Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Muutimme silloisen poikaystävän kanssa saman katon alle. Suunnilleen heti kun muuttokuorma oli purettu niin pojan luokkakaveri sai asuntolakiellon ja mies lupasi majoittaa kaverinsa meille viikoksi.
Kaveri valitti kaikesta! Pesin hänen pyykkisä omien seassa ja kerran jäi hiha huonosti kun laitoin pyykit narulla. Kitinä alkoi kun hiha märkä ja tää on mun lempihuppari... Myös suihkussa käynti oli tappelua. Meillä oli hyvin pieni lämminvesivaraaja. Tein navettatöitä, joten hiukset oli pakko pestä joka ilta. Tein 5min pikapesun, että lämmintä vettä jää muillekin. Kaveri paljasti suihkussa puoli tuntia ja tuli mulle huutamaan että lämmin vesi loppui kesken, siis että minä olisin sitä tuhlannut!
Söi surutta meidän ruokia mutta kun aamulla kiireessä söin yhden hänen leivän palan niin kitikiti.
Hermot meni ja oli pakko vinkata tyyppi kartanolla. Meillä ei oo pakko olla jos noin kaikki on kauheaa, saatana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tuttu änkesi kotiini aina kahvitauoiksi ja vaikka erikseen sanoin, että tänne ei jäädä päikkäröimään, niin hän tosiaan jäi sohvalle norkoilemaan ja torkuttamaan puhelina. Kävi myös ovi auki 'kus....'. Miespuolinen. Asia ratkaistu, kun jätin vastaamatta puhelimeen.
Miehen porukat ovat loppasuita alkomahoolin suhteen. Monesti on jääkaapista hävinnyt ostamani erikoisoluet tai muut makustelujuomat "parempiin" suihin kun jäävät istumaan iltaa minun mennessä nukkumaan.. Naureskelevat aamulla vain etteivät edes muista mille ne maistuivat. Nykyään laitan juomani piiloon heidän tullessa kylään koska tiedän, että jos valitan asiasta niin saan nipottajan maineen koska "yhteisiä on uskovaisten evväät hehe hehe".
Meidän taloyhtiön yksiöt ovat juuri tällaisia.
Tästä on jo jonkin verran aikaa. Olin ystäväni kanssa meillä viettämässä iltaa kahdestaan ja nautittiin siinä sitten alkoholia. Kaveri kysy sitten jossain vaiheessa voiko meille tulla seuraksi kaksi (2) hänen ystäväänsä ja vastasin myöntävästi. Eihän sieltä sitten tullutkaan vaan kahta, yhteensä 8, 2 oli minulle tuntemattomia. Päästin kaikki kuitenkin sisään, sillä kaverini kertoi heidän vaan tulevan piipahtamaan. Nooh, lähes kaikki olikin sitten aamuun asti, lukuun ottamatta heitä, jotka piti ulos heittää. Jossain välissä iltaa herrat päätti tapella leikillä olohuoneessa, jossa samassa rytäkässä kaatui todella kallis vaasi. Voitte kuvitella kuinka raivona olin. Samana iltana eräs meni keittiön liesituulettimen alle polttamaan röökiä, koska kuulemma polttaa itsekkin kotonaan. J*malauta että olin vihainen ja heitin hänet ulos. Myös vieraat saivat idean tehdä ruokaa, lupaa kysymättä. Puolet ruoista oli lattialla kun alkoivat sikailemaan. En edes muista kaikkia tapahtumia kun oli niin paljon niitä. Kaverini on ainut, jonka meille vielä päästän. Muilla ei ole meille mitään asiaa enään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois. Asioista kun voi mainita monella eri tavalla, myöskin niin että toinen ei tunne tulleensa mitenkään arvostelluksi tai päsmäröidyksi. Taitolajihan se tietysti on eikä kaikilta onnistu.
Tottakai minun lapsuudenkotini on nyt myös veljeni puolison koti ja saa emännöidä siellä mieleisellään tavalla. Mutta toivoisin kuitenkin hänenkin ymmärtävän, että siihen muuttaessaan hän on muuttanut sisälle myös minun pitkälle päälle kolmekymmentä vuotiseen historiaan, lapsuuteen ja aikaan ennen isän kuolemaa, ja ymmärtäisi, että paikka on minulle edelleen tärkeä.
Olisin toki voinut siihen tilalle jäädäkin mutta veljeni halusi sitä enemmän ja aikoi ruveta tekemään sillä elantoaan joten en halunnut olla sille esteenä. Tunnesiteitä siihen paikkaan en kuitenkaan valitettavasti voinut katkaista tasan sillä hetkellä kun kauppakirjat tehtiin.
