Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Enpäs taaskaan jaksanut 55-sivuista ketjua lukea kuin sieltä täältä.

Voin todeta nopeallakin vilkaisulla, että minkä ihmeen vuoksi annatte ihmisten tulla teille olemaan hankalia???

-

Olen itsekin ollut "lapanen" joskus, liian kiltti.

-

Eräskin nainen tuli luokseni erotilanteessa (oli siis eroamassa miehestään) toiselta puolen Suomea ja minä hölmö majoitin häntä viitisen päivää!

Olin tuolloin vielä pikkulapsen kanssa kotona ja onneksi lähdössä ulkomaille, joten sain sillä syyllä naisen lähtemään... johonkin. Evvk, minne, mutta pois kuitenkin pari päivää ennen matkaa, jotta sain koota itseni ja pakata matkalaukkumme.

-

Vieläkin muistan, että nainen imi minusta kaiken energian niin, että olin jo peruuttaa koko matkan.

-

Nykyään olen ERITTÄIN valikoiva ihmissuhteissa, minkä vuoksi minulla on vain muutama läheinen ihminen.

Ja olen myös erittäin tarkka siitä, ketä päästän kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko itse niin suvaitsevainen vai mitä, mutta ikinä ei ole ollut meillä vieraita jotka olisi tehnyt tai toiminut jotenkin törkeästi 😊

Hurraa, mene muualle kiillottamaan sädekehääsi. Sinäkin varmaan olisit suvaitsevainen, jos vieraasi masturboisi edessäsi, iskisi miestäsi, haukkuisi sinut lyttyyn tms. mistä täällä ketjussa on puhuttu.

Olen sen verran valikoiva vieraideni suhteen, ettei meillä mikään em. onnistuisi. Tunnen läheiseni sen verran hyvin. Muita ei meille pääse.

T. Ei sama kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kylään mieheni kaveri vaimoineen ja kaksi lasta mukana, alle kouluikäisiä.  Meillä oli 9 kk ikäinen lapsi.  Näillä vieraitten lapsilla oli mukana sellainen leikkirobotti, joka surisi ja vilkkui ja liikkui,  Meidän lapsi säikähti sitä ihan hirveästi ja tarrautui minuun uskaltamatta edes katsoa koko lelua. 

Näiden vanhempien mielestä se oli jotenkin hirveen hauskaa.  Ne kiusasi sitä mun lasta koko vierailun ajan sillä robotilla.  Laittoivat sen vähän väliä päälle surisemaan ja toivat väkisin siihen mun lapsen nenän eteen, vaikka kuinka yritin kauniisti sanoa, että leikkikää sillä robotilla sitten kotona, mutta ei nyt täällä, kun meidän pikkuinen pelkää sitä, se on melkein vauva vielä.

Ei vaikutusta.  Lapsi oli sitten koko vierailun ajan minun sylissä silmät kiinni nyyhkyttäen ja sydän hakaten.  Nämä penskat leikitti sitä saamarin robottiaan sydämensä kyllyydestä koko ajan siinä lattialla meidän vieressä.  Vanhemmat ei puuttuneet sanallakaan, ei millään!  Päinvastoin katsoivat sen näköisenä, että uskallatkos sanoa yhtään mitään meidän lapsille!  Ihan kuin ne olisi olleet tyytyväisiä, että ähäkutti, pelkääpäs teidän lapsi meidän lasten lelua!

Lopulta mun mies otti sen robotin, ja pisti kaapin päälle lasten ulottumattomiin.  Alkoi kauhea hänsläys ja huuto.  Se vierailu loppui sitten siihen.  Kun nämä vieraat oli eteisessä pukemassa itsensä ja lastensa päälle ulkovaatteita, toinen näistä penskoista heitti sen robotin vauhdilla meidän lasta päin.  Siihenkään nämä vanhemmat ei sanoneet mitään!  Kun olivat päässeet pihalle, me katsottiin miehen kanssa toisiamme ja oltiin täysin puulla päähän lyötyjä.  Että miten ihmiset voi käyttäytyä noin huonosti.

