Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

No, ei todellakaan ole normaalia, että mennään toisen jääkaapille. Eikä kenenkään tarvitse nälissään tulla vierailulle, kun joka nurkassa on kauppoja ja kuppiloita, joissa voi täydentää vatsaansa. Pelkkää toisen ihmisen hyväksikäyttöä.

roosamaria90 kirjoitti:

Olin jotain 12 ja isoveljen kaveri tuli kylään ja isällämme oli sellainen avattu shampanja tms pullo josta he olivat äidin kanssa maistaneet ja tosiaan isoveljen kaveri näki tämän pullon ja kuulemani mukaan oli juonut sen ja sitten saanut jonkinlaisen 'älynväläyksen' ja oli laittanut siihen pulloon vettä ym, oli kait tajunnut että eihän se vesi ollut sen shampanjan väristä ja tosiaan sai 'älynväläyksen' ja oli kussut pulloon. Voitte sitten arvata kuinka siinä kävi kun vanhemmat olivat ottaneet pullon, juhlistaakseen isän uutta työpaikkaa.

En usko että tämä on totta. Ja alapeukutusten mukaan ei usko kukaan muukaan. Ensinnäkään en usko että kukaan olisi oikeasti noin TYHMÄ että tekisi noin, ellei oikeasti ole mielenvikainen. Ja toisekseen ainakin itse aina haistan juomia joita aion juoda, jäänyt tavaksi.

Mä tiedän tapauksen, että ensin oltiin lähes koko kesä mökillä eli pissalla käytiin puskassa. Sitten koitti syksy ja perhe palasi kerrostalossa sijaitsevaan kaupunki kotiin. Keskellä yötä perheen poika meni sitten kuselle rappukäytävään ja siitä tyytyväisesti takaisin omaan sänkyyn nukkumaan...

Mä oisin halunnut olla kärpäsenä katossa näkemässä vanhempien ilmeet... :D

Ei nyt mee ihan otsikon alle mutta omituista ainakin... Vahinkoja sattuu ;D

Kai nyt vieras voi ilman sitä kahvia pari tuntia olla? Itse juon kahvia, mutta esim. poikani ei juo, eikä hänellä ole kahvileipiäkään. Sen verran harvoin käy vieraita, että hölmöä olisi kahvinkeitin ja kahvipaketti sen takia ostaa. Hän asuu 100 metrin päässä ärrältä, joten me vanhemmat käydessämme haemme kahvit sieltä, emme odota, että poika meitä varten kahvia laittaisi. Kokeilin viedä hänelle purkin pikakahvia, mutta vanhentuahan sekin ehti, suurin osa, väljähtyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vieras useampana käyntikerralla muisteli mieheni häitä ex-vaimonsa kanssa. Tai heidän telttaretkiään.

Eräs tuttavaperheen nainen teki tätä paljon. Hän järjesti omia häitään ja joka ikisessä asiassa vertasi kun mieheni ja hänen ex-vaimonsa häissä oli tuo näin ja tämä noin. Tai sitten vaan muisteli niitä häitä. Tämä oli todella kiusallista, koska olin menossa naimisiin mieheni kanssa, emmekä (varsinkaan mieheni) tarvineet muistutusta entisistä virheistä. Lisäksi hänellä on välillä edelleen järjetön tarve juoruilla tuosta mieheni exästä, milloin on hänet nähnyt missäkin ja kenen kanssa jne. Itse en ole tuota exää koskaan nähnytkään, joten ei minua tuntemattoman ihmisen liikkeet kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt vieras voi ilman sitä kahvia pari tuntia olla? Itse juon kahvia, mutta esim. poikani ei juo, eikä hänellä ole kahvileipiäkään. Sen verran harvoin käy vieraita, että hölmöä olisi kahvinkeitin ja kahvipaketti sen takia ostaa. Hän asuu 100 metrin päässä ärrältä, joten me vanhemmat käydessämme haemme kahvit sieltä, emme odota, että poika meitä varten kahvia laittaisi. Kokeilin viedä hänelle purkin pikakahvia, mutta vanhentuahan sekin ehti, suurin osa, väljähtyi. 

