Mitä tehdä, jos avioerosta ja etenkin huoltajuuden sopimisesta on tulossa rankka
Lyhyesti: olemme miehen kanssa ajautuneet erilleen. Ei yhteistä tekemistä, aikaa, seksiä, kunnioitusta eikä minulla edes intoa. Miehen mielestä tilanne on ok, mutta voisin muuttua kivemmaksi, niin tilanne olisi taas kuin ennen. Mies kuitenkin uhkaa, että jos lähden, en saa lapsia mukaani, koska hän on meistä tasapainoisempi vanhempi. Itse siis joskus huudan lapsille tai lapsien edessä miehelle, koska olen niin turhautunut tähän yhteiseloon ja saatan sanoa asioita, joita en tarkoita. Vetoaa siihen. Olen ihan solmussa, haluan eron, mutta en halua pilata lasten elämää. En halua heitä viikko-viikko-systeemiin, mutta en myöskään halua luopua heistä.
Kommentit (5)
Ihanne ratkaisua ei ole. Lasten olosuhteiden pitäisi pysyä niin muuttumattomina kuin se on tuossa mahdollista. Tämä puoltaa isää. Kummalla on paremmat edellytykset taloudellisesti? Kumpi nyt enemmän vastaa lasten päivittäisestä arjesta?
Oletteko jo olleet pariterapiassa? Kuulostaisi hyvältä ajatukselta.
Ja anteeksi, että sanon näin suoraan, mutta jos olet kilareita saavaa tyyppiä, niin lapsilla todennäköisesti olisi parempi isänsä kanssa. Et voi syyttää tilanteen rasittavuutta siitä, että purat sen lapsiin, kyllä se on ihan sun omaa kypsymättömyyttäsi.
Samat tulot, minä hoidan lasten asiat ja minuun he eniten turvautuvat. Ap
Ei meidän kuulemma tarvitse mennä yhdessä terapiaan kuin vain minussa on vika. Mies on jättänyt mut käytännössä yksin jo aikoja sitten ja ihmettelee nyt miksi kipuilen. Kypsymätön, en tiedä, mutta ainakin tosi yksin henkisesti. Ap
Jaa-a. Pysy siinä ja hanki rakastaja.