Toinen juttu on myös se, että kun tulee meille kylään, on hyväksyttävä se, että meillä on koira.  Sitä ei tönitä ja tuupita.  Koira on kotonaan, vieras ei.  Koira saa tulla nuuhkimaan vierasta kohtuullisessa määrässä, se on kestettävä.  Eri asia, jos koira hyppii päälle tai näykkii tms mutta meidän koira ei tee mitään semmoista.  Vieraasta se on kiinnostunut sen verran, että hiukan nuuhkii ja tökkäisee kuonollaan pehmeästi, erittäin kiltti pieni koira on kyseessä.  Muuten se jättää ihmiset rauhaan.  En pidä siitä, että joku tulee meille ja ilmoittaa kylmästi, että mä en sitten tykkää tosta koirasta.  Tekisi mieli sanoa takaisin, että mä en sitten tykkää sinusta!

Ei koiraa tarvitse huomioida eikä siitä erityisesti tykätä, mutta ei sitä saa tuuppia eikä töniä.  Sehän on kuin tuuppisi mun lasta ja sanoisi, että tosta mä en tykkää.

Koiraa ei tönitä ja tuupita mutta vauvaa saa vähän kauemmankin kiusata. Ok.

Olipa omituinen kommentti.  Mistä sä tiedät, miten kauan vauvaa kiusattiin?  Saattoi olla erittäin lyhyt vierailu, niin kuin olikin , ja toisekseen yritimme olla kohteliaita ja ensin kieltää kauniisti lapsia, että laittaisivat lelun pois.  Vähäksi aikaa laittoivatkin, mutta sitten innostuivat uudestaan, eivätkä enää totelleet kieltoja.  Odotimme kuitenkin koko ajan, että nuo aikuiset tajuaisivat jo viimein jotain, mutta kun näköjään ei, niin sitten heidän oli lähdettävä. 

Ja koiraa ei todellakaan tönitä ja tuupita sen omassa kodissaan.  Niin se vain on.  Jos näin tapahtuu, vien koiran pois, mutta ajatukseni tuosta ihmisestä pidän ominani.  Itse en ole ikinä niin epäkohtelias, että tuuppisin kenenkään lemmikkiä sen omassa kodissa.  Jonkun verran vaikuttaa sitten minun käsitykseeni tuosta ihmisestä jatkossa. 

Liiallinen nuuskuttaminen ja vieraan kimpussa häslääminen on eri asia, sellaista en antaisi koiran tehdä.  Mutta jos koira käy vain hetken ajan hiukan tutustumassa vieraaseen haistelemalla tätä ihan kevyesti, niin kuin ainakin meidän koira tekee, katson sen samaksi asiaksi kuin vaikkapa jos lapseni käy kättelemässä vierasta.  Ei se sen kummempaa ole.  Koira tervehtii ihmistä vain omalla tavallaan.  Ja vieras kyllä tietää meille tullessaan, että vastassa on myös pieni koira. 

No tämä ei varmaan ole suoranaisesti törkeää, mutta ihmettelen suuresti miehen siskon lasten kasvatusta. Mistään pikkulapsista ei ole kyse, iältään 8-11 vuotiaita. Mutta aina meillä käydessään ovat

kissamme perässä, etsivät sitä kun haluavat "leikkiä". Kissa tietenkään ei välitä tällaisesta huomiosta ja piiloutuu. No nämä penskat sitten koluavat usein kaikki kämppämme kaapit, vanhempien katsellessa vierestä. Jopa makkarin. Sieltä kun löytäisivät seksilelu kätkömme.. Noh, enää en ole viitsinyt omia lelujamme piilotella. sitten kun löytävät lelut niin vanhemmat toivottavasti huomaisivat itse onko soveliasta penkoa muiden kaappeja.

