Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa! En tiedä mitä tehdä
onneton
01.12.2016 |
Hei kaikki. Tilanne on sellainen, että olen seurustellut 7 vuotta mieheni kanssa. Meillä on kaksi lasta ja kaksi koiraa. Tuntuu, että suhteemme miehenä ja naisena on kuollut aikoja sitten. Riidoissa puhumme erosta, mutta se ei näytä toteutuvan. Minä hoidan yksin pienet lapsemme (aamutoimet, ruokailut, hoitoon viennit ja hakemiset, iltatoimet kaikki) Mies ei lasten kanssa oma-aloitteisesti tee mitään. Eikä oikeastaan edes pyynnöstäni.
Minä hoidan vuokrien ja sähköjen maksamiset ja kauppa-asiat. Yritän pitää kotia jotenkin edes kunnossa, vaikka voimani ovat vähissä rankan työni takia. Olen henkisestikin niin loppu tähän suhteeseen. En koe mitään intohimoa miestäni kohtaan ja hän jaksaa haukkua kun en halua seksiä. Menen nukkumaan illalla ajoissa, koska olen ihan loppu jokaisen päivän jälkeen ja mietin miten selvitä taas seuraavasta päivästä. Mieheni on kroonisesti sairas ja kovin väsynyt omasta mielestään. Jaksaa kuitenkin päivittäin harrastuksissaan käydä. Itse en jaksa tehdä mitään töiden jälkeen koska olen loppu fyysisesti ja henkisesti. Lapseni ovat minulle kaikkeni ja heitä rakastan yli kaiken, samoin koirani. Mies valittaa sitäkin, kun joutuu hoitamaan koirien ulkoilutukset. Hän ei tunnu ymmärtävän mikä työ minulla on yksin hoitaa lapset ja lisäksi raskas työni. Ja vielä päälle elättää aikuinen mies ja kuunnella syytöksiä.. Mitä minun pitäisi tehdä? Kannattaako tämmöistä suhdetta jatkaa lapsien takia? Tuntuu vain että minun olisi helpompi olla yksin. Olen iloinen ystävieni seurassa, mutta tuntuu että kun näen taas mieheni, niin tulen pahalle päälle tai surulliseksi... En tiedä missä mättää. En myöskään halua lasten joutuvan kuuntelemaan riitelyjä lähes päivittäin
Kommentit (6)
Oletko harkinnut pariterapiaa? Jos teillä on vielä rakkautta jäljellä, parisuhteen eteen kannattaa tehdä töitä. Jos taas ei ole jaksamista tai halua yrittää lähteä purkamaan tilannetta, ero kuulostaa järkevimmältä vaihtoehdolta. Ei ole reilua, että pitää uhrata oma jaksaminen ja hyvinvointi suhteeseen.
Ehkä tää olisi teitä varten? http://www.mtv.fi/tv/ohjelmat/paluu-alttarille/lahde-mukaan-ohjelmaan/a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne. Itse kun luki oman kirjoituksen uudelleen, tuli ihan selkeä olo että ero on ainoa ratkaisu. En kuitenkaan jostain syystä haluaisi luovuttaa, vaikkei tässä enää rakkautta olekaan. Tai on rakkautta, mutta ei miehen ja naisen välistä. Olemme kavereita, jotka riitelevät tavallista enemmän. Näihin päiviin ei ole paljoa hyviä päiviä mahtunut. Tätä veivaamista on jatkunut vuosia. En tiedä miten pääsisimme eroon asti.
Kiitos vielä kun otitte kantaa. Tuli hyvä mieli kun joku ymmärtää ❤️
Hei ap.
Meillä on vähän samanlainen tilanne. Ongelma ei ole niinkään siinä, että olen taloudellisesti vastuussa perheestämme. Niinhän sitä luvattiin, myötä- ja vastamäessä. Ongelma on enemmänkin siinä, että mies pitää sitä itsestäänselvyytenä. Koen että jään ilman tukea enkä saa olla nainen.
Ymmärrän että mies on kipeä, mutta silti. Minkäänlaista elettä, joka helpottaisi minun jaksamistani ei tule. Kaikki pyörii miehen jaksamisen ympärillä. Ei kiitosta, ei kehuja. Ei naisen ja miehen välistä läheisyyttä, muuten kuin pakottamalla minun aloitteestani.
Olen myös eron partaalla.
Tsemppiä joulun aikaan!
Jos mies jaksaa käydä harrastuksissaan päivittäin, ei voi olla niin sairas, ettei voisi hoitaa kotitöitä päivän aikana. Lapsetkin voisivat olla osapäivähoidossa, jos mies hoitaisi niitä osan päivää, säästyisi rahaa ja mies voisi hoitaa kuskaamiset. Mulla varmaan tuollainen tilanne johtaisi eroon, jos ei mies keskusteluista huolimatta muuttaisi tapojaan. Jos eroatte, niin mikä muuttuu? Sinä hoidat kaiken yksin nyt, eron tullessa myös. Tietysti isä olisi tärkeä lapsille, mutta onko hän nytkään tärkeä, jos ei koskaan osallistu heidän kanssaan mihinkään? Jos sinulla on aikaa ja jaksamista, niin varmaan jossakin perheneuvolassa tms. voisi käydä puhumassa asioista.
Onko parisuhteen olla yksi taakka lisää, vai kumppanin se peruskallio, jonka apuun ja tukeen voi luottaa juuri noina hetkinä mitä koet, kun tuntuu, ettei jaksa? Jatkaisitko ystävyyttä/kämppissuhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa enimmäkseen riitelet sen sijaan, että viettäisitte mukavaa aikaa yhdessä? Mitä neuvoisit ystävällesi, joka kertoisi vaikeasta elämäntilanteesta juuri noilla sanoilla? Näetkö, että haluat olla juuri tämän miehen kanssa, muuttui hän tai ei, vielä 10 vuoden päästä? Jos et, niin miksi et eläisi haluamaasi elämää jo nyt? Kumpaa kadut enemmän 10 vuoden päästä, sitä että jäit, vai sitä että lähdit?
Selvitä nyt alkuun vaikka vastaukset näihin.
Alue: Aihe vapaa
Elämäsi on ilmeisen raskasta tällä hetkellä ilman sitäkin että miehesi on sairas eikä kanna vastuuta lapsistanne ja lemmikeistä. Toki se aiheuttaa mielipahaa kun kaiken joutuu itse tekemään ja maksamaan, eikä toinen ole tukemassa ja auttamassa kuten puolison kuuluisi vaan pikemminkin ottamassa ja vaatimassa.
Oletteko puhuneet miehesi kanssa asiasta? Ehkä hän ei ymmärrä mistä kiikastaa. Sinun pitäisi tehdä miehellesi selväksi että tuo ei todellakaan ole reilua sinua ja lapsiasi kohtaan vaikka olisikin sairas, eikä ainakaan sen syyn nojalla voi olla ottamatta vastuuta omista lapsistaan.
Eroaminen on varsinkin siksi vaikeaa kun ideaali tilanne lapsien kanssa tietysti olisi että se isä olisi paikalla, mutta loppujen lopuksi, kun ei hän kuitenkaan ole oikeasti läsnä vaikka asuttekin samassa taloudessa.
Kumppanisi pitäisi ehdottomasti tukea sinua eikä viedä enempää energiaasi. Todennäköisesti hän ei muuta tapojaan ja jää aina sinun harteillesi pitää hänestäkin huolta kuten aikuisesta lapsesta. Voimia päätöksen tekoon!