En vaan uskalla käydä lääkärissä
Mulla on monta miljoonaa asiaa miksi mun tarvitsisi käydä lääkärissä.
Mutta mä en uskalla. Mua rupeaa aina ahdistamaan kun edes mietin lääkärissä käyntiä, saatika heille avautumista.
Johtuu ilmeisesti lapsuudessa syntyneestä pelosta, kun mua raahattiin sinne melkein joka päivä.
Ja turha sanoa että "ota ittees niskasta kiinni ja mene" - ei se auta.
Onko teillä ollut tällästä? Ja jos on, miten ootte päässyt tälläisen yli?
Kommentit (5)
On ollut hammaslääkärin kanssa. Kun on kerran saanut piikin puuduttamattomaan hermoon, ei tee mieli astua siitä ovesta vaikka hampaat mätänisivät suuhun. Mutta muuta lääkettä ei tosiaankaan ole kuin mennä. Yhden positiivisen kokemuksen jälkeen seuraava käynti on jo helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni yli kymmenen vuotta ennenkuin uskalsin mennä näyttämään viisaudenhammasta toispuolisen imusolmukeoireilun takia. Sitten vasta sain mentyä, kun pelkäsin että saan jonkun tulehduksen ja verenmyrkytyksen ja kuolen. Hammas olikin ihan kunnossa, eikä sille tehdä mitään. Jälkeenpäin oli suht epätodellinen olo.
Olen muutenkin toimenpidepelkoinen.
Mulla oli hammaslääkärin kanssa myös tollasta, mutta sitten hampaasern tuli sormenmentävä reikä ja oli pakko mennä. Sen jälkeen en oo hammaslääkäriä kammonnut.
Mutta lääkäripelosta en pääse yli D: mulla tulee hirvittävä pakokauhu jo siitä, jos joudun käymään hoitajalla hakemassa sairaslapun töihin.
Andy kirjoitti:
Mulla oli hammaslääkärin kanssa myös tollasta, mutta sitten hampaasern tuli sormenmentävä reikä ja oli pakko mennä. Sen jälkeen en oo hammaslääkäriä kammonnut.
Mutta lääkäripelosta en pääse yli D: mulla tulee hirvittävä pakokauhu jo siitä, jos joudun käymään hoitajalla hakemassa sairaslapun töihin.
Yksi kamalimpia hammaslääkärikeikkoja oli kun vein lapseni hampaanpoistoon. Kukaan ei huomannut kun melkein pyörryin tuoliini huoneen nurkkaan toimenpiteen aikana - silmissä musteni ja tuli hirveän huono olo. :D
Vierailija kirjoitti:
Andy kirjoitti:
Mulla oli hammaslääkärin kanssa myös tollasta, mutta sitten hampaasern tuli sormenmentävä reikä ja oli pakko mennä. Sen jälkeen en oo hammaslääkäriä kammonnut.
Mutta lääkäripelosta en pääse yli D: mulla tulee hirvittävä pakokauhu jo siitä, jos joudun käymään hoitajalla hakemassa sairaslapun töihin.
Yksi kamalimpia hammaslääkärikeikkoja oli kun vein lapseni hampaanpoistoon. Kukaan ei huomannut kun melkein pyörryin tuoliini huoneen nurkkaan toimenpiteen aikana - silmissä musteni ja tuli hirveän huono olo. :D
Hyi kamala :D mulla oli miehen kanssa sillai, että hänellä oli hampaanpoisto, mutta jännitti tuolissa niin paljon että unohti hengittää ja pyörtyi. Ja silloin vasta puhuttiin että mitä pitäisi tehdä.
Mulla meni yli kymmenen vuotta ennenkuin uskalsin mennä näyttämään viisaudenhammasta toispuolisen imusolmukeoireilun takia. Sitten vasta sain mentyä, kun pelkäsin että saan jonkun tulehduksen ja verenmyrkytyksen ja kuolen. Hammas olikin ihan kunnossa, eikä sille tehdä mitään. Jälkeenpäin oli suht epätodellinen olo.
Olen muutenkin toimenpidepelkoinen.