Onko täällä pienten lasten äitejä, joilla ei ole yhtään (tai hyvin vähän) omaa aikaa? Miten selviätte?
Olen kahden pienen lapsen äiti (1v ja 4v). Minulla ei juurikaan ole omaa aikaa. Mies on matkatöissä ja silloin kun hän on kotona lapset kaipaavat perheen yhteistä aikaa ja toki itsekin kaipaan. Oma aikani on tunnin lenkki ehkä kolmesti viikossa. Tarvitsisin ihan kauhean paljon enenmmän. Omaa aikaa lukea, kirjoittaa, vaan olla ja ajatella. Se on mahdotonta. Jos lapset ovat hoidossa minä ole töissä. Jos he ovat kotona minä hoidan heitä. Meillä ei ole ketään joka ottaisi lapset edes hetkeksi, ketään sukulaista ei kiinnosta.
Joskus tuntuu, että hukun ja se mistä ammennan perheelleni on tyhjä. Kaupungissamme ei ole MLL:n lastenhoitoa ja maksulliseen yksityiseen lastenhoitoon meillä ei ole varaa. Neuvolassa annettiin esite hoitajaresurssista, jonne soitin vain kuullakseni, että he eivät tällä hetkellä järjestä kuin naapurikaupungissa hoitajia.
MITEN selvitä jos ei ole ollenkaan omaa aikaa? Ideoita?
Kommentit (35)
Pistä vaikka alueen facebook-ryhmään ilmotus että etsitään lastenhoitajaa tiistai ja torstai-iltoihin.. palkkaa maksat noin 6-10 e tunti ja varmasti joku nuori tai useampikin ilmottautuu.
Mä olen ainakin koko nuoruuteni tehny noin lastenhoitokeikkaa, nyt olen 21 v ja välillä vieläkin.
Omaa aikaa on se arki lasten ja perheen kanssa.
Öh. Jos mies on matkatöissä, hän saanee matkapäivärahoja joilla voit a) palkata apua tai b) lyhentää omaa työpäivääsi.
Ja mikä estää sinua ottamasta omaa aikaa silloin kun mies on kotona?
Minä kyllä sinuna koittaisin liikkua ja urheilla lasten kanssa ja käyttöisin ne kolme tuntia viikossa lukemiseen ja kirjoittamiseen yms.
Laittaisin kyllä myös vanhemman lapsen (jos ei nuku päiväunia) katsomaan piirrettyjä nuoremman unien ajaksi. Sitten luvan kanssa ottaisin kirjan ja kahvikupin sohvalle mukaan. Hankala antaa muita vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ruhtinaallisesti omaa aikaa!
Millä mittapuulla?!
Ehkä oman ajan tarve vaihtelee suuresti eri ihmisillä, mutta minä tarvitsisin kyllä paljon enemmän!
Minä lopetin 10 tunnin yöunet ja siirryin 7-8 tuntisiin uniin. Tuntuu riittävän minulle. Omaa aikaa klo 21-24. Onnistuu sitten kun lapset eivät valvota.M inulla tämä lähtikin siitä, kun totuin lasten kanssa katkonaisiin öihin ja huomasin, että yhtäjaksoiseksi uneksihan on ruhtinaalista jo 7 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna koittaisin liikkua ja urheilla lasten kanssa ja käyttöisin ne kolme tuntia viikossa lukemiseen ja kirjoittamiseen yms.
Laittaisin kyllä myös vanhemman lapsen (jos ei nuku päiväunia) katsomaan piirrettyjä nuoremman unien ajaksi. Sitten luvan kanssa ottaisin kirjan ja kahvikupin sohvalle mukaan. Hankala antaa muita vinkkejä.
Mutta jos käytän sen tunnin esim. lukemiseen niin en silloin saa olla omissa oloissani / yksin, koska muu perhe on kotona. Jos haluaisin olla silloin kotona lukemassa, niin minun pitäisi passittaa muu perhe ulos. Tai mennä itse johonkin kahvilaan istumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin 10 tunnin yöunet ja siirryin 7-8 tuntisiin uniin. Tuntuu riittävän minulle. Omaa aikaa klo 21-24. Onnistuu sitten kun lapset eivät valvota.M inulla tämä lähtikin siitä, kun totuin lasten kanssa katkonaisiin öihin ja huomasin, että yhtäjaksoiseksi uneksihan on ruhtinaalista jo 7 tuntia.
Tämä varmasti toimii sitten, kun lapset eivät enää valvota. Nyt esim 1,5kk valvomiset takana, kun lapset olivat vuorotellen sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ruhtinaallisesti omaa aikaa!
Millä mittapuulla?!
Ehkä oman ajan tarve vaihtelee suuresti eri ihmisillä, mutta minä tarvitsisin kyllä paljon enemmän!