Mutta sinun kotisi se ei enää ole ja jos siellä huomauttelet vaikka kuinka sivistyneesti, on se täsmälleen sama kuin jos sinun kotiisi joku tulisi huomauttelemaan.
Sinun tunnesiteesi on sinun henkilökohtainen asiasi tai " ongelmasi" etkä voi käyttää sitä verukkeena.
Ja jos oikeasti välität veljestäsi etkä käytä teidän hyvää suhdettanne omaksi hyödyksesi niin todellakin otat huomioon veljesi parisuhteen.No jospas lähdetään siitä, että minä tunnen perheeni, tiedän mitä sanoa ja miten ja tiedän mitkä asiat on tabu ja joita pitää lähestyä varoen. Navetan rempottava kulmalauta ei ole sellainen. Ja älkööt huoliko, veljen puolisonkin tunteista on kyllä huolehdittu hyvin =)
Mutta kun se rempottava navetan kulmalauta ei kuulu sinulle hevon v***ua enää.
Ei taida mennä sinulle hevillä perille.
Ja jos jostain oudosta syystä koet että kuuluu, niin miksi et korjaa sitä?
Menet toisten kotiin kuin joku isäntä torpparinsa kotiin tupatarkastusta tekemään ja antamaan käskyjä mikä tällä kertaa pitää hoitaa kuntoon.
Olen ollut siinä asemassa kuin veljesi lapsi olisi jos sellainen hänellä olisi.
Nämä entiseen kotiinsa tulevat sukulaiset olivat sietämättömiä ja aloin vihata heitä vaikka isäni tuli hyvin toimeen.
En vaan voinut käsittää millä oikeudella he tulivat kotiimme päsmäröimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois.
Kyllä ne sulkevat. Sataprosenttisesti.
Oletatko muuten huomautellessasi, että he eivät ole huomanneet asiaa? Vai oletatko että he innostuvat korjaamaan asian kun kuulevat sen häiritsevän sinua? Vai mikä tämän huomauttelun motiivi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois. Asioista kun voi mainita monella eri tavalla, myöskin niin että toinen ei tunne tulleensa mitenkään arvostelluksi tai päsmäröidyksi. Taitolajihan se tietysti on eikä kaikilta onnistu.
Tottakai minun lapsuudenkotini on nyt myös veljeni puolison koti ja saa emännöidä siellä mieleisellään tavalla. Mutta toivoisin kuitenkin hänenkin ymmärtävän, että siihen muuttaessaan hän on muuttanut sisälle myös minun pitkälle päälle kolmekymmentä vuotiseen historiaan, lapsuuteen ja aikaan ennen isän kuolemaa, ja ymmärtäisi, että paikka on minulle edelleen tärkeä.
Olisin toki voinut siihen tilalle jäädäkin mutta veljeni halusi sitä enemmän ja aikoi ruveta tekemään sillä elantoaan joten en halunnut olla sille esteenä. Tunnesiteitä siihen paikkaan en kuitenkaan valitettavasti voinut katkaista tasan sillä hetkellä kun kauppakirjat tehtiin.
Mutta sinun kotisi se ei enää ole ja jos siellä huomauttelet vaikka kuinka sivistyneesti, on se täsmälleen sama kuin jos sinun kotiisi joku tulisi huomauttelemaan.
Sinun tunnesiteesi on sinun henkilökohtainen asiasi tai " ongelmasi" etkä voi käyttää sitä verukkeena.
Ja jos oikeasti välität veljestäsi etkä käytä teidän hyvää suhdettanne omaksi hyödyksesi niin todellakin otat huomioon veljesi parisuhteen.No jospas lähdetään siitä, että minä tunnen perheeni, tiedän mitä sanoa ja miten ja tiedän mitkä asiat on tabu ja joita pitää lähestyä varoen. Navetan rempottava kulmalauta ei ole sellainen. Ja älkööt huoliko, veljen puolisonkin tunteista on kyllä huolehdittu hyvin =)
Ei asian tarvitse olla loukkaava tai tabu että siitä kannattaa pitää suunsa kiinni. Tuollainen huomauttelu ja kommentointi on yksinkertaisesti rasittavaa. Ei ehkä niin rasittavaa että siitä haluaisi jonkun konfliktin rakentaa mutta rasittavaa kuitenkin. Mukavampi vieras olisit suu kiinni.
