemmikkieläimiä. Ystävä vielä kyseli, että ovatko kissat maistelleet kasveja!:D
En muista mitä tuli vastattua.. myös lankakeriä ja leluja vastaanottaessa sanoin, että kissa voi niellä lankaa ja kuolla.. lelusta irtoavista osista sanoin myös.. Näitä lankoja ja leluja sain silti jatkuvasti.Jos mietitte miksi en reagoinut kummemmin.. niin en tosissani halunnut uskoa, että hän halusi kissoilleni pahaa! Laitoin unohtelun ja ajattelemattomuuden piikkiin nuo, kiitin vain:D
Kaikki kuitenkin valkeni, kun hän tuli ensimmäisen kerran kahville. Hän piti kissan lähestyessä sarjakuvamaisesti käsiä ilmassa ja katsoi kattoon "aaaa apuaaaa...". Kissat vain nuuhkaisivat jalkoja. Hän oli hyvin dramaattinen ja kiljaisi aina kissan liikkuessa vähääkään. Jossain vaiheessa näytin hänelle, kuinka olin asentanut kodin ikkunoihin turvaketjut etteivät kissat karkaa. Siirryin pahoitellen keittiöön puhumaan hetkeksi työhön liittyvää puhelua..
Kun palasin, ystävä sanoi yllättäen, että nyt hänen täytyy lähteä. Ihmettelin pikaista poistumista. Onneksi ihan minuuteissa huomasin, että olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunat olivat sepposen selällään! Ystävä oli remplannut voimalla ketjut irti ja avannut tuuletusikkunat täysin auki. Ei ehtinyt onneksi kissat ulos, soitin ystävälle heti perään.. ei vastausta usean yrityksen jälkeen. Vihaiseen kysymyksiä täynnä olleeseen viestiin tuli vastaus "Anteeksi minulla oli hirveän kuuma, ja sisällä oli todella huono ilma.." Kyllä siinä loksahti palaset kohdilleen ja tajusin ystävän olevan vinksahtanut kissavihaaja. Loppui siihen se yhteydenpito.Ainiin! Myöhemmin huomasin hänen myös varastaneen kalliin juuri ostamani hajuveden kylppäristä. :)
WAAAATT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"palasivat takaisin (!!), että "se olutlaatikko jäi" ja piti vielä kiertää koko asunto, ulkosauna ja piha, etteivät enää varmasti mitään unohtaneet."
Miten surkea olet oikeasti kirjoittamaan? Tuliko mieleen, että asian voi sanoa normaalisti?
Palasivat takaisin ja sanoivat, että se olutlaatikko unohtui ottaa mukaan. Kiersivät vielä koko asunnon, ulkosaunan ja pihan varmistaakseen, etteivät varmasti unohtaneet enää mitään.
OLE HYVÄ, siinä sinulle suomeksi kirjoitettu viesti -_-
Sisältö oli tärkein ja itse ainakin ymmärsin. Nämä eivät ole ylioppilaskirjoitukset eivätkä ylipiston suomenkielen pääsykokeet.😀
Onneksi ei. Et läpäisisi pääsykokeita kun et tiedä, että suomen kieli EI ole yhdyssana.
Ja omassa tekstissäsi on puutteellinen pilkutus. Jätäppä pätemiset tähän.
Po. jätäpä
Ystävä tuli kylään pienen penskansa kanssa. Mikäpä siinä. Mutta oliko pakko istuttaa potalla juuri minun kalliin "itämaisen" (tiedän tiedän, meleerattua puuvillaa ja tehty Ranskassa) mattoni päällä . Minulla on iso vessa ja sinne mahtuu potta, penska äiteineen , ja pskan hajutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävä tuli kylään pienen penskansa kanssa. Mikäpä siinä. Mutta oliko pakko istuttaa potalla juuri minun kalliin "itämaisen" (tiedän tiedän, meleerattua puuvillaa ja tehty Ranskassa) mattoni päällä . Minulla on iso vessa ja sinne mahtuu potta, penska äiteineen , ja pskan hajutkin.
