Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois. Asioista kun voi mainita monella eri tavalla, myöskin niin että toinen ei tunne tulleensa mitenkään arvostelluksi tai päsmäröidyksi. Taitolajihan se tietysti on eikä kaikilta onnistu.
Tottakai minun lapsuudenkotini on nyt myös veljeni puolison koti ja saa emännöidä siellä mieleisellään tavalla. Mutta toivoisin kuitenkin hänenkin ymmärtävän, että siihen muuttaessaan hän on muuttanut sisälle myös minun pitkälle päälle kolmekymmentä vuotiseen historiaan, lapsuuteen ja aikaan ennen isän kuolemaa, ja ymmärtäisi, että paikka on minulle edelleen tärkeä.
Olisin toki voinut siihen tilalle jäädäkin mutta veljeni halusi sitä enemmän ja aikoi ruveta tekemään sillä elantoaan joten en halunnut olla sille esteenä. Tunnesiteitä siihen paikkaan en kuitenkaan valitettavasti voinut katkaista tasan sillä hetkellä kun kauppakirjat tehtiin.
Mutta sinun kotisi se ei enää ole ja jos siellä huomauttelet vaikka kuinka sivistyneesti, on se täsmälleen sama kuin jos sinun kotiisi joku tulisi huomauttelemaan.
Sinun tunnesiteesi on sinun henkilökohtainen asiasi tai " ongelmasi" etkä voi käyttää sitä verukkeena.
Ja jos oikeasti välität veljestäsi etkä käytä teidän hyvää suhdettanne omaksi hyödyksesi niin todellakin otat huomioon veljesi parisuhteen.No jospas lähdetään siitä, että minä tunnen perheeni, tiedän mitä sanoa ja miten ja tiedän mitkä asiat on tabu ja joita pitää lähestyä varoen. Navetan rempottava kulmalauta ei ole sellainen. Ja älkööt huoliko, veljen puolisonkin tunteista on kyllä huolehdittu hyvin =)
Kylläpä tämä nyt meni sinulla tunteisiin. Kirjoittamasi perusteella sinusta saa kyllä kuvan todella ärsyttävästä ihmisestä. Minä minä -tyypiltä, joka aukoo suutaan joka asiasta.
Jos minä olisin veljesi ja hänen vaimonsa hivauttauain sinut mäkeen alta aikayksikön.
Sivistymätön moukka olet!
En koe että olisi mennyt tunteisiin. Joskin ajattelemisen aihetta tämä keskustelu on siinä mielessä antanut, että jälleen kerran olen saanut pohtia itseäni ja tapaani ilmaista asioita, ehkä jatkossa mietin tarkemmin onko jokaisesta asiasta tarvetta huomauttaa.
Sen sijaan enemmän kuin tuota edellistä niin olen alkanut tuntea kiitollisuutta siitä, että minulla on perhe (eli puolisoni, veljeni ja veljeni puoliso) jonka kanssa joka ikistä sanaa ei tarvitse nielaista, joka ikistä lausetta ei tarvitse pyytää anteeksi. Ei vaikka joskus möläyttäisi sammakonkin. Ja mikä tärkeintä, jos huomautetaan huonosta niin kerrotaan myös positiiviset ("hei teit ton tosi hienosti!", "no ei tästäkään ois tullu mitään ilman sinua!"). Koska ilmeisesti tälläiset perhesuhteet eivät ole kovin yleisiä (ainakaan tämän palstan perusteella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhellä meidän tuttavalla on joku pieni piski jota kohtelevat kuin vauvaa. Se on kaffepöydässäkin sylissä ja antavat sen nuoleskella pöytää ja ruokkivat siitä samalla herkkuja sille. Kerran oltiin niiden mökillä niin meidän omat koirat piti olla siellä visusti kiinni eikä ne saaneet haukkua tai kaivaa. Sen takia ei olla enää käyty siellä mökillä vaikka hieno paikka onkin. Koirien pitää saada olla koiria ja niitä pitää kohdella koirina.
