Miten voi olla näin kiinni menneisyydessä
Jo kauan sitten ajelimme porukalla kakkostietä Poriin Yyteriin Pääkaupunkiseudulta. Myöhemmin sattumalta ajelin yksin samaa tietä ja siinä tajusin tien olevan saman, jota aiemmin kuljettiin. Tuli todella haikea olo, kun nyt ne muut henkilöt ovat jossain eivätkä he enää olleet siellä minun kanssani tai missään tien varressa odottamassa.
On myös käynyt niin, että kun on jossain paikassa joku tilaisuus ohi (mikä ikinä se luonteeltaa on ollut) tai entinen koulu tai työpaikka, niin tulee mentyä myöhemmin samaan paikkaan muistelemaan menneitä ja niitä ihmisiä, joita paikalla oli. Tulee aina todella yksinäinen olo.
Miten saisi elettyä tätä päivää ja repäistyä itsensä menneestä irti?
Kommentit (5)
pystytä teltta kakkostien varteen ja odottele, jos kaverisi joskus ajaisivat ohi, niin voitte sitten yhdessä miettiä ja muistella menneitä
Nyt kuule kiellät itseäsi menemästä enää tällaisiin paikkoihin?
Menneessä saa käydä, muttei sinne pidä jäädä asumaan.
Kuulostaa huolestuttavalta. Hakeutuisin jo keskusteluavun piiriin.