Kännykkävanhempien kullannupuille annetaan vain parasta. Kiitä onneasi, että tuleva pilalle hemmoteltu lumihiutalelapsi istutettiin edes omalle potalleen, eikä kaikkeen oikeutettu omanarvontuntoinen superäippä käynyt valikoimassa astiavitriinistäsi hienointa kultaista liemikulhoa pikkuprinssinsä- tai prinsessansa kukantuoksuisten tarpeiden astiaksi.
Mulla tuli ihan paha olo näitä lukiessa. Nyt tiedän että loppu sunnuntaista kuluu epämääräisessä ahdistuksessa. Haluan erakoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja omassa tekstissäsi on puutteellinen pilkutus. Jätäppä pätemiset tähän.
Jätäpä
😂🥕🥕🥕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä tuli kylään pienen penskansa kanssa. Mikäpä siinä. Mutta oliko pakko istuttaa potalla juuri minun kalliin "itämaisen" (tiedän tiedän, meleerattua puuvillaa ja tehty Ranskassa) mattoni päällä . Minulla on iso vessa ja sinne mahtuu potta, penska äiteineen , ja pskan hajutkin.
Kännykkävanhempien kullannupuille annetaan vain parasta. Kiitä onneasi, että tuleva pilalle hemmoteltu lumihiutalelapsi istutettiin edes omalle potalleen, eikä kaikkeen oikeutettu omanarvontuntoinen superäippä käynyt valikoimassa astiavitriinistäsi hienointa kultaista liemikulhoa pikkuprinssinsä- tai prinsessansa kukantuoksuisten tarpeiden astiaksi.
Minä olen nuoresta pitäen ollut niin vanha, itsekäs ja mukavuudenhaluinen, että olen tehnyt selväksi talon tavat.
Esim. laittanut vieraatkin lapset käsipesulle sekä ennen että jälkeen aterioinnin, jos vanhemmat eivät ole tajunneet.
Jos näyttää, että vanhemman kanssa emme ole aivan samalla aaltopituudella, käännyn suoraan asianomistajan eli lapsen puoleen sanoin "meillä on sellainen sääntö, että pestään kädet" (ei hypitä sohvalla jne.). Lapset ovat sääntöihmisiä, ja noudattavat niitä mielellään, kun ne heille kerrotaan, vähän kuin peleissäkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen päihdeongelmainen veli oli ensimmäistä ja viimeistä kertaa käymässä. Ilta meni mukavasti, syötiin ja jutusteltiin, viiniä tai muitakaan alkoholijuomia ei sattuneesta syystä sillä kertaa ollut tarjolla. Mentiin nukkumaan, miehen veli olkkarin sohvalle. Yöllä oli käynyt itsekseen läpi sekä vessan lääkekaapin että miehen viinakaapin, paskonut akvaarioon(!?) ja sammunut ripulit reisillä, housut puolitangossa olkkarin lattialle oksennuslammikkoon. Hengitti hädintuskin eikä reagoinut mihinkään, joten ambulanssi haki pois.
Jooooo..aivan varmasti olikin paskonut akvaarioon. Ensinnäkin akvaarion kansilasien ja lampun nostamisesta pois menee jo aikansa ja oliko akvarionne lattialla? Yleensä akvaariot ovat tason päällä ja vaatii jonkun tuolin yms kiivetäkseen ja sovittelemaan pympyräänsä siihen reunalle. Vai oliko tällä veljelle kenties puujalat sellaiset parimetriset? Olet patologinen valehtelija. yök.
Ukko36 kirjoitti:
Käyttäjä26563 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsuin kerran ystävän kylään ja laitoin kahvit ja tarjottavat. Noh heti kun hän saapui, hänen nenä oli kiinni puhelimessaan ja näpytteli sanaakaan sanomatta. Joi kahvinsakin kuin robotti, nenä kännykässä kiinni ja aina kun yritin puhua, hän viittoi mut olemaan hiljaa ja voitte kuvitella kuinka ärsyttävää se oli! Oikeesti teki mieli napata se puhelin sen kädestä ja heittää se ikkunasta ulos.