Vanhemmat vie kahvit mennessään ja ostaa pikakahvitkin kaappiin...heh, eipä taida olla kovin itsenäinen poika vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieras useampana käyntikerralla muisteli mieheni häitä ex-vaimonsa kanssa. Tai heidän telttaretkiään.

Eräs tuttavaperheen nainen teki tätä paljon. Hän järjesti omia häitään ja joka ikisessä asiassa vertasi kun mieheni ja hänen ex-vaimonsa häissä oli tuo näin ja tämä noin. Tai sitten vaan muisteli niitä häitä. Tämä oli todella kiusallista, koska olin menossa naimisiin mieheni kanssa, emmekä (varsinkaan mieheni) tarvineet muistutusta entisistä virheistä. Lisäksi hänellä on välillä edelleen järjetön tarve juoruilla tuosta mieheni exästä, milloin on hänet nähnyt missäkin ja kenen kanssa jne. Itse en ole tuota exää koskaan nähnytkään, joten ei minua tuntemattoman ihmisen liikkeet kiinnosta.

Tässä on ihmisten suhteen eroja, miten herkkähipiäisiä ovat exien suhteen. Joillekin exät on luonteva osa elettyä elämää, toisille niitä ei voi mainitakaan... jälkimmäisille tyypeille en puhu heidän existään enkä varsinkaan nyksiensä kuullen, mutta jotenkin se on hankalaa... normaalisti pitkäkestoisissa ystävyyssuhteissa tulee ajoittan muisteltua vanhoja juttuja ja joskus niihin liittyy se ex. Sitten kun sitä ei voi mainitakaan, saa olla kieli keskellä suuta ja tuntuu, että se ystävyyskin kapeutuu, kun yksi osa-alue menneisyydestä siirtyy kiellettyjen puheenaiheiden listalle.

Tämä ei mene ihan otsikon alle, mutta on mielestäni melko omituista. Lapsen erään koulukaverin vanhemmat alkoivat yllättäen pommittamaan tekstiviesteillä, vaatimuksillaan, että heidän lapsensa pitäisi päästä yökylään meille. Oudointa pyynnöissä oli mielestäni se, etteivät he olleet lapseni mukaan tekemisissä edes koulussa. Olivat eri luokilla, eikä kyseinen lapsi ollut koskaan edes käynyt leikkimässä meillä. Meidän olisi siis pitänyt ottaa yökylään lähes tuntemattomasta perheestä ekaluokkainen lapsi. Kieltäydyimme kohteliaasti kunniasta. Ilmoitimme sen olevan meille mahdotonta, koska perheellämme oli silloin tavallaan suruaika läheisen tehdessä kuolemaa. Kaiken vapaa-ajamme vietimme sairaalassa. Vanhemmat lähettivät jatkuvasti viestiä ja tivasivat miksi ei pääse. Lopulta se perimmäinen syykin yökyläilyn tarpeeseen selvisi; vanhempien olisi pitänyt kuulema päästä juhlimaan. Tinkaaminen jatkui, eikö voisi mitenkään päästä, kun oli jo muutkin lapset perheestä saaneet yökyläilypaikan...

Sisko kerran kysyi olisko mulla yhtä tiettyä pesuainetta. Oli. Sanoin ettei ole, koska toinen pullo oli oma avattu ja vain vähän jäljellä ja toinen menossa lahjaksi. (On sellaista tosi hyvää ja kalliimpaa jota joutuu jälleenmyyjältä tilata eikä oo helposti saatavilla)

Tuli sitten viikon sisään kyläään ja oli wcssä käydessään penkonut kaapit ja tuli sieltä sen kanssa ulos ja ilmoitti että olihan sulla tätä, anna mulle.. oli pakko vaan sanoa että aijaa en yleensä säilytä siellä, en tiennyt että on... Ota vaan... Just tää paikkojen penkominen ja nuuskiminen vaikka olis kuka niin en siedä sitä. Tai että on joillekin toisille vieraille/itselle varattua herkkua ja joku toinen himoitsee sitä kylässä käydessään. On se noloa olla tarjoamatta. Lisäksi parit kadonneet aterimet (sellaista sarjaa ei enää tehdä) ja tietyn vieraan vierailun jälkeen olivat kadonneet. Kys. Hlö kerran olisi halunnut ostaa minun aterimet ja olisi ostanut toiset tilalle joita vielä sai kaupasta. En suostunut ja kas kummaa hetken päästä meiltä oli osa kadonnut.