Ja kyllä, olen ihan nätisti yrittäny lapsia ohjata pois näistä toimista, mutta kun eivät tajua niin ei..

Vierailija kirjoitti:

No tämä ei varmaan ole suoranaisesti törkeää, mutta ihmettelen suuresti miehen siskon lasten kasvatusta. Mistään pikkulapsista ei ole kyse, iältään 8-11 vuotiaita. Mutta aina meillä käydessään ovat

kissamme perässä, etsivät sitä kun haluavat "leikkiä". Kissa tietenkään ei välitä tällaisesta huomiosta ja piiloutuu. No nämä penskat sitten koluavat usein kaikki kämppämme kaapit, vanhempien katsellessa vierestä. Jopa makkarin. Sieltä kun löytäisivät seksilelu kätkömme.. Noh, enää en ole viitsinyt omia lelujamme piilotella. sitten kun löytävät lelut niin vanhemmat toivottavasti huomaisivat itse onko soveliasta penkoa muiden kaappeja.

Ja kyllä, olen ihan nätisti yrittäny lapsia ohjata pois näistä toimista, mutta kun eivät tajua niin ei..[/quote

Miksette vain sano suoraan ettei kissaa jahdata ja toisten kotia pengota. Laittaisin ovet kiinni ja kieltäisin menemään huoneisiin. Josseivat tottelisi, lemppaisin pihalle.

Muutimme miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ja muuttopäivän jälkeisenä aamuna anoppi tuli ilmoittamatta kylään ja ensi töikseen aukoi kaikki keittiön kaapit ja tutki miten olin järjestänyt astiat. Olin niin hölmistynyt moisesta röyhkeydestä etten edes takunnut sanoa mitään.

Toinen aika törkeä pakkokyläily oli hänen puoleltaan silloin kun olin kotona viimeisten synnytyssupistusten kourissa ennen sairaalaan menoa. Soitti jopa ennen tuloaan eyyä gän tpisi jotain vauvalle ja mieheni sanoi että nyt ei sovi että täällä ollaan aika kipeänä. Anoppi ei kuunnellut kun hän vain kuulemma äkkiä käy...piti siis ottaa anoppi ja appiukko siinä supistusten keskellä vastaan. Onneksi mies sai heidät lähtemään melko pian että sain rauhassa keskittyä olennaiseen...

Minkä ihmeen vuoksi päästätte kotiinne persona non gratoja???

MIKSI?

Onneksi meillä uskaltaa sukulaiset ja ystävät heillä kotonaan kunnolla komentaa myös meidän lapsia. Vaikka vahdinkin itse, niin joskus olen vaikka juuri vessassa ja mies hakemassa lisää kahvia, niin hyvä että pidetään kuria. :)

Meillä ei esim. Kotieläimiä ole, vaikka nykyään tajutaan ettei koira ole pehmolelu, juuri kävelemään oppinut lapsi oli eri asia. Kiva että jaksoi jokainen, minun lisäksi, näyttää miten koirien kans ollaan ja jos ei anneta lupaa, niin silloin ei silitetä. Suljetut ovet lapset myös ymmärtää "ei saa mennä"-esteeksi. Ja jälleen vaikka kotona sai tutkia kaappeja, kylässä ei.

Enkä ole kellekkään suuttunut. Päinvastoin.

Jos joku suuttuu sitä ettei lapset saa vetää kissaa hännästä, kiusata vauvaa - antakaa suuttua. Kotirauha kuuluu myös lapsille ja lemmikeille.

Mitä vaikeaa tämän ymmärtämisessä on? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään pöydän ääressä. Lapset eivät saa kulkea kotona, eivätkä kylässä ruoka kädessä ympäri huushollia. Ruokailun jälkeen pestään kädet ja kasvot. Sit voi mennä leikkimään. Meillä ei ole esillä juttuja, joihin lapsi ei saa koskea, koska en tykkää krääsästä, eikä meillä ole koskaan kielletty omia tai vieraita lapsia puuhastelemasta, otan monesti sukulaisten ja kavereiden lapset mukaan esim. keittiöhommiin, koska ei minua ne lapset häiritse.