Sit on yx toinen tuttava joka penkoi aina meillä kaappeja ihan avoimesti. Se on ihan sairasta. Kerran tyhjensin kaappeja ennen sen kyläilyä, tää utelias alkoi hirveesti tenttaan miksi kaapeissa ei ole mitään. Seuraavalla kerralla jätin kaappeihin lappuja jossa kehotin olla urkkimasta toisten omaisuutta. Eipä ole enää sen jälkeen käynyt meillä. Ei haittaa.
Rakeilla ja koirilla on eroa. Sinulla oli ilmeisesti rakkeja, joita ei ole koulutettu mitenkään. (koska haukkuivat ja kaivoivat koko ajan, että piti laittaa kiinni) Lapsesi varmaan käyttäytyy yhtä huonosti? Vapaan kasvatuksen helmiä?
Mikään ole ärsyttävämpää kun huonosti käyttäytyvä lapsi/koira jota kukaan ei komenna, eikä talon isäntäkään saa komentaa koska "Mitä helvettiä olet minun lapsia/koiria komentamaan"
ps. Jos tiedät ettei omat koirat/lapset osaa käyttäytyä, niin ne voi laittaa myös hoitoon.
Missä sä olet hoidossa?
En ole se jolle vastasit ja jolle kysymys esitettiin...
mutta minä ymmärsin niin, ettei tarkoitettu "hoitoon" laittamista vaan todettiin, että vierailun ajaksi käytöstapoja osaamattomat ( ovat sitten lapsia tai lemmikkieläimiä) olisi parempi jättää ennalta sovittuun hoitopaikkaan mukaan ottamisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vieras haukkui herkulliset tarjottavat. :(
Jotkut täysin kädettömät voi yrittää kompensoida tällä tavoin.
Eli eivät osaa tehdä keittiössä yhtään mitää ja tuntevat itsensä entistä nolommiksi,
kun joku toinen taitaa homman. Eihän se moittiminen ja vähättely tosiasioita miksikään muuta,
mutta luovat siten itselleen vaikutelman omasta paremmuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaveri aina näprää puhelintaan ja mä istun siinä, miettien mitä tekisin tai sanoisin kun hän ei kuitenkaan kuuntele. Aluks ihmettelin suuresti tota hänen kännykkäriippuvuuttaan
Meillä sanoin. Siis kaveria kun kutsuin kylään niin oli nenä kiinni puhelimessa ja ei yhtään kuunnellut mua. Pari kertaa kun hän kävi kylässä kattelin tota touhua ja kolmannella kerralla otin häneltä puhelimen pois ja totesin "tulit kylään joten käyttäydy sen mukaisesti. Saat puhelimen takas kun oot oppinut käyttytymään" tepsi ainakin häneen
Nää keksityt tarinat on niin noloja ja läpinäkyviä. Ollaan muka niin topakoita ja nokkelia, vaikka todellisuudessa kolmannella kerralla olet korkeintaan rohjennut huomauttaa liiallisesta kännykänkäytöstä. :D
En ole kirjoittanut kertaakaan tähän vielä. Itselläni on ollut eräs tuttava ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa kylässä. Emme tunteneet kovin hyvin vielä. Tämä tuttava räpläsi lähes koko ajan puhelintaan, lapsensa alkoi jatkuvasta vääntämään riitaa oman lapseni kanssa (mm. Varasti lelut kädestä), omani yritti sovitella (on aika kiltti), mutta tämä yksi vain kiljui. Minun piti istua koko ajan paikalla, jotta tuttavani lapsi ei koko ajan rupeaisi kiusaamaan. Äitinsä räpläsi puhelintaan sohvalla, kävi vain sanomassa, että älä viitsi riidellä.
Kyseessä eskarissa olevat lapset, että ei edes ihan pieniä enää. Tämä lapsi menikin myöhemmin erityisluokalle.