Törkeimmästä teosta vastaa äitini, joka oli lapsenlikkana ollessaan saanut päähänsä tonkia kaappejamme ja oli todennut, että nehän ovat ihan väärässä järjestyksessä. Hänen mielestään tietyn kaapin piti olla varattu minun tavaroilleni, joten hän otti kaikki mieheni kamat sieltä pois ja laitteli minun kamani tilalle. Hyvin vaikea on ymmärtää, miten tällaiseen voi kokea tarvetta toisen kotona. Kotiin palattuamme tietenkin järjestelimme tavarat takaisin paikoilleen. Olimmehan keskenämme päättäneet, että kyseinen kaappi oli mieheni tavaroille.

Vierailija kirjoitti:

Sisko kerran kysyi olisko mulla yhtä tiettyä pesuainetta. Oli. Sanoin ettei ole, koska toinen pullo oli oma avattu ja vain vähän jäljellä ja toinen menossa lahjaksi. (On sellaista tosi hyvää ja kalliimpaa jota joutuu jälleenmyyjältä tilata eikä oo helposti saatavilla)

Tuli sitten viikon sisään kyläään ja oli wcssä käydessään penkonut kaapit ja tuli sieltä sen kanssa ulos ja ilmoitti että olihan sulla tätä, anna mulle.. oli pakko vaan sanoa että aijaa en yleensä säilytä siellä, en tiennyt että on... Ota vaan...

Mikä ihmeen pakko? :o Minä olisin sanonut, että se on varattu lahjaksi, ja ylimääräisiä kappaleita ei valitettavasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytön kaveri oli tikkana pöydässä kun jotain ruokaa oli tarjolla. Ei siis pyydetty pöytään. Asui 20 metrin päässä eli oli helppo mennä kotiin syömään. Kerran tuo tyttö tuli meille todella ison irtokarkkipussin kanssa ja kuulutti heti ovella että nämä on hänen eikä tosiaan ollut antanut yhtään karkkia meidän tytölle.

Näin kerran naapurin yksinhuoltajaäidin linja-autossa ja hän kertoi että hänellä oli ollut tenttiviikko ja nyt on kyllä rentoutusta ansainnut. Hänellä oli kaksi alle kouluikäistä lasta. Sanoi että menee yksin kylpylään eikä todellakaan ota lapsia mukaan. No jokainen tietenkin olettaa että hän oli hankkinut lapsille hoitajan illaksi. No menin kotiin ja käytiin perheen kanssa kaupassa. Kun tulimme kotiin em. yksinhuoltajaäidin lapset odottivat meidän ovella ulkona ja livahtivat kuin kissat ovesta sisään meille. Kysyimme missä äitinne on niin vastaus oli että se lähti jonnekin. Yritin soittaa mutta ei vastausta. Illalla soitti että laittaa lapset kotiin.

Tälläisessä tapauksessa mä olisin soittanut lastensuojeluun tai poliisille ja sanonut että lapset on jätetty heitteille. En todellakaan olisi alkanut hoitamaan kun asiasta ei oltu sovittu.

Niin minäkin nykyään tekisin mutta silloin ei tullut mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä äipällä oli sellainen tapa että kyläillessään etsimällä etsi lapselleen kalleimman näköiset lasit ja lautaset ruokailuun. Sitten oli muka hämmästänyt kun raskas iso lasi tipahti lapsen kädestä lattialle ja meni rikki. Eikä puhettakaan että olisi tarjoutunut korvaamaan tai hankkimaan uuden lasin, enkä ihmettele sitäkään koska tiedän että heillä on rahasta todella tiukkaa.

Miten montaa erilaista lasia ja lautasta ihmisillä sitten oli? Meillä on arabian teemaa ja 24h, mitään kalliita ei löydy ja nämä on kaikille käytettäväksi, emme kuitenkaan laita vieraita itse etsimään astioita.

Jääkaapille meno. Se on käsittämätöntä juntteutta.

En voi ymmärtää edes sitä, että lasten kaverit tai tuttavaperheen lapset rynnivät jääkaapille katsomaan. Aikuisista puhumattakaan.

