Koko ajan paha olla

<3

Minulla on myös jatkuvia ongelmia nukkumisen kanssa, vihaan peilikuvaani ja yritän laihduttaa (siinä kuitenkaan onnistumatta). En sitten tiedä tekeekö normaalipaino tai stressi laihumisesta mahdotonta, tiputettavia kiloja ei kuitenkaan ole montaa. Joka tapauksessa välttelen peiliä ja pukeudun säkkeihin.

Haluaisin uskoa että minäkin löydän vielä rakkauden ja perustan perheen, saan ehkä yhden tai kaksi lasta jos hyvin käy. Toivon että saisin vielä töitä. Haluaisin harrastaa. Ehkä jopa matkustella. Mutta miten kestän tätä tilannetta vielä kenties jopa vuosia ennen kun asiat alkavat helpottaa...

Rauhoitu. Mene luontoon kävelemään. Anna surun tulla.

Ajat muuttuvat.

Jos on oikein paha olla, soita jollekin.

Jos ei oo ketään niin kriisilinjalle.

Minä kerran sain itkettyä tuskaani kriisilinjalla ja se helpotti.

Liikunnasta. Rupeat lenkkeilemään. Sen jälkeen hankit kissan.

Kertokaa kiltit mikä teillä auttaa kun olo on täysin lohduttoman epätoivoinen. Välillä on itsetuhoisia ajatuksia, toisaalta se tuntuu helpottavalle kun tietää ettei täällä ole kenenkään pakko olla, mutta välillä taas se säikäyttää kun haluaisin niin sinnikkäästi uskoa että tulevaisuudella on vielä jotain hyvää tarjota minulle.

Osta pleikkari

Minä sain apua lääkkeistä ja käymällä terapiassa. Tsemppiä! Hae apua äläkä jää yksin.

Rukouksen voima. <3

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu. Mene luontoon kävelemään. Anna surun tulla.

Ajat muuttuvat.

Jos on oikein paha olla, soita jollekin.

Jos ei oo ketään niin kriisilinjalle.

Minä kerran sain itkettyä tuskaani kriisilinjalla ja se helpotti.

Luonto on suuri lohtu, on ollut aina. Läheisimmät ystävät asuvat hyvin kaukana... Opiskelusyistä asun paikkakunnalla jossa ei ole paljoa läheisiä ihmisiä. Kriisilinjaa voisin käyttää pahimman hetkellä, kiitos muistutuksesta <3

Vierailija kirjoitti:

Liikunnasta. Rupeat lenkkeilemään. Sen jälkeen hankit kissan.

Harrastan kyllä päivittäin liikuntaa ja se helpottaakin oloa hetkellisesti. Myös kissa löytyy, onpahan joka aamu syy herätä kun joku kerjää ruokaa ja hellyyttä.

Minulla oli tapana lääkitä pahaa oloa alkoholilla. Se kuitenkin sotki koko aivokemian ja teki vain olon vielä pahemmaksi. Alkoholiin ei ainakaan siis kannata turvautua. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain apua lääkkeistä ja käymällä terapiassa. Tsemppiä! Hae apua äläkä jää yksin.

Lääkitystä on kokeiltu mutta se ei ollut hyvä juttu. Terapiaan taas ei ole varaa vaikka sitä suositeltiin, on paljon rankkoja kokemuksia käsittelemättä... Myöskään sossu ei maksa terapiaa, kysyin onko tämä mahdollista ja ei ollut. Joten umpikujassa ollaan tämän asian suhteen. Pitäisi jotenkin itse opetella terapoimaan itseään. Tai löytää työ, jolla maksaa terapia jolla parantaa jaksamista jotta jaksaa käydä töissä...

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tapana lääkitä pahaa oloa alkoholilla. Se kuitenkin sotki koko aivokemian ja teki vain olon vielä pahemmaksi. Alkoholiin ei ainakaan siis kannata turvautua. 

Oikeassa olet. En juo juuri koskaan, koska varsinkin seuraavana päivänä ajatukset on vieläkin synkempiä... Ei sillä että minulla mukamas olisi varaa juoda.

Vierailija kirjoitti:

Rukouksen voima. <3

Miksi tällaisiin keskusteluihin aina tulee joku tuputtamaan uskontoaan?

Kävin kaupassa. Joka puolella oli joulutouhotusta ja jopa joulumusiikkia. Aivan sietämätöntä. Tuli entistäkin kurjempi olo...