Toiste en kylään enää ottanut vaikka he sitä ehdottivatkin. Puistoon kerran suostuin lähtemään. Ei siitäkään mitään tullut kun tämä tuttava otti miehensä mukaan ja he juttelivat vain keskenään omista asioistaan. Välillä yritin keksiä jotain muita puheenaiheita, mutta eivät juuri vastailleet.
Ei sen koomin olla tekemisissä oltu. Harmi toisaalta, sillä hän myöhemmin valitteli yksinäisyyttään facebookissa.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri kaatoi ison tukin meidän maaltamme, rajan meidän puolelta. Sitten kun isä sanoi siitä, sanoi, että maksaa sen (oli jo käyttänyt puun), mutta isä sanoi että 'ei tarvitse, olisin minä sen sinulle antanut kun olisit etukäteen pyytänyt'. Tuollainen tukkipuu maksaa paljon ja maalla on kunnia-asia, että toisten puolella olevia puita ei oteta.
Tuo naapuri oli muutenkin kiero.
"Isä sanoi, että maksaa sen...isä sanoi että ei tarvitse.."
En oikein ymmärtänyt. Naapuri kaatoi tukin, mutta kuka sanoi ja mitä sanoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhea äitipuoli oli isäni luona kylässä, kun menin työpäivän jälkeen käymään isällä.
Olin 19-vuotias ja ihan hyvässä työssä, 50v täyttänyt isäni oli eron jälkeen ratkennut juomaan ja menettänyt virkansa.
Isä tapaili viinaanmenevää virkanaista, joka asui naapurustossa ja
jolla oli aikuinen,
omillaanasuva moukkamainen ja häijy tytär.Ajattelin, että siellä isäni istuu ilman kunnon ruokaa kotona yksinään ja toin kaupasta 2 kassia ruokaa,
mukana mm. 6 tölkkiä olutta.
Isä istui sohvalla drinkki kädessä ja kuunteli hiljaa musiikkia, en tiennyt että siellä on ketään muita kylässä. Sanoin vieväni ostamani ruoat keittiöön ja veinkin.Olin juuri täyttänyt jääkaapin,
kun keittiöön ryntäsi isän uusi naisystävä, hän oli ollut kylpyhuoneessa silloin kun tulin.
Nainen, siis äitipuoleni huusi kurkku suorana, miten kehtaan tunkea isäni luo kylään tuossa iässä ja mennä vielä isän jääkaapille.Olin kuulemma hävytön ja ahne,
hän kiljui raivoissaan ja käski minun painua ulos. Isäni hymähteli sohvalla ja hyräili Vivaldin tahtiin.
Lähdin ulos, enkä ole sen koommin isän luona käynyt.
Veit alkoholia juopottelevalle isällesi? Ei kuulosta kovin vastuulliselta.
Vierailija kirjoitti:
Törkeintä on se kun tyttäremme kaveri joka oli aikamoisessa kännissä alkoi yrittää miestäni antamaan hänelle rahaa niin hän maksaisi "luonnossa" ei mies suostunut.
Susta oli törkeintä se, että miehesi ei suostunut? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisivuotias lapsi nuolee kaiken tarjolla olevan. Siis nuolee, ottamatta käteensä. Samalla katsoo silmiin ilkeästi hymyillen. Sitten hyppii sohvalla ja sängyllä, levittelee lehtikorin sisällön ympäri keittiötä ja itkee kollottaa kun on nälkä. Mikään tarjottu ei kuitenkaan kelpaa. Eipä auttanut äitinsä kuin lähteä pois, kun ei lastaan kuriin saanut. Sääliksi kävi väsynyttä ja epätoivoista äitiä. Itse lapsettomana en osannut apuani antaa, pelotti koko kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotias lapsi nuolee kaiken tarjolla olevan. Siis nuolee, ottamatta käteensä. Samalla katsoo silmiin ilkeästi hymyillen. Sitten hyppii sohvalla ja sängyllä, levittelee lehtikorin sisällön ympäri keittiötä ja itkee kollottaa kun on nälkä. Mikään tarjottu ei kuitenkaan kelpaa. Eipä auttanut äitinsä kuin lähteä pois, kun ei lastaan kuriin saanut. Sääliksi kävi väsynyttä ja epätoivoista äitiä. Itse lapsettomana en osannut apuani antaa, pelotti koko kakara.