Silti tätä tapahtuu. Samoin laatikoita ja kaappeja mennään availemaan.

Jos minä inhoan tätä moukkamaisuutta, niin japanilaissyntyiselle vaimolleni se on suoranainen shokki.

Hän puoliksi tosissaan sanookin, että suomalaisia ei uskalla kutsua kylään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon uusi miesystävä vaati, että meidän kaksi koiraa tulee laittaa laittaa pihalle siksi aikaa kun vierailevat meillä, syynä se että koirien paikka ei ole samassa asunnossa ihmisten kanssa, ukko lensi pihalle lähes niskaperse otteella ja häntä puolusteleva siskoni meni perässä.

Oikein toimittu.

Hyvä!

Itse pelkään koiria enkä tulisi ikinä kylään, jos koirat ovat sisällä.. En vaan uskaltaisi.

Vierailija kirjoitti:

roosamaria90 kirjoitti:

Olin jotain 12 ja isoveljen kaveri tuli kylään ja isällämme oli sellainen avattu shampanja tms pullo josta he olivat äidin kanssa maistaneet ja tosiaan isoveljen kaveri näki tämän pullon ja kuulemani mukaan oli juonut sen ja sitten saanut jonkinlaisen 'älynväläyksen' ja oli laittanut siihen pulloon vettä ym, oli kait tajunnut että eihän se vesi ollut sen shampanjan väristä ja tosiaan sai 'älynväläyksen' ja oli kussut pulloon. Voitte sitten arvata kuinka siinä kävi kun vanhemmat olivat ottaneet pullon, juhlistaakseen isän uutta työpaikkaa.

En usko että tämä on totta. Ja alapeukutusten mukaan ei usko kukaan muukaan. Ensinnäkään en usko että kukaan olisi oikeasti noin TYHMÄ että tekisi noin, ellei oikeasti ole mielenvikainen. Ja toisekseen ainakin itse aina haistan juomia joita aion juoda, jäänyt tavaksi.

Sinun argumenteistasi en tiedä, mutta KUKAAN ei ensin maista samppanjaa ja sitten laita avattua pulloa jemmaan odottamaan "parempia aikoja" :D

Miehen kaveri oli tottunut siihen, että saattoi koska tahansa tulla ja ottaa mistä tahansa kaapista mitä halusi. Mies oli liian kiltti sanoakseen ei mutta oli ärsyyntynyt jo monta vuotta, kun tyyppi tunki vielä lainaamaan muitakin tavaroit kuin ruokia, otti kirjoja luvatta luettavakseen ja leffoja katsottavaksi eikä aina palauttanut mitä lainasi, tuli saunavuoroille lupaa kysymättä ym ym. Kun muutimme yhteiseen kämppään jätkä kuvitteli että voi jatkaa. Mies keräsi sen verran selkärankaa että totesi ettei avokin kaapeille et voi mennä (ei ollut uskaltanut päin nenää sanoa että hänenkään kaapeille ei voi, mutta minua voi käyttää syynä), ja tyyppi jatkoi silti, ei siis mitään kunnioitusta. Sanoin sille itse asiallisesti uudelleen että et mene sinne, pyydä jos jotain haluat. Tyyppi kohautti olkapäitään, tuhautti nokkaansa ja marssi mielenosoituksellisesti kaapille, ja yllättyi kun viskasin sen saman tien ulos ovesta. Ei muuten uskonut että niin tekisin! Välit meni poikki, ja mies oli helpottunut. Totesi että meni sen tyypin mukana kymmenien eurojen edestä muka "lainattua" tavaraa ja kiitti riitti.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaveri oli tottunut siihen, että saattoi koska tahansa tulla ja ottaa mistä tahansa kaapista mitä halusi. Mies oli liian kiltti sanoakseen ei mutta oli ärsyyntynyt jo monta vuotta, kun tyyppi tunki vielä lainaamaan muitakin tavaroit kuin ruokia, otti kirjoja luvatta luettavakseen ja leffoja katsottavaksi eikä aina palauttanut mitä lainasi, tuli saunavuoroille lupaa kysymättä ym ym. Kun muutimme yhteiseen kämppään jätkä kuvitteli että voi jatkaa. Mies keräsi sen verran selkärankaa että totesi ettei avokin kaapeille et voi mennä (ei ollut uskaltanut päin nenää sanoa että hänenkään kaapeille ei voi, mutta minua voi käyttää syynä), ja tyyppi jatkoi silti, ei siis mitään kunnioitusta. Sanoin sille itse asiallisesti uudelleen että et mene sinne, pyydä jos jotain haluat. Tyyppi kohautti olkapäitään, tuhautti nokkaansa ja marssi mielenosoituksellisesti kaapille, ja yllättyi kun viskasin sen saman tien ulos ovesta. Ei muuten uskonut että niin tekisin! Välit meni poikki, ja mies oli helpottunut. Totesi että meni sen tyypin mukana kymmenien eurojen edestä muka "lainattua" tavaraa ja kiitti riitti.