Kylässä ihmiset tarjonneet ruokia, jotka jo niin vanhoja/pilalla, ettei enää ihmisruuaksi sovi koiralle vietäväksi. Menee tuo maha aika herkästi myös koiralla sekaisin jos jotain vanhaa syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tähän vastannut joskus kauan sitten omasta puolestani. Nyt joutuu kommentoimaan tuttavan puolesta. Siis voitteko kuvitella seuraavaa!
Tuttavani, vaikkapa perhe Aalto, ovat matkalla juhannukseen asti. He ovat olleet jo jonkin aikaa pois kotoa. Heidän tuttavaperheensä, perhe Berg, lähti myös matkalle.
Ja mitä perhe Berg teki matkalla lentokentälle? He, ilman mitään kontaktia perhe Aaltoon, olivat käyneet jättämässä koiransa Aaltojen kotiin. Tietävät vara-avaimen paikan eli sen puoleen ok. Pöydällä oli myös lappu, jossa pyydettiin Aaltoja soittamaan seuraavan päivänä, kun Bergit ovat päässeet perille. Ruokaa jättivät, vettä olivat laittaneet kuppiin ja reilu kuoharipullo vaivanpalkkaakin.
Bergit sitten eivät saaneet sitä soittoa lomakohteeseen ja laittelivat viestiä Aalloille. Aikaerojen ym takia meni sitten niin, että koira oli jo ollut 2 yötä omineen Aaltojen kotona ennen kuin tilanne oli kaikilla selvä. Aallot saivat kyllä sovittua sinne ulkoiluttajan ja koira oli ollut sinällään ihan OK.
Mutta jotenkin vaan aika hurjaa toimia noin. En tiedä sitten ovatko jotenkin kumpikin Bergin aikuinen ajatelleet, että toinen on sopinut asiat Aaltojen kanssa.
Nimet keksittyjä, pari yksityiskohtaa myös, mutta eiköhän jokainen "Aaltojen" fb-kamu tunnista. Hyvää lomaa kummallekin perheelle.
Joskus käydessään tulee äidiltä kysyttyä, että tuo pensas vielä kasvaa ja voi mainiosti, ei kukaan oo vielä pistänyt sitä matalaksi? (Nuorena sain kuulla kunniani, kun olin melkein listinyt kyseisen puskan, vahingossa. Kun just oli ostettu ja istutettu ja lähtenyt kasvamaan ja kalliskin oli ja yks ääliö ei sitä vertaa eteensä katso, että pensaan päältä piti kulkea ja talloa se, eikä se siitä enää ikinä mihinkään kasva.....) Ei tykännyt huonoa, nauroi maha kippurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylässä ihmiset tarjonneet ruokia, jotka jo niin vanhoja/pilalla, ettei enää ihmisruuaksi sovi koiralle vietäväksi. Menee tuo maha aika herkästi myös koiralla sekaisin jos jotain vanhaa syö.
Siis kylässä käydessä, meinanneet isäntäväki koiralle antaa ja kotiin viemisiksi pakata vielä mukaan koiralle syötäväksi ruokaa, joka on pilalla. Monta kertaa ehtinyt puuttua asiaan, että mitäpä koiralle annoit. Nooo, tätä ei ihmiset enää uskalla syödä, kun pilaantunut jo.
Ja kyseessä ihmiset, jotka vaatimalla vaatii että tahtovat nähdä koiran myös. Vai onko tää taas sitä suomalaista vieraskoreutta. En koko koiraa olisi mukaan ottanut, ellei vaatimalla olisi vaadittu. Mut olisi kai mun pitänyt ymmärtää...?
Olimme miehen ja vauvan kanssa viikonloppua miehen vanhempien mökillä. Mies oli puhunut sukulaisista, jotka ilmestyvät varoittamatta ja syövät mökin tyhjäksi, toisena päivänä tämän porukan auto kaartoikin pihaan. Oli melkoiset ihmeet, kun kahvin lisäksi tarjolla ei ollut mitään muuta :D Mies ei syö makeaa ja minä taas koetin pudotella raskauskiloja.... Ruokaa toki oli, ihan makaronilaatikkoa kun oli liian kylmää sekä sateista grillata mutta makaroniloota ei näille kuokkavieraille maistunut ja lähtivät kiukkuisina edes kahvia huolimatta. jälkeenpäin miestäni " ja sitä omituista tatuoitua naista" haukuttiinkin sitten kaikille ahkerasti :D Moni tosin oli sitä mieltä, että herkuitta jääminen oli näille haaskalinnuille ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä ärsyttävää että ei katsota kyläillessä lasten perään ja nauretaan vaan jos esim vauva puklaa keltaista mönjää valkoiselle matolle.