Pentu on oppinut mielivaltaisen käyttäytymisen jalon taidon.
Kun seuraavan kerran tulee, kohtele sitä kuin puhetta ymmärtävää aikuista, äläkä pelkää, olet fyysisesti vahvempi kuin se.
Ilmoita napakasti, että TÄMÄ on SINUN kotisi ja täällä MÄÄRÄÄT sinä. Tai lukitsen sinut pentu kaappiin. Saa vähän pösilö äitinsäkin kasvatusmallia.
Ärsyttää todella paljon kasvattamattomat kakarat, jotka kotona oppivat, että saavat toimia miten tahtovat. Sen kasvatuksen tuloksiin on silloin tällöin ilo tutustua työelämässä, kun tulevat "harjoittelemaan", eikä ole vielä syntynyt mitään käsitystä siitä, miten oikeassa maailmassa ja ihmisten ilmoilla toimitaan. - No, Sipera opettaa - sinä voisit tehdä palveluksen tuolle Luojan luomalle olemalla hänen ensi kokemuksensa Siperiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei nyt varmaan ole läheskään pahimmasta päästä, mutta ärsyttää nyt hieman tällä hetkellä. Tänään juuri kaveri kävi lastensa kanssa kylässä, ajattelin olla kiva tätsy ja paistoin lapsille lettuja. He söivät letut hilloinern ja päättivät sitten alkaa leikkiä piilosta. Kaverini ei sitten vaivautunut tai muistanut putsata pienimmän lapsukaisensa käsiä ja naamaa ennen tätä leikkiä. Juuri äsken huomasin, että ilmeisesti lapsi oli jossain vaiheessa mennyt piiloon mun vaatekaappiin ja hieraissut nassunsa ja tassunsa mun juhlamekkooni, jonka ajattelin huomenna laittaa ystäväni häihin. No onneksi on toinen mekkovaihtoehto..
Tämä.
Tai siis, vastaava. Toivoisin, että nykyajan nuoret äidit ja isät ymmärtäisivät siivota muksujensa kädet ja naamat syömisten jälkeen, ennen kuin lapset säntäävät pöydästä.
Nimimerkki suklaata sohvasta pesty toisenkin kerran.
(mikä siinä voi olla niin vaikeeta?)