Yks lähisukulainen tuli taannoin meille kylään lapsensa kanssa. Olin itse asioilla ja ilmoitin että en ihan ehdi kotiin siiheksi kun tulevan, mutta sanoin että lapset on kotona, menkää sisälle. Näin meillä nyt vaan toimitaan. Kun menin kotiin, oli hitsata kiinni. Lapsen vanhempi istui nojatuolissa räpeltäen kännykkää ja lapsi oli murustanut leipää ympäri olohuonetta. Otin leivän pois lapsen kädestä, otin imurin ja imuroin olohuoneen. Tämä henkilö on käynyt meillä vuosien saatossa usein. Ja tietää ihan tasan tarkkaan perheen säännöt. Jotenkin kyllä otti hermoon tuo visiitti. 

Teidän säännöt ovat teidän säännöt joten kaikkien ei tarvitse niitä noudattaa. Jossain toisissa perheissä kun voi olla ihan eri säännöt kuin teillä.

Vieraan kotona pätee heidän säännöt, sinne ei tulla murustelemaan omin sääntöineen. Jos teillä kotona kuljetaan ympäri asuntoa sotkien se on teidän ongelma, kylässä ei kukaan normaalijärjellä varustettu ihminen sitä tee eikä anna taaperonsa tehdä myöskään.

Luojan kiitos, mun ei tarvitse kärsiä, kestitä tai majoittaa ketään, joita en suvaitse.

__

Tänne ei tule ketään, joksa käyttäytyy tökerösti.

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomattomia tarinoita. :O Mulla varmaan pahin on ollut, kun veljen avovaimo sanoi häntä nuuskimaan tulleelle koiralleni "susta mä en tykkää". Koira on siis pienikokoinen eikä todellakaan hyppinyt päälle. Haisteli vain jalkoja.

Olen itse eläinrakas ja meillä on kissa ja isokokoinen koirakin. Koiraihmiset tuntuvat joskus ottavan aika henkilökohtaisesti sen, etteivät kaikki ihmiset välitä edes siitä jalkojen nuuskimisesta. Jos sitä ei sanottu pahalla äänellä tai naamaa väännellen, niin mun mielestä tuo oli aika neutraalisti ilmaistu ja tiedoksi myös isäntäväelle, ettei kyseinen vieras ole koiraihminen.

Mitä vaikeaa tämän ymmärtämisessä on? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään pöydän ääressä. Lapset eivät saa kulkea kotona, eivätkä kylässä ruoka kädessä ympäri huushollia. Ruokailun jälkeen pestään kädet ja kasvot. Sit voi mennä leikkimään. Meillä ei ole esillä juttuja, joihin lapsi ei saa koskea, koska en tykkää krääsästä, eikä meillä ole koskaan kielletty omia tai vieraita lapsia puuhastelemasta, otan monesti sukulaisten ja kavereiden lapset mukaan esim. keittiöhommiin, koska ei minua ne lapset häiritse.

Yks lähisukulainen tuli taannoin meille kylään lapsensa kanssa. Olin itse asioilla ja ilmoitin että en ihan ehdi kotiin siiheksi kun tulevan, mutta sanoin että lapset on kotona, menkää sisälle. Näin meillä nyt vaan toimitaan. Kun menin kotiin, oli hitsata kiinni. Lapsen vanhempi istui nojatuolissa räpeltäen kännykkää ja lapsi oli murustanut leipää ympäri olohuonetta. Otin leivän pois lapsen kädestä, otin imurin ja imuroin olohuoneen. Tämä henkilö on käynyt meillä vuosien saatossa usein. Ja tietää ihan tasan tarkkaan perheen säännöt. Jotenkin kyllä otti hermoon tuo visiitti. 