Entä jos ois pyytänyt sen avaimen pois? Vai aukiko teillä ovet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon uusi miesystävä vaati, että meidän kaksi koiraa tulee laittaa laittaa pihalle siksi aikaa kun vierailevat meillä, syynä se että koirien paikka ei ole samassa asunnossa ihmisten kanssa, ukko lensi pihalle lähes niskaperse otteella ja häntä puolusteleva siskoni meni perässä.

Oikein toimittu.

Hyvä!

Itse pelkään koiria enkä tulisi ikinä kylään, jos koirat ovat sisällä.. En vaan uskaltaisi.

Se kannattaakin kertoa noin, että "kiitos kutsusta, mutta valitettavasti en uskalla tulla, kun pelkään koiria". Huomaavainen koiranomistaja sanoo sitten siihen, että voin laittaa eri tilaan. Mulla on kaksi isoa koiraa ja ymmärrän täysin koirapelkoisia vieraita ja laitan heidän kyläilynsä ajaksi koirat toiseen tilaan. Mutta jos joku vieras alkaisi  tuosta noin vain vaatia, että laitan koirat pois, tasan tarkkaan ne vieraat olisi ne, jotka lentäisi niskaperseotteella ulos ja koirat saisi haukkua perään. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieras useampana käyntikerralla muisteli mieheni häitä ex-vaimonsa kanssa. Tai heidän telttaretkiään.

Eräs tuttavaperheen nainen teki tätä paljon. Hän järjesti omia häitään ja joka ikisessä asiassa vertasi kun mieheni ja hänen ex-vaimonsa häissä oli tuo näin ja tämä noin. Tai sitten vaan muisteli niitä häitä. Tämä oli todella kiusallista, koska olin menossa naimisiin mieheni kanssa, emmekä (varsinkaan mieheni) tarvineet muistutusta entisistä virheistä. Lisäksi hänellä on välillä edelleen järjetön tarve juoruilla tuosta mieheni exästä, milloin on hänet nähnyt missäkin ja kenen kanssa jne. Itse en ole tuota exää koskaan nähnytkään, joten ei minua tuntemattoman ihmisen liikkeet kiinnosta.

Tässä on ihmisten suhteen eroja, miten herkkähipiäisiä ovat exien suhteen. Joillekin exät on luonteva osa elettyä elämää, toisille niitä ei voi mainitakaan... jälkimmäisille tyypeille en puhu heidän existään enkä varsinkaan nyksiensä kuullen, mutta jotenkin se on hankalaa... normaalisti pitkäkestoisissa ystävyyssuhteissa tulee ajoittan muisteltua vanhoja juttuja ja joskus niihin liittyy se ex. Sitten kun sitä ei voi mainitakaan, saa olla kieli keskellä suuta ja tuntuu, että se ystävyyskin kapeutuu, kun yksi osa-alue menneisyydestä siirtyy kiellettyjen puheenaiheiden listalle.

Nojoo, toki minä voin jutella menneistä silloin tällöin, mutta kun tuota muistelua kesti tammikuusta heinäkuuhun miltei joka kerralla kun nähtiin ja nainen hössötti häistään. Minusta aika ajattelematonta, varsinkin kun tuo muistelijanainen on itse kovin herkkähipiäinen jos hänen miehensä exät tulee puheeksi.

-tuo ketä lainasit