Tähän ei auta muu kuin reagoida itse ja paimentaa pikku syöjät ja syöjättäret pesulle. Äiti voi olla niin näännyksissä, ettei ole varsinaisesti tajuissaan kun on päässyt jonnekin hetkeksi rentoutumaan. Armelias teko häntä ja varsinkin sohvaasi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on jo vuoden verran vaivannut oma, mahdollisesti törkeä käytökseni kylässä, tai paremminkin lapseni käytös ja se, etten tarjoutunut korvaamaan mitään. Tilanne siis se, että olimme menossa yökylään erään melko uuden, kaukana asuvan kaverin luokse. Lapsi oli otettava mukaan koska olen yh eikä hoitoapua heru mistään. Tietysti kerroin asian etukäteen, varmistin että sopii, pahoittelinkin asiaa ettei voida olla vain aikuisten kesken, mutta kaikki ok kaverin suunnalta. Tietysti otin myös lapselle leluja ja muuta viihdykettä mukaan. Tuliaisiksi vein kahvi- ja keksipaketit. (stressasin oikein, etten vaan olisi lokkimainen huono vieras, kun en hirveästi ole ollut vieraana missään muualla kuin läheisimmillä sukulaisilla. Jopa tämänkin olin kaverille kertonut)
Kyläpaikassa sitten lapseni 3v, joka siis on todella kiltti, tottelevainen ja rauhallinen, huomasi kaverin sohvalla muutaman pehmolelun. Kaveri antoi ne auliisti lapsen leikkeihin, vaikka sanoin ettei välttämättä tarvitse, lapseni osaa käsitellä pettymyksiä eikä koske jos kielletään. Yksi pehmoleiluista oli iso koira, jonka kaveri kertoi maksaneen useamman sata euroa. No me aikuiset siinä sitten juttelimme, kun huomasin että lapseni oli keksinyt käyttää koirapehmoa hevosena ja istui sen selässä. Kielsin heti, kaverikin kielsi, lapsi totteli mutta sanoin edelleen että koiran voi kyllä ottaa poiskin... Vähän myöhemmin lapsi kuitenkin taas hyppi koiran selässä, taas kielsin, tällä kertaa meni oikeasti perille että niin ei saa tehdä. Mutta koiran selkä oli jo mennyt vähän notkolle, täytteet siis litistyneet siitä keskeltä. Koira sai silti edelleen jäädä leikkeihin.
Myöhemmin kaveri antoi lapselle paperia ja tussikyniä että voi piirtää keittiön pöydän ääressä. Muistutin lasta varovaisuudesta, ettei sotke. Vähän ja vahingossa kuitenkin lipsahti kynä paperin reunan yli, yritin putsata jälkeä märällä paperilla mutta en saanut sitä lähtemään. Pahoittelin toki asiaa. Kaveri sanoi ettei haittaa.
Kyläily jatkui normalisti, seuraavana päivänä läksimme kotiin, kaikki vaikutti olevan ok. Kuitenkin, parin viikon kuluttua tästä, kaveri otti yhtäkkiä asiat esille. Valitti, miten koirapehmo oli kärsinyt ja miten minä lapseni äitinä en ollut tarpeeksi vahtinut ja kieltänyt lasta! Muistutti taas kalliista hinnasta. Samaan hengenvetoon seurasi myös valitus siitä, miten ruokapöytäkin oli mennyt pilalle, kun tussijälkiä ei ollut saanut irti puhdistusaineillakaan! Pöytä sentään oli saatu ilmaiseksi tuttavilta, mutta silti hirveästi harmitti. Okei, uskon sen, mutta en silti oikein tiennyt mitä sanoa. Mielestäni vahdin ja komensin lastani ihan kiitettävästi, en tosiaankaan silitellyt päätä ja naureskellut mamman pikku mussukan hassuille kolttosille, ja mielestäni myös lapseni käyttäytyy ikäänsä nähden erittäin siivosti. (mistään muusta en joutunut häntä vierailun aikana kahdesti ojentamaan kuin siitä pehmokoiralla ratsastuksesta) Kaverihan myös itse antoi koiransa leikittäväksi, kuin myös ne omat tussikynänsä piirtämistä varten! Kaiken huipuksi kaveri on ollut useita vuosia töissä päiväkodissa, joten lasten tahattoman sotkemisen ei luulisi tulevan yllätyksenä, vaikkei omia ipanoita olekaan. En siis todella osannut reagoida oikein mitenkään, pahoittelin edelleen mutten todellakaan tarjoutunut esimerkiksi maksamaan hänelle uutta koirapehmoa saati ruokapöytää.
