Mikä on lapsen taideteoksen "arvo"?

Hanki jokaiselle iso kansio, johon piirustukset voi laittaa. Kaiken sortin savityöt ynnä muut isot laittaisin "talteen" esimerkiksi pahvilaatikkoon, josta heittelisin aina huonoimpia roskiin. Kuulostaa julmalta, i know, mutta en haluaisi, että nurkissa pyörii mitään turhia härpäkkeitä.

Taidepläjäyksistä voi ottaa myös kuvan. Meillä on yksi "liukuhihnataiteilija" ja vaikka on työn tekemisen hetkellä erittäin tarkka siitä mihin työt päätyvät, niin ei varmasti neljän viikon päästä edes muista tehneensä. Tai ei huomaa jos työ mystisesti häviää. Olen säästänyt satunnaisia hittejä ja päivännyt ne, mutta ei tosiaankaan säästetä jokaista hemmetin tikku-ukkoa ja värityskuvaa. Äitienpäiväkortit jne. olen säästänyt, ei niitä nyt niin kovin monta per vuosi tule.

Mulla ei ole varmaan yhtäkään piirrustusta säästössä. Harmittaa. Olisi edes jokunen, mutta ei. Ei sillä, että ne olisivat olleet hienoja tai muuten säästämisen arvoisia.

Näin vanhempana haluaisin tietää, miten taiteellinen olen lapsena ollut. Kai ne kuvat heijastaisivat jotain lapsen sielunelämästä? Että tuollaisia olen piirtänyt kun olen ollut 4v / 8v  / 13v. Ihan sama mitä räpellyksiä niissä olisi.

Onhan niitä vaihtoehtoja. Ottaa digikameralla kuva kaikista ja hävittää. Ottaa kuva kaikista, mutta säästää hienoimmat.

Rumat möhkäleet roskiin, keskinkertaiset kuvaat ja ihan helmet säilön (näitä on vain muutama, lapset jo teinejä)

Rumat piirrokset paperinkeräykseen, keskinkertaiset skanneriin ja helmet säilötään (näitä on vähän enemmän, mutta onneksi ovat litteitä)

Meillä on pieni laatikko näille näperryksille ja yksi a3kansio johon laitetaan piirustuksia.

Kaikkista otan kuvat teko-/kotiintuonti päivänä mutta kun laattikko tai kansio alkaa pursuamaan heitämme yhdessä niitä pois. Jotkun todella harvat menevät varastoon säilöön.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme tuotokasta pikku taiteilijaa ja erilaisia äitien- ja isienpäivälahjoja, kortteja, piirustuksia, askarteluja päiväkodista ja koulusta kerääntyy nurkkiin isot kasat. Etenkin esikoinen on tosi tarkka siitä mitä on tehty ja että onhan kaikki tallessa. Hukutaan kuitenkin kohta kaikenmaailman epämuodostuneisiin kärpässieniin ja toinen toistaan muistutaviin piirustuksiin. Miten te muut olette ratkaisseet asian? Pitääkö lapsen tuotoksia säästää (ja jos pitää, niin kuinka kauan) vai voiko niistä aika ajoin luopua hyvällä omallatunnolla ja miten asian voi silloin perustella lapselle? Tuntuu jotenkin "julmalta" päättää säilyttää vain (omasta mielestä) hienoimmat.

Eihän niitä jokaista voi millään säästää. Lapset saattavat piirtää tai maalata vaikka 15 teosta 5 minuutin aikana. Me toimitaan näin: kun lapsi esittelee teoksensa tai tuo sen kotiin niin se huomioidaan ja saatetaan ripustaa johonkin, sitten siivotessa nämä kasataan kaappiin ja sieltä käyn muutaman kerran vuodessa teoksia läpi ja valitsen hyvin pienen osan kunkin lapsen omaan muovilaatikkoon, muut hävitetään. Toki heti siivotessa hävitän ison osan piirrustuksista, suurinosa kun ei oo mitenkään erityisiä, osa ihan suttuja. Kauteen liittyviä teoksista osan laitan kyseisen kauden ( syksy/halloween, joulu, pääsiäinen) "koristelu" laatikkoon. Kaikki siivoamiset hdään lasten poissaollessa.

Hyviä vinkkejä, kiitos! Meillä esikoinen muistaa jotkut tekeleensä todella pitkän ajan takaa, saattaa kysyä, että missä on se minun silloin ja silloin tekemäni piirros/askartelu tms. Eli salaa en kyllä voi heittää roskiin. Pitäisi varmaan keksiä ainakin esikoisen kanssa joku tapa, että itse olisi mukana valitsemassa säästettävät työnsä. Hän on sellainen pieni taiteilijan alku, ja tavallaan ajattelen, että pitäähän niitä tuotoksia sitten myös arvostaa. Meillä on joitakin lasten piirroksia kehystettyinä, mutta pitäisi varmaan keksiä vaikka joku paikka mihin saisivat itse laittaa esille omasta mielestä parhaat tekeleensä ja vaikka sinne päätyneet sitten säästettäisiin tai jotain.

ap

Älä heitä roskiin ilman lupaa. Itsekin muistan vielä kaikki lapsena tehdyt sadat tai tuhannet työt. Sain vasta käsiini eskarissa 34 vuotta sitten tekemäni työn. Ihana oli vieläkin.