Kolme kunnollista lenkkiä ja töissä rauha. En tajua tätä vinguntaa. PALKKAA APUA, ota aikaa kun mies on paikalla tai lyhennä osittaisella hoitovapaalla sitä työpäivääsi ja ota työpäivän päätteeksi esim kuntosalisessio.
Aivan naurettavaa kitinää.
Lapsille järjestetään myös kenneltoimintaa eli eritahot tarjoavat lapsiparkkeja esim. kuntosalit, kauppakeskukset. Seurakunta ja muut tahot järjestää kerhotoimintaa lapsille.
Herään tunnin ennen lapsia aamuisin ja menen tunnin myöhemmin nukkumaan. Silti jää aikaa nukkua 7h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna koittaisin liikkua ja urheilla lasten kanssa ja käyttöisin ne kolme tuntia viikossa lukemiseen ja kirjoittamiseen yms.
Laittaisin kyllä myös vanhemman lapsen (jos ei nuku päiväunia) katsomaan piirrettyjä nuoremman unien ajaksi. Sitten luvan kanssa ottaisin kirjan ja kahvikupin sohvalle mukaan. Hankala antaa muita vinkkejä.
Mutta jos käytän sen tunnin esim. lukemiseen niin en silloin saa olla omissa oloissani / yksin, koska muu perhe on kotona. Jos haluaisin olla silloin kotona lukemassa, niin minun pitäisi passittaa muu perhe ulos. Tai mennä itse johonkin kahvilaan istumaan.
Etkö voi eri huoneeseen mennä korvatulppien kera? Sitä se vanhemmuus on, ei niitä lapsia voi omasta kodistaan pois lähettää jatkuvasti, jotta sinä saisit olla omissa oloissa. Sun pitää opetella olemaan niiden lasten kanssa rennosti. Kaikki tarvii omaa aikaa, mutta pitää opetella myös olemaan välillä ajatuksissaan vaikka samassa tilassa on lasten kanssa.
Itsekin mietin tätä asiaa, kun tein päätöstä lasten hankkimisesta, ja totesin, että en selviä ilman omaa aikaa. Niinpä en sitten lapsia hankkinut. Tätä kannattaa tosissaan pohtia kaikkien, jotka eivät ole vielä valintaansa tehneet, ja joille on tärkeää saada aikaa itselleen. Kaikkia sen puuttuminen ei tunnu hetkeuttavan, mutta pahimmillaan tuosta aiheutuu vakavia mielenterveyden ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Omaa aikaa on se arki lasten ja perheen kanssa.
Noh, pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea haluamamme vaan joudumme sopetumaan. Siksi tämä on oikein oivallinen motto minullekin. Perhe on nyt sitä minun omaa aikaa!
Vakava keskustelu miehen kanssa ja näytä hänelle tämä teksti. Joko muutto toiselle paikkakunnalle, jossa palvelut pelaavat paremmin tai sitten mies vaihtaa duunia jolloin pystyy ottamaan lapset paremmin huomioon, mutta ei noin voi loputtomiin jatkaa jos on vaihtoehtoja. Itse painin vastaavassa tilanteessa parhaillaan, ja muutokset ovat vasta tuloillaan. En vain jaksa enää etten saa jatkaa ammatissani (kirjoitan ja paljon) ja lapsen kanssa se on mahdotonta. Mies käy töissä ja valitti että hänelle koti on toinen työmaa, ja repesin nauramaan kuultuani tuon. Kävisin mäkin töissä, mut joutuisin silti tekemään kaiken kotona ilman mitään taukoja joten se siitä.
Lapset 4kk,2,5v ja 10v ja miehellä vaativa työ. Isovanhemmat asuvat kaukana ja ovat työelämässä vielä. Minulla ei ole ollut omaa aikaa yhtään keskimmäisen syntymän jälkeen. Lapset ovat mukana suihkussa ja vessassakin. Asia ei haittaa varmaan sen takia, että olen asennoitunut niin, että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa ja tämä on ohimenevä vaihe. Aamulla, kun esikoinen lähtee kouluun käyn pienempien kanssa 10km rataslenkin ja lataan akkuja ripeällä kävelyllä kuunnellen hyvää musiikkia kuulokkeista. Illalla isompien mentyä nukkumaan tuntuu ihan lepolomalta valvoa ja olla rauhassa vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on ruhtinaallisesti omaa aikaa!
Jännä, miten paljon oman ajan tarve vaihtelee. Tästä asiasta pitäisi selvästi puhua enemmän kaikille lapsia harkitseville. -15
Siis oletko jo töissä? Silloinhan sinulla on jo paljon aikaa ilman lapsia. Mielestäni ei voi silloin paljon työn lisäksi ollakaan ilman lapsia, kun he ovat noin pieniä. Eri asia, jos olet 24/7 lasten kanssa.
Sullahan on ruhtinaallisesti omaa aikaa!