Tunnin oli kylässä ja koko aikana ei sanonut mitään, näpytteli puhelintaan, joi kahvinsa ja sitten läks, sanomatta sanaakaan. Tän jälkeen en oo pyytänyt kylään
Olisiko ihan vähän tullut värikynää juttuun? Jos vieras käyttäytyisi oikeasti noin, niin lähtisin itse pois kotoa mitään sanomatta ja jättäisi vieraan sinne yksin :D
Ei tartte värikynää. Meilläkin kävi tollasia vieraita ensin silloin kun kännykät oli uus juttu, ja nyt uusi aalto älypuhelinten kanssa. Ihan pimeetä touhua...
Hullua tänään kun työmiehiä samasta firmasta menee kahville esim ABC:lle heti kun ne istahtaa tuolille pöydän ääressä niin puhelin esiin kaikki eikä sano sanaakaan mä en kehtais istua puhelimen kanssa jos joku juttelee mulle en muutenkaan oo paljon puhelimella siskoni se on aina puhelimella
Mä oon kans sitä mieltä että onhan se vähän pöljää kun vaan istutaan eikä sanota mitään ja ollaan vaan möllöttäen toisiaan vasten nenäkkäin vaikka ollaan samassa firmassa töissä niin luulis että niillä juttua toisilleen riittää mut ilmeisesti ei ovatkohan jo työaikana jutelleet kaikki jutut selviksi niin kahvitunnilla ei sit tarvi vaan voi olla hiljaa
Minä ainakin räplään kännykkää ruokikset ja kahvitauot. Työni on sellaista, että koko ajan pitää kuunnella ja keskustella asiakkaiden kanssa, ja selvitellä asioita työkavereiden kanssa. Pakko saada välillä olla rauhassa, ja jos nyt jonkun tuntemattoman mielestä elän väärin ja olen vääränlainen ihminen kun sitä omaa rauhaa kaipaan, niin ei ihan hirveästi jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenystäväni tuli kylään. Tullessaan naureskeli miten säästää ulkomaan matkat kun kesälomamatkat yöpyvät kavereidensa nurkissa. Suuni loksahti auki. Luulin, että halusivat nähdä meitä eivätkä säästää rahaa. Ällistyksekseni huomasin, että he käyttivät kyselemättä henkilökohtaisia kosmetiikkatuotteitani (shampoo, rasvat, meikit, hammastahna...) sekä lapseni vaatteita. He antoivat omien lasten valvoa yömyöhään (mikä valvotti omaani) ja kun omani aamulla heräsi klo 8 ja alkoi leikkiä, alkoi vierashuoneesta kuulua kiukkuisia hiljaa-huutoja. Kyselin etukäteen mitä he syövät, he kertoivat kaiken kelpaavan. Ostin vähillä rahoillani jääkaapin täyteen terveellistä ruokaa. Heille ei kuitenkaan kelvannut ruoka vaan naureskelivat ja arvostelivat sitä eivätkä syöneet mitään. Sitten hämmästelivät suureen ääneen miten meillä ei ole ruokaa ja kun pitää nälissään olla. Suivaannuin ja hain noutoruokaa. He saivat valita ravintolan ja ruoka-annokset, mutta minä maksoin laskun, koska he olivat vieraitani. Sitä syödessään he arvostelivat kilpaa yhteen ääneen, että miten voi olla niin pahaa ruokaa ja kyllä heidän kaupungin ravintoloissa saa parempaa ruokaa... Olin uupunut ja helpottunut, kun lähtivät. Ensi kerralla saavat etsiä jonkun muun majapaikan.
En kutsu vieraita enkä itse vieraile missään. Ei tarvitse menettää hermojaan toisten tyhmyyden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tämä ei vieraan tekosia..miehen poika isiviikonloppuna. Joulukuun käynnillä oli napsinu minun lapsen joulukalenterista suklaata, kun oli aamulla ekana herännyt. Ja ikä tosiaan jo seitsemän.. ettei se nyt enää mene pikkulasten ajattemattomuuden piikkiin. Meteli siitä nousi, mutta minkä sille voi enää..kun suklaata pyyhitään suupielistä😵
Olikos tälle "jo" seitsemänvuotiaalle hommattu suklaakalenteria isänsä luo?
Vai eikö ton ikäsellä enää suklaa maistu?
Paha homma jos söi ensin omansa ja sitten pienemmän suklaat. Tosin ymmärrän paremmin jos oli jätetty ilman kalenteria.