Lapsi päättää mitä työt puhuttelevat häntä niin paljon, että ne säästetään. Lopuista otetaan hyvät kuvat, jotka säilytetään kunnolla. Vanhempien mielipide ei ratkaise.

Kyllä niistä oikeasti ihan iso varastollinen tulisi, niistä kärpässienistä ja arvotaideteoksista, jos kaiken säilyttäisi. Osa pois, osa säilytykseen.

Konmarita kaikki roskiin ja lisäksi huonoimpia teoksia tekevä lapsi adoptioon. 

Ei kestä kiittää.

Meillä lapsen koulu/ pk- työt menee heidän huoneisiin vaihtuvaan taidenäyttelyn. Keittiössä on myös seinällä joitain. He itse miettivät mitä haluavat seinällään pitää ja mikä menee pois. Osa seinällä olevista jutuista on hyvinkin vanhoja. Sitten heidän huoneissaan on lasiset liukuovet kaapistossa ja se on piirtämispaikka ja maalaamispaikka. Kun tekee mieli tehdä uutta niin pyyhkivät jonkun vanhan. Kaapisto on koko seinän levyinen, että siihen mahtuu aika paljon. Osa näistäkin taiteista on vanhoja. Joistain seinämaalauksista on otettu kuva ennen putsaamista.

Litteät taidonnäytteet hallitsen vielä jollakin tavalla. Astetta haastavampi tapaus on poika, joka tekee puutöitä. Laivaa, autoa, pyssyä. Montaa mallia. Olen vienyt niitä muun muassa leikkimökkiin. Poika itse kuitenkin joskus kommentoinut, että äiti sen verran arvostaa hänen töitään, että vie ne leikkimökkiin. (Itse asiassa kaikki ei löydy edes sieltä.)  

Tunsin piston sydämessäni jutellessani yläkoulun teknisen työn opettajan kanssa, joka kertoi että hänen oppilaistaan vain yksi harrastaa käsitöitä. Myös taannoin lehtijutussa annettiin ymmärtää, että käden taidot eivät kiinnosta oppilaita, mihin osasyynä on se, etteivät vanhemmat arvosta niitä.

   Tiina

p.s. Tulevaisuudessa töistä voi ehkä tehdä 3D-mallit ja tallentaa ne siten digitaalisesti vähemmän fyysistä tilaa vievään muotoon. :)

Minä kasaan ne pinoon ja pyydän lasta valkkaamaan säännöllisin väliajoin säilytettävät. Homma muuttuu helpoksi kun lapsista tulee teinejä ja haluavat tuhota kaikki tuotoksensa. Silloin pelastan muutaman parhaan joka vuosi. Pahviaskartelut ovat näytillä siihen asti kun tulee seuraava teos näytille, sitten se "katoaa"

Jokaisella niistä on  ainutlaatuinen tunnearvo lapsen kehitystä seuraavalle vanhemmalle.

Anna lapsen itsensä säilyttää ne itsellään.Hän osaa kyllä päättää minkä niistä pitää,minkä jättää.

Vierailija kirjoitti:

Konmarita kaikki roskiin ja lisäksi huonoimpia teoksia tekevä lapsi adoptioon. 

Ei kestä kiittää.

Potku jo persuksiin koko 'Konmarille' !

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella niistä on  ainutlaatuinen tunnearvo lapsen kehitystä seuraavalle vanhemmalle.

No eikä ole :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella niistä on  ainutlaatuinen tunnearvo lapsen kehitystä seuraavalle vanhemmalle.

No eikä ole :D :D :D

On sikäli,että lapsilla on oma ainutlaatuinen ,iälleen ominainen  tapansa nähdä asioita.

Viidentoista vuoden kuluttua hän ei enää pysty piirtämään samalla tavalla (...ei vaikka sitten kuinka  haluaisi).

Siitä ei sitten enää  enää millään tule aitoa (eikä edes aidon näköistä) lapsen piirustusta.

Kun se ikä on mennyt,on se mennyt iäksi  ja ihminen on jo seuraavassa kehitysvaiheessaan.

Kyllä meillä ainakin niillä töillä on tunnearvoa lähinnä lapselle itselleen. :D Mutta sitä mä tässä just mietin, että jos lapsi kokee ne työnsä arvokkaiksi ja hyviksi ja mä heitän ne sitten roskiin, niin minkä viestin oikein lapselle annan?

ap

Mietippä, jos lapsestasi tuleekin arvostettu taiteilija. Lehdistössä päivitellään, miten hänen kaikki nuoruudentyönsä on heitetty roskiin....