Kaveruus kuivuikin kokoon aika pian tämän jälkeen. Poden syyllisyyttä, vaikka edelleen kaverin yhtäkkinen valitus jo sovituiksi luulemistani asioista tuntuu jokseenkin röyhkeältä. Kaveruus oli kuitenkin kivaa niin kauan kuin sitä kesti :(
Noh, eräs vieraamme (lähisukulainen) tuo joka kerta meillä kyläillessäni itselleen ja vain itselleen tarjottavaa. Viimeisimpänä ilmoitti tuovansa itselleen hampurilaisaterian. Ei kysynyt, voisiko tuoda jotain meille samalla. Olemme siis vauvaperhe, jolla ei mitään tukiverkostoa (no lukuunottamatta ko henkilöä ...) minkä vuoksi kahveja kummempi kestittäminen ei onnistu. Tekisi mieli perua koko kyläily... asiasta kun on aiemmin jo puhuttu ja olen suoraan toivonut edes pientä apua. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sukulaiset kutsuivat itsensä meille kylään, matkaa oli useita satoja kilometrejä. Aiemmin oli ollut puhetta, että yöpyisivät läheisessä hotellissa, mikä kuulosti järkevältä, sillä asuntomme on pieni eikä vieraille oikein ole tilaa.
Illalla vieraat saapuivatkin meille ilmapatjan kanssa, ajattelin, että se on ihan ok, jos haluavat nukkua olohuoneessa ilmapatjallaan. Pariskunnan rouva alkoi kuitenkin vaatia, että he nukkuisivat meidän makuuhuoneessa sängyssämme ja me taas yöpyisimme olohuoneessa. Kummallinen ehdotus kaikenkaikkiaan ja asiaa hankaloitti lisäksi se, että meillä on kissa ja olen allerginen kissoille (mikä ilmeni vasta lemmikin hankinnan jälkeen), en siis mielelläni nuku samassa tilassa kissojen kanssa, koska toisinaan hengittäminen vaikeutuu allergian takia. Rouva alkoi sitten melkein itkua tihrustamaan, kun vastustin heidän suunnittelemaa järjestelyä ja olihan siihen sitten suostuttava.
Kyllä ärsytti nukkua heidän vierailun ajan kissan kanssa ilmapatjalla, ja herätä aikaisin aamulla klo kahdeksan alkaville luennoille. Vierailun päätteeksi rouva kehtasi vielä tekstiviestin välityksellä valittaa, että tarjoilumme ja vieraanvaraisuutemme eivät olleet miellyttäneet heitä ja, että asiasta pitäisi mieluummin puhua kasvotusten ensi kerralla, kun näemme. Luonnollisesti mieheni oli järjestänyt aamiais- ja lounastarjoilut (mitä lie vikaa niissä ollut), kun itse olin opiskelemassa kahdeksasta viiteen ja iltaisin olin todella väsynyt pitkien päivien ja huonosti nukuttujen öiden jäljiltä.
Totesivatkin, että ensi kerralla menevät hotelliin. Saa nähdä tuleeko edes ensi kertaa, niin huono maku jäi tuosta vierailusta.
Meillä oli kylässä perhe, jossa oli 13v poika. Hän halusi leikkiä samoilla leluilla ja samoja leikkejä kuin meidän silloin 5v poika ja 3v tyttö. Kun lapset eivät ottaneet poikaa leikkeihin mukaan, niin tämä suuttui ja pojan vanhemmat valittivat meille aikuisille, että kyllä heidän poikansa pitäisi saada leikkiä meidän lasten kanssa. He myös väittivät myös, että heidän poikansa on täysin normaali, vaikka tämä oli oikeasti jonkinlaisessa vammaisten koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei nyt varmaan ole läheskään pahimmasta päästä, mutta ärsyttää nyt hieman tällä hetkellä. Tänään juuri kaveri kävi lastensa kanssa kylässä, ajattelin olla kiva tätsy ja paistoin lapsille lettuja. He söivät letut hilloinern ja päättivät sitten alkaa leikkiä piilosta. Kaverini ei sitten vaivautunut tai muistanut putsata pienimmän lapsukaisensa käsiä ja naamaa ennen tätä leikkiä. Juuri äsken huomasin, että ilmeisesti lapsi oli jossain vaiheessa mennyt piiloon mun vaatekaappiin ja hieraissut nassunsa ja tassunsa mun juhlamekkooni, jonka ajattelin huomenna laittaa ystäväni häihin. No onneksi on toinen mekkovaihtoehto..