Kerran eräs tuttava laittoi vauvan syliini ja ilmeisesti hänellä oli huono vaippa tai ei vaippaa ollenkaan kun pissi isot pissit syliini. Ko nainen nauroi pitkään asialle. Minusta ei ollut kiva lähteä linja-autolle ja kotiin pissaisissa vaatteissa. No, se äo ei varmaan ollut kovin korkea.
Kaveri joka ensin kiertäen ehdotteli minulle ja miehelleni kolmen kimppaa ja lopulta tyydytti itsensä kovaäänisesti meidän nukkuessa metrin päässä hänestä. Ei olla otettu toista kertaa yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois.
Kyllä ne sulkevat. Sataprosenttisesti.
Oletatko muuten huomautellessasi, että he eivät ole huomanneet asiaa? Vai oletatko että he innostuvat korjaamaan asian kun kuulevat sen häiritsevän sinua? Vai mikä tämän huomauttelun motiivi on?
No monestihan siinä käy niin, että minulle sitten sanotaan, että on ollut tarkoitus fiksata se ja tuo mutta ei ole ollut aikaa ja että jos häiritsee niin tee itse. Ja monesti sitten teenkin. Tai teemme kimpassa. Ja sama tapahtuu toiseen suuntaan, heidän käydessä meillä. =)
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä äipällä oli sellainen tapa että kyläillessään etsimällä etsi lapselleen kalleimman näköiset lasit ja lautaset ruokailuun. Sitten oli muka hämmästänyt kun raskas iso lasi tipahti lapsen kädestä lattialle ja meni rikki. Eikä puhettakaan että olisi tarjoutunut korvaamaan tai hankkimaan uuden lasin, enkä ihmettele sitäkään koska tiedän että heillä on rahasta todella tiukkaa.
Vähän samantyyppinen on erään tuttavaperheen isä. Hän läikyttää aina kahvia pöytäliinalle, ja jos tarjotaan jotain värjäävää, vaikka mustikkapiirakkaa, niin takuuvarmasti tiputtaa pöytäliinalle ja matolle mustikkaa. Sitten vielä "vahingossa" iskee tuolinjalan siihen maton päälle että saa mustikan varmasti liiskattua siihen, ja sanoo sitten: "Oho".
Meni monta vuotta, ennen kuin tajusin, että tuo on täysin tahallista. Voi olla ettei heppu itse tiedosta sitä, mutta ei ne silti vahinkoja ole. Vetkutti myös taaperon viemistä potalle, että tämä varmasti pissaisi vieraspaikan matolle tai sohvalle.
Mistähän ongelmasta tuollainen kertoo? Onko tyyppi kateellinen toisten kodista, vai miksi haluaa turmella aina jotain?
Meille tuli kylään yksi sukulaisnainen, istahti tuolille risti-istuntaan, niin, että hameen alle paistoi. Olin täysin pöyristynyt itseäni 10 vuotta vanhemman ladyn käytöksestä. Sitten hän nappasi korista omenan lupaa pyytämättä ja alkoi mussuttamaan sitä muina miehinä. En tunne ketään niin moukkamaista, vaikka hän on kuuluisasta suvusta kotoisin ja muut normaalisti käyttäytyviä heidän perheessään.
Eräällä entisellä kaverillani oli tapana kaivella kaappejani ja arvostella niiden sisältöä. Esim oli vessassa kaivanut kaapista (ihan oven avannut) hammastahnan ja alkoi paasaamaan, kuinka fluori tekee tyhmäksi ynnä muuta folioteoriaa ja kuinka nyt ehdottomasti kannattaisi ostaa jotakin soodapaskaa tilalle. Tiesi aina mitä missäkin säilytän, eli näköjään kaiveli joka paikan aina kun selkäni käänsin. Hymyili ivallisesti tarjoiluilleni ja valitti aina, että niissä on nyt jotain ruoka-ainetta jota hän nyt juuri tällä viikolla välttelee. Raivostuttava tapaus kaikenkaikkiaan, pistin lopulta välit poikki ja ei ole kaduttanut! Minun kotini on "pyhä".
No jospas lähdetään siitä, että minä tunnen perheeni, tiedän mitä sanoa ja miten ja tiedän mitkä asiat on tabu ja joita pitää lähestyä varoen. Navetan rempottava kulmalauta ei ole sellainen. Ja älkööt huoliko, veljen puolisonkin tunteista on kyllä huolehdittu hyvin =)