Teidän säännöt ovat teidän säännöt joten kaikkien ei tarvitse niitä noudattaa. Jossain toisissa perheissä kun voi olla ihan eri säännöt kuin teillä.

Talossa talon tavalla.

Sinun on parasta pysyä kotonasi murustelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä äipällä oli sellainen tapa että kyläillessään etsimällä etsi lapselleen kalleimman näköiset lasit ja lautaset ruokailuun. Sitten oli muka hämmästänyt kun raskas iso lasi tipahti lapsen kädestä lattialle ja meni rikki. Eikä puhettakaan että olisi tarjoutunut korvaamaan tai hankkimaan uuden lasin, enkä ihmettele sitäkään koska tiedän että heillä on rahasta todella tiukkaa.

Vähän samantyyppinen on erään tuttavaperheen isä. Hän läikyttää aina kahvia pöytäliinalle, ja jos tarjotaan jotain värjäävää, vaikka mustikkapiirakkaa, niin takuuvarmasti tiputtaa pöytäliinalle ja matolle mustikkaa. Sitten vielä "vahingossa" iskee tuolinjalan siihen maton päälle että saa mustikan varmasti liiskattua siihen, ja sanoo sitten: "Oho".

Meni monta vuotta, ennen kuin tajusin, että tuo on täysin tahallista. Voi olla ettei heppu itse tiedosta sitä, mutta ei ne silti vahinkoja ole. Vetkutti myös taaperon viemistä potalle, että tämä varmasti pissaisi vieraspaikan matolle tai sohvalle.

Mistähän ongelmasta tuollainen kertoo? Onko tyyppi kateellinen toisten kodista, vai miksi haluaa turmella aina jotain?

Tämä on vähän off-topic mutta kerron kuitenkin.

Olin parikymppisenä eräässä kahvilassa töissä, missä kävi eräs kirurgi, joka oli isäni kanssa huonoissa väleissä. Kirurgi tiesi, kuka olen, ja aina kun hän asioi kahvilassa minun työvuorollani, hänelle sattui kaikenlaisia "vahinkoja", jotka minun piti siivota.

Kahvikannusta loiskahti ihan vahingossa puolet leivonnaisten päälle ja lattialle. Serviettejä hän rouhaisi mukaansa ison kasan ja pudotteli niitä muka vahingossa lattialle. Hän niisti nenäänsä niihin lautasliinoihin ja jätti räkäiset serviettimytyt kahvilan pöydälle tai pudotteli lattialle. Pariin kertaan astioitakin rikkoutui, "vahingossa". Mustikkapiirakoista ja muista vastaavista mätkähti osa lattialle, missä niitä hieraistiin jalalla ja levitettiin jälkiä pitkin kahvilan lattiaa. Ilmeisesti se oli myös juuri hän, joka ei vessassa kyennyt pissaamaan pönttöön vaan lattialle ja seinille.

Täytyy vain ihmetellä, miten himskatin huono hienomotoriikka oli miehellä, joka kuitenkin toimi kirurgina.

Ja miten ilkeä ja pikkusieluinen ihminen hän oli, kun kosti minulle, kun ei tullut isäni kanssa toimeen. Minulla ei ollut mitään tekemistä heidän riita-asioissaan.

Yllätysvieraana sukulaiset, joiden lapset viedä Linnanmäelle. ( Lapset:"Jooko,jooko, pliisi?!" Äitinsä vetoavasti :"Olisihan se kivaa, kun niin harvoin Helsingissä käydään". )

Toinen lapsista riekkui: "Äiti, mennään jo Lintsille!!" Kouluikäinen tokaisi: "Onpas täällä epäsiistiä". Äitinsä vain naureskeli: "Ai onko?".

En ollut järjestellyt puhtaita pyykkejä kaapeihin ja pölytkin oli pyyhkimättä.

Nuorempi meni juuri ennen Lintsille lähtemistämme wc:ssä käymään, oli tehnyt isot löysät kakat, jättänyt vetämättä ja wc-paperitolloilla melkein täyttänyt wc:n. Haju ja sotku karmea, kun tulin kotiin.