Tämä.
Tai siis, vastaava. Toivoisin, että nykyajan nuoret äidit ja isät ymmärtäisivät siivota muksujensa kädet ja naamat syömisten jälkeen, ennen kuin lapset säntäävät pöydästä.
Nimimerkki suklaata sohvasta pesty toisenkin kerran.
(mikä siinä voi olla niin vaikeeta?)
Tähän ei auta muu kuin reagoida itse ja paimentaa pikku syöjät ja syöjättäret pesulle. Äiti voi olla niin näännyksissä, ettei ole varsinaisesti tajuissaan kun on päässyt jonnekin hetkeksi rentoutumaan. Armelias teko häntä ja varsinkin sohvaasi kohtaan.
Näin nääntyneen äidin ei pitäisi lähteä lastensa kanssa vierailulle. Jos ihminen tulee meille vierailulle ja huolehdin tarjottavista ja olen keittiössä, en todellakaan voi vahtia lapsia samalla.
Mieheni aikanaan ärjäisi aikuiselle tyttärelleen, jonka kolme lasta tuhosivat kämppäämme (vanhempien torkkuessa sohvalla), että jos ette katso noiden muksujenne perään ei tartte tulla. Meni perille ja oppivat kyllä kerrasta...
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo aikaa. Lapsuudenystäväni kutsui itsensä ja lapsensa meille kylään. Sovittiin, että lauantaina tulevat käymään.
Perjantai-iltana kymmenen pintaan katselimme rauhassa telkkaria, kun ykskaks alkoi pihalta kuulua ääniä. Katsoimme ikkunasta ja voi itku: siellä oli taksi, josta purkautui väkeä kuin pienestä kylästä.
Ystäväni, hänen kolme lastaan ja upouusi poikaystävä olivatkin päättäneet aikaistaa vierailua. Kymmeneltä illalla!Kohta soi ovikello ja oven koputus, kun ei tarpeeksi nopeasti keretty avaamaan. Häsläriremmi tunki sisälle yllätystä kiljuen. Olivat saaneet kuningasidean tullakin jo nyt 'ilahduttamaan' meitä vierailullaan. Arvatenkin aikuiset olivat hiukan maistissa.
Heti siinä ovella vanhin (n. 9v) lapsista alkoi vaatia, että meidän pitää maksaa taksikulut äidille, kun heillä on niin vähän rahaa. Äitinsä nyökytteli iloisena vieressä.
Lapset heittivät vaatteensa ympäri asuntoa ja alkoivat kiljua nälkää, uhosivat mulle, että äkkiä ruokaa. Oli kuin pyörremyrsky olisi iskenyt ja olimme miehen kanssa, että mitä hel.....ä?
Lasten äiti ja poikaystävä, jota ei oltu koskaan nähty, kävelivät ilman esittelyjä suoraan jääkaapille. Onko siideriä? Onko olutta, viiniä, väkeviä?
Karita (äiti, nimi muutettu) kehoitti minua laittamaan syötävää nopeasti, kun lasten pitää saada iltapalaa ja heitäkin jo hiukoo!
Poikaystävä kehoitti miestäni laittamaan saunan päälle..
Tähän mennessä emme olleet mieheni kanssa päässeet sanomaan oikeastaan mitään kaiken kiljumisen yli, mutta lapset ja aikuiset vieraat olivat jo kerenneet kaikille keittiön kaapeille.
Tilanne oli kuin jostain b-luokan komediasta, jotenkin vaikea uskoa sillä hetkellä.Karita jatkoi muina miehinä, että eikö ollutkin kiva, kun tultiin yllätyksenä? Voidaan olla koko viikonloppu, kun ei ole muutakaan sovittuna. Niin, ja mun kuulemma kannattaisi ruveta heti ruoan jälkeen laittamaan lapsille nukkumapaikkoja, pienimmät ainakin alkaisivat varmasti pilkkiä sen jälkeen.