Yleensäkin outoa laittaa tämmöiseen ketjuun tuo kun kyseessä ei ollut vieras lapsi. Toisekseen tuo ihan tavallista sisarusten kesken että pihistetään toiselta karkkia tms. - varmasti jokainen jolla on sisaruksia on joskus jonkun kolttosen "uhriksi" päätynyt. Toki niihin puuttua sietää mutta ei ne tämmöseen ketjuun kuulu millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisperheen kolmevuotias tyttö sai ottaa Mariskoolin pöydältä, omi siinä olevat karamellit, laittoi suuhunsa hetkeksi, laittoi suusta takaisin Mariskooliin, otti uuden, sylki takaisin jne Käveli pitkin olohuonetta Mariskooli kädessä. Isänsä ja äitinsä vain katselivat. Jälleen kerran sain ottaa kasvattajan roolin ja ohjata lapsi antamaan astia sisältöineen takaisin minulle. "Ne oli tarkoitettu kaikille." sanoin.
Limaiset karkit heitin roskiin.
Samantapaista käytöstä hänellä vieläkin, pari vuotta vanhempana, eikä siihen omat vanhemmat vieläkään puutu. Tyttö menee vieläkin sormet tahmaisina herkkujen syömisen jäljiltä hakkaamaan meidän pianoa. Viisivuotias hakkaa pianoa kuin kaksivuotias.. eikä kukaan ojenna, paitsi minä.
Kyllä täytyy ihailla teidän sitkeyttänne ja kärsivällisyyttänne tällaisten vieraiden kanssa. Viestistä saa käsityksen, että ihan useinkin teillä vierailevat. Minulla kutsut kyllä harvenisivat reilusti. Paljon tuntuu olevan juuri näitä, jotka antavat lapsensa tehdä kylässä mitä huvittaa. Erikoista, että ei aseteta rajoja oman lapsen käyttäytymiselle ja ajatellaan, että kaikki muutkin suhtautuvat kultamussukkaan ihan samalla tavalla kuin itse. Vinkkinä voisin antaa, että kannattaa varata lapsivieraita varten muutamia leluja. Ja ota se karkeilla täytetty mariskooli pois lasten ulottuvilta.
Miksi kenenkään pitäisi varata leluja lapsivieraita varten? Ei varmaan paljon paina pari omaa lelua kantaa mukana, jos on menossa kylään sellaiseen paikkaan, jossa oletusarvoisesti ei ole leluja. Itse olen lapseton, mulla ei ole leluja kotona, eli ostaisin niitä ihan vaan siksi, että kerran kahdessa vuodessa käy kylässä joku, jolla on lapsia. Tuskinpa.
Vanhemmilla on vastuu jälkikasvunsa käytöksestä ja viihdyttämisestä vierailun aikana. Meiltä lentäisi taatusti ulos samantien perhe, jonka lapset sotkevat/rikkovat kotiani, eivätkä vanhemmat puutu siihen mitenkään. Toiste ei myöskään tarvitsisi tällaisten tulla kyläilemään. Vahingot on asia erikseen, mutta järkevä ihminen tarjoutuu korvaamaan, jos jotain menee rikki tai sotkeentuu pilalle.
Lapsivieraiden kanssa on ollut käsittämättömän usein ongelmia. Itselläni ei ole lapsia eikä asuntoani ole laitettu lapsia ajatellen, on muun muassa lasiesineitä hyllyllä, olohuoneessa televisio ja lasitasoinen sohvapöytä. Melkein jokaisen lapsivieraan kanssa on ollut ongelmia, on hakattu lasipöytää mukana tuoduilla muovileluilla, on heitelty leluja ja kiviä(!) vitriineihin, ikkunoihin ja televisiota kohti, on haettu hyllyiltä lasiesineitä leikkeihin, kiipeilty tv-tasolle ym. Ja kaikki vanhempien katsoessa vierestä kieltämättä. Olen itse joutunut kieltämään ettei asuntoni ja tavarani tuhoudu. Koen vieraiden lasten komentamisen kiusallisena, joten en kutsu enää lapsivieraita ollenkaan, vaan tapaan heitä jossain muualla.