Jättivät tuliaisiksi isohkon laatikon mansikoita. Meillä on pieni pakastin, joka oli täynny entuudestaankin.

Noh, mansikoiden liiskainen tahmea haju muodostikin mukavan löyhkän kuumaan kotiin haisevan kakan kanssa. Sukulaiset lähtevät, haju jää.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen lapset kylässä ollessaan olivat aina vailla valvontaa ja vierailut tosi stressaavia.

Siirtäessäni jo ties monennenko kerran taaperoita kodin viihdekeskusta räpelöimästä, huomasin että toisella muksuista oli uusi kännykkäni joka oli ihan kuolassa ja jota kersa hakkasi lattiaa vasten. Siirtäessäni kännykkää pois lapsen ulottuvilta, perheen äiti totesi naureskellen  suojaustoimilleni: "nehän ovat vain tavaroita"

Isäni vaimo ei tule enää lapsen kanssa meille kylään. Itse istuu sohvalla määräämässä puhelinta tai parhaimmillaan juo samalla lonkeroa, onhan hänellä nyt lapsenvahti eli minä. Paha vaan että nämä tulee yleensä yllätyksenä ja minulla saattaa olla ruoan laitto tai muuta kesken ettei olisi aikaa juosta sen tavaroita tuhoavan lapsen perässä.

Meillä on vuoden nuorempi lapsi joka ei vieläkään koita kaataa telkkaria jatkuvasti tai paiskoa koriste-esineitä lattialle. Ihan hirveän stressaavia ne niiden vierailut on ollut. Isäni seurassa se niiden lapsi käyttäytyy.

Ihmettelen vaan, että miksi rasittaville vieraille ei voisi sanoa vaan suoraan tai jos ei tule ollenkaan toimeen, niin miksei voi pyytää poistumaan? Ei ne välit (toivottavasti) mene poikki jos pari lausetta sanoo suoraan. Omat hermoni ei kyllä kestäisi ollenkaan vieraita, jotka elää kuin pellossa ja lapsia jotka eivät tottele ja joita ei saa edes komentaa. Tervemenoa vaan jos ei osata olla muiden luona.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri kaatoi ison tukin meidän maaltamme, rajan meidän puolelta.   Sitten kun isä sanoi siitä, sanoi, että maksaa sen (oli jo käyttänyt puun), mutta isä sanoi että  'ei tarvitse, olisin minä sen sinulle antanut kun olisit etukäteen pyytänyt'.  Tuollainen tukkipuu maksaa paljon ja maalla on kunnia-asia, että toisten puolella olevia puita ei oteta.

Tuo naapuri oli muutenkin kiero.

Et taida tietää mitä tukkipuu oikeasti maksaa. Aika paksu tukki saa olla että hinta on edes 50 euroa.

Tästä on jo vuosia kun eräs kaveri tuli kylään. Ajattelin että ihan kivaa kun yhteydenpito oli vähän hiipunut ja nyt voitaisiin tavata taas. Noh, alkokin niin että pyysin häntä ostamaan joitain juttuja kotiin samalla kun tulee autolla meille ja annan sitten takaisin summan. Myöhemmin tuli ilmi että oli ostanut itselleen olutta, karkkia, tupakkaa ja sitten sanonut minulle että nuo jutut mitä käskin ostaa oli tuon hintaiset ku ihmettelin kallista hintaa.

Kun sitten tuli meille niin koko vuorokausi muisti arvostella työpaikkaani miten "vain jämät ja luuserit tekee tollaista työtä", koirani oli oudon näköinen, asun huonolla alueella pummien kanssa, vitsaili minun kustannuksella, muutenkin käyttäyty ihan kuin joku tollo. En tiedä oliko se kateutta vai oliko tämä "kaveri" vain puhdas idiootti, lienee molempia.

