Lue keskustelun säännöt.
Onko syytä miksi en saisi kuntoutustuelle jatkoa?
Kipeämieli
29.11.2016 |
Olen 21 v nainen ja diagnooseina yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriöitä, keskivaikea masennus. Kuntoutustoimenpiteinä psykologikäynti 3 viikon välein, tukihenkilö 1-2 kertaa viikossa, ja opiskelen kuntouttavana toimenpiteenä iltalukiossa pari kurssia jaksossa oman jaksamisen mukaan. En nuku öisin 6 mg melatoniini annoksesta huolimatta kun 2-3 h pätkissä ja hyvät yöunet mulle ois 5 h mutta niitäkään ei saa kun max kerran viikossa.
Arjen asioita vaikea hoitaa kun on niin väsynyt ja stressaantunut. Ahdistun kaikesta ja kärsin aistiyliherkkyydestä. Saan ahdistuneisuuskohtauksia. Vatsani on jatkuvasti sekaisin ahdistuksen takia. Kuormitun todella helposti. Ylikuormittumisesta yleensä lamaannun ja en jaksa edes syödä. Saatan olla syömättä koko päivän huonoina päivinä ja joskus oksennan ruokani kun olen niin ahdistunut ettei ruoka pysy sisällä.
Olen käynyt kelan ammatillisen kuntoutuksen aikaisemmin ja siinä todettiin työkyvyttömyys. Olen ollut pian noin vuoden kuntoutustuella. Olen käynyt ryhmähoidoissa mutta ne ovat minulle hyödyttömiä kun en koe vaikeutta olla sen tapaisessa ryhmässä suljetussa tilassa. Ja en myöskään jaksaisi tähän hetkeen enempää hoitotoimenpiteitä kun on vaikea ylläpitää arkea nytkään. 3 vuoden psykoterapian ja se loppui n. Vuosi sitten. Psykoterapia työskentely todettiin myös hyödyttömäksi kohdallani.
Kaikki hoitoni puolesta sanovat että varmasti saan jatkoa mutta itseä ahdistaa suuresti... varmaan tekisin itsemurhan ellen saisi. En kestäisi enää... mitä sitten tekisin muutakaan. Koulunkäynti on itselle tärkeää sairaudesta huolimatta ja sitä en suostu lopettamaan kun saan siitä edes hieman tyytyväisyyttä ja onnistumisentunteita joskus..
Asiasta tietäviä? ... nytkin tuntuu kun pää räjähtäisi kun kaikki kaatuu päälle. Helmikuussa vasta loppuu tämä nykyinen ja uutta pistetään haulle joskus tässä loppuvuonna tai ens vuoden alussa. En kestä tätä painetta
Kommentit (5)
Lisään vielä että tarkoitukseni on kuntoutua työelämään tulevaisuudessa. Opiskelujen kautta etenen elämässäni ja saan pidettyä edes yhden entisen terveen minän rakkaista asioista elämässäni.
Ja kyllä, koen aivan saatanallista syyllisyyttä tuilla elämisestä. Toivon voivani antaa panokseni yhteiskunnalle takaisin jonain päivänä kunhan saisin kouluja eteepäin..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuollaisilla oireilla luulisi saavan jatkoa, itse olin joskus vuoden pelkän masennusdiagnoosin takia. Yritä olla stressaamatta asiaa, tosin se varmaa onkin ongelmasi ettet kykene olemaan stressaamatta.
Tsemppiä jatkoon
Älä hätäile (joo, helpommin sanottu kuin tehty). Jos jostain käsittämättömästä syystä et saisi jatkoa kuntoutustuellesi, saat rahaa sossusta (tai työkkäristä/Kelasta, tilanteesi mukaan). Et jää tyhjän päälle.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan, asiat lähtevät kääntymään parempaan suuntaan. Älä ikinä menetä toivoasi. Elämällä on sinulle vielä paljon hyvää tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Älä hätäile (joo, helpommin sanottu kuin tehty). Jos jostain käsittämättömästä syystä et saisi jatkoa kuntoutustuellesi, saat rahaa sossusta (tai työkkäristä/Kelasta, tilanteesi mukaan). Et jää tyhjän päälle.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan, asiat lähtevät kääntymään parempaan suuntaan. Älä ikinä menetä toivoasi. Elämällä on sinulle vielä paljon hyvää tarjolla.
Joo varmaan saankin toimeentulotukea sitten jos en saisi tuota mutta se vaatii että ilmoittaudun työnhakijaksi ja sossusta sanottu että en ole työkykyinen joten en voi hakeutua työnhakijaksi. En oikein käsitä.. paineet on vaan kovat. Koitan luoda itselleni elämää jossaa kykenen olemaan sairaudesta huolimatta kun tuntuu että nämä ei millään muutu. Esiteininä jo sairastuminen alkanut ja kaikkea kokeiltu erilaisista terapioista, ryhmiin ja turruttaviin lääkityksiin.
Kiitos tuesta ja asiallisesta vastauksesta. Arvostan todella.
Ap
^