Nuorin, ehkä 2v, pissasi housuihin ja matolle. Vaippaa ei tietenkään ollut, pitihän vaipattomuutta harjoitella.
Paljon muutakin ehti tapahtua, mutta lopulta mieheni pisti kerrasta homman poikki.
Karjaisi kuin alfauros, että nyt riittää! Kerätkää kamppeenne, tilaan teille heti taksin.
Tuli syvä hiljaisuus ja saimme kuulla ettemme tiedä vieraanvaraisuudesta mitään ja olette törkeitä ja kaikkea mitä nyt keksivät. Taksirahaakin kehtasivat vielä pyytää.Lähtivät, eikä takaisin tarvitse tulla. Jos mietitte, onko tällaisia ihmisiä olemassa, niin kyllä on! Enpä olisi Karitastakaan arvannut, kun en ollut vuosiin nähnyt.
Sinulla on todella hieno mies :-)
Nopeasti hoksattu - että tätä ei todellakaan koko viikonloppua, eikä yhtään minuuttia kauempaa!
Vierailija kirjoitti:
Noh, eräs vieraamme (lähisukulainen) tuo joka kerta meillä kyläillessäni itselleen ja vain itselleen tarjottavaa. Viimeisimpänä ilmoitti tuovansa itselleen hampurilaisaterian. Ei kysynyt, voisiko tuoda jotain meille samalla. Olemme siis vauvaperhe, jolla ei mitään tukiverkostoa (no lukuunottamatta ko henkilöä ...) minkä vuoksi kahveja kummempi kestittäminen ei onnistu. Tekisi mieli perua koko kyläily... asiasta kun on aiemmin jo puhuttu ja olen suoraan toivonut edes pientä apua. :/
Vauvan takia ette pääse kauppaan tai hampurilaisravintolaan? No nyt olen kuullut kaiken. Kyllä mä osasin laittaa vieraille tarjottavaa vaikka oli vauva eikä hoitoapua. Miksi sen sukulaisen pitäisi ruokkia teitä?
Anoppi ja appiukko änkesivät aamukymmeneltä ilmoittamatta kylään, uutta tulokasta katsomaan. Mies oli käymässä asioilla ja olin kaksin kolmen päivän ikäisen vauvan kanssa, sektioarpi vatsassa. Imetin ja anoppi alkoi kovaäänisesti huokailla miten " täällä ei tunnu kahvia saavan", appiukko tarjoutui sitten keittämään johon anoppi "etkä keitä!". Kohta mies tuli onneksi kotiin , mutta sai puolestaan läksytyksen siitä, kun kaupassa oli käynyt eikä ollut mitään hyvää ostanut! Anoppi ei voinut ymmärtää, ettemme ostele keksejä jemmaan.
Anoppi mässytti sitten mielenosoituksellisesti ranskanleipää kahvin kanssa ja kun vauva päätti heittää niskakakat, julisti " helvetti mikä haju eihän täällä voi sitten hengittää, myö lähetään!" Anteeksipyytävän näköinen appiukko ehti kuiskata miehelle "vaippoihin tai johonkin " ja sujauttaa viisikymppisen käteen ennenkuin kiirehti vaimonsa perään.
Ainahan anoppi on ollut tuollainen pirttihirmu, mutta tuo veti kyllä pohjat!
Kylläpä tämä nyt meni sinulla tunteisiin. Kirjoittamasi perusteella sinusta saa kyllä kuvan todella ärsyttävästä ihmisestä. Minä minä -tyypiltä, joka aukoo suutaan joka asiasta.
Jos minä olisin veljesi ja hänen vaimonsa hivauttauain sinut mäkeen alta aikayksikön.
Sivistymätön moukka olet!