Varmasti on sanomattakin selvää etten pahemmin enää kutsunut häntä minnekkään, kauan ihmetteli miksi en vastaa puheluihin tai pidä yhteyttä kunnes vissiin munapää tajusi ettei kiinnosta.

Yllätysvieraat! kirjoitti:

Yllätysvieraana sukulaiset, joiden lapset viedä Linnanmäelle. ( Lapset:"Jooko,jooko, pliisi?!" Äitinsä vetoavasti :"Olisihan se kivaa, kun niin harvoin Helsingissä käydään". )

Toinen lapsista riekkui: "Äiti, mennään jo Lintsille!!" Kouluikäinen tokaisi: "Onpas täällä epäsiistiä". Äitinsä vain naureskeli: "Ai onko?".

En ollut järjestellyt puhtaita pyykkejä kaapeihin ja pölytkin oli pyyhkimättä.

Nuorempi meni juuri ennen Lintsille lähtemistämme wc:ssä käymään, oli tehnyt isot löysät kakat, jättänyt vetämättä ja wc-paperitolloilla melkein täyttänyt wc:n. Haju ja sotku karmea, kun tulin kotiin.

Jättivät tuliaisiksi isohkon laatikon mansikoita. Meillä on pieni pakastin, joka oli täynny entuudestaankin.

Noh, mansikoiden liiskainen tahmea haju muodostikin mukavan löyhkän kuumaan kotiin haisevan kakan kanssa. Sukulaiset lähtevät, haju jää.

Että ihan mansikoita kehtasivat tuoda? Kyllä siinä nyt on jo aihetta loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Minua rassaa anopin toiminta ja arvostelu. Asun mieheni kanssa samassa ok-talossa, jossa anoppi asui ennen meitä.

Anoppi tuli käymään viime perjantaina yllättäen, kun oli käymässä ystävänsä luona naapurissa

Oli vajaan kymmenen minuuttia ja kielen kannat lauloi koko ajan.

Mitä nuo kananmunat on tuossa kattilassa pihalla. Olivat vanhoja ja jäähtymässä. Kompostiin menossa...

Leppiä kasvaa tuossa liittymässä. Olisi puiden raivaamista tontilla.

Miten kasvimaa, joko perunat on kitketty ja oletteko katsoneet miten isoja ne on.

Ikkunat on pesemättä, voisin tulla pesemään.

Matot olisi pestävä. Milloin peset? Ai, sitten joskus elokuussa...

Saisikin olla rauhassa kotonaan. Tuoppautuu auttamaan ja arvostelemaan. Olen joskus torpannut anopin tulon ja nyt hän tekee niin, että soittaa miehelle ja kysyy mahdollisuutta tulla, kun olen töissä. Ja mieshän antaa hänen tulla.

Tuo arvostelu on vaikuttanut, etten halua anoppia meille kovin usein.

Maku on mennyt.

Samanlaisia kokemuksia. Anoppi oli tullut meille päivällä enkä töistä tultuani ehtinyt kuin juuri istumaan, kun lateli mulle listan mitkä asiat meidän pihamaalla oli pielessä, oli kirvoja ja kitkettävää, sun muuta.

Meillä ollessaan jojottaa meitä koko ajan. Jos haen vessaan lisää paperia, ohjeistaa montako rullaa olisi sopiva määrä. Neuvoo missä minun olisi hyvä istua, kun teen läppärillä töitä. Kun muutettiin, alkoi pyytämättä ripustaa verhoja ikkunaan ja loukkaantui, kun sanoin etteivät ne mielestäni uuteen asuntoon käyneet. Purki muuttolaatikoista astioita summamutikassa kaappeihin kysymättä miten olin ne ajatellut järjestää.

Luulee varmaan vain olevansa avulias ja työteliäs mutta välillä ahdistaa tuo joka pikku asiaan puuttuminen. Myös se, miten kommentoi pojalleen ettei tämä ole tehnyt kotona tiettyjä asioita, jotka hänen mielestään olisi pitänyt hoitaa.