Eikö lapsiperheelliset ymmärrä että lapsettoman asunnossa ei voi riehua miten vaan? Itselleni olisi tullut lapsena tupenrapinat jos olisin alkanut hajottaa tahallaan kylässä ollessa omaisuutta - tai kotonakaan.
Apua, kauheaa lukea näitä!:D Ihmiset osaa kyllä olla törkeitä.
Itselläni on eräs kaveriporukka, jossa meillä ollut tapana viettää millon mitäkin juhlaa tai illanistujaisia yhdessä ja siis muutoinkin olen näiden porukan naisten kanssa ollut tekemisissä, käynyt lenkillä jne. Kuitenkin jossain vaiheessa alkoi ärsyttää että oli mikä juhla tai illanistujainen tahansa kyseessä, oletus oli aina että olemme meillä (vaikka porukassa on muitakin omakotitalossa asujia).
Vuosi sitten juhannuksena meillä oli 2kk ikäinen vauva. No ylläri pylläri kaverit vinkui että voidaanko viettää juhannusta meillä, kaikki tuo jotain ja laitetaan yhdessä (niinkuin aina tehdään) niin mä saan imettää ja hoitaa vauvaa. No näin tehtiin ja oli tosi mukava juhannus, vauvalla riitti hoitajia, mutta kieltämättä vitutti että kaikki sotkut jätettiin sit mulle ja miehelle siivottavaksi. Tottahan sitä tulee kun 12 ihmistä grillaa, syö, saunoo ja käyttää paljua. Tämän jälkeen en ole enää meille kutsunut iltaa istumaan enkä vappua tai muutakaan juhlimaan. Yli vuoteen ei sit olekaan mitään illanistujaisia ollut kenenkään luona. Ovat kyllä usein ehdotelleet että pitäisi nähdä porukalla mutta en ole ottanut kuuleviin korviin vihjailuja että voitais olla meillä. Olen sanonut että mielellään lähtisin yksin tai pojan kanssa jonnekin neljän seinän sisältä, vink vink.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä tuli kylään pienen penskansa kanssa. Mikäpä siinä. Mutta oliko pakko istuttaa potalla juuri minun kalliin "itämaisen" (tiedän tiedän, meleerattua puuvillaa ja tehty Ranskassa) mattoni päällä . Minulla on iso vessa ja sinne mahtuu potta, penska äiteineen , ja pskan hajutkin.
Kännykkävanhempien kullannupuille annetaan vain parasta. Kiitä onneasi, että tuleva pilalle hemmoteltu lumihiutalelapsi istutettiin edes omalle potalleen, eikä kaikkeen oikeutettu omanarvontuntoinen superäippä käynyt valikoimassa astiavitriinistäsi hienointa kultaista liemikulhoa pikkuprinssinsä- tai prinsessansa kukantuoksuisten tarpeiden astiaksi.
Tuli huono omatunto ja on pakko lisätä. Tämä "itämaisella" matollani potassa istunut tenava on nykyään minulle erittäin läheinen 20-vuotias. Hän ei myöskään ole pilalle hemmoteltu vaan erittäin itsenäinen ja suorastaan nuukasti elävä, samoin kuin äitinsä, joka on hyvä ystäväni. Ääh, ,kun olin ilkeä ja piti päästä pätemään tuolla potta-jutulla. Lyäkää mua.
Huomaa, miten itsekin samaa tehnyt, rykäisee totuuden. Aikuisten oikeasti, ei kukaan syö toisen joulukalenteria, jos syö, niin on vikaa enemmänkin ihmisessä ja puutteellisissa seurustelutavoissa yhteisöön nähden. Kenen talossa asioit, niin talon isäntä/ emäntä sanelee säännöt. Jokainen "tervejärkinen" osaa vieraissa odottaa vuoroaan, eikä mene talon tavaroihin heti kiinni. Hyvä esimerkki on lait, ne on luotu yhteisön turvaksi, mutta aina kaikki eivät halua noudattaa ja vielä itkevät päästessään harjoittelemaan eri pituisiin aikoihin määrättynä vankila nimiseen paikkaan.
Tokaissut "onks teille tullut kissa kun haisee kuselle?"