Miksi niin moni kunnollinen mies jää ilman parisuhdetta?

Heille kelpaa vain kauneimmat naiset, jotka ovat jo suhteissa toisenlaisten miesten kanssa.

Niillä on pieni muna.

Kyse saattaa olla jättäytymisestä..

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tuntee tällaisia miehiä. Kouluttautuneita, fiksuja, työssäkäyviä ja raittiita. Ehkä hieman ujoja tai vartaloltaan ei niin lihaksikkaita, mutta kuitenkin aivan mukiinmeneviä keskitason miehiä. Parisuhdetta ei siltä huolimatta näy, ei kuulu. Mistä tämä johtuu? Mistä tällainen mies saa motivaation jatkaa elämäänsä?

Vastasit itse omaan kysymykseesi.

Moni mies jää ilman parisuhdetta siksi, että he ripustavat koko elämänsä ja onnellisuutensa sen saamisen varaan. Ei kukaan tasapainoinen nainen halua suhteeseen miehen kanssa, joka odottaa kumppanin antavan itselleen tarkoituksen elämään. Sellainen parisuhde ei ole tasavertainen, terve, eikä pitkällä tähtäimellä myöskään onnellinen.

Tiedän vain yhden aloittajan kuvaukseen sopivan miehen. Oli hieman ujo mutta painoa oli 140kg, vaatteet vapaa-ajalla hiestä märät ja reikäiset, oli sen verran ujostelematon (painosti naispuolisia kavereitaan viemään poikuutensa) että joku asperger-diagnoosi todennäköinen.

Ei taas näitä....

Parisuhde on sattuman kauppaa.

Niin kuin tuossa sanottiin, olisi hirveän tukalaa olla toiselle elämän tarkoitus. Ketään ei voi myöskään rakastaa raittiiksi. Täältäkin olen lukenut, että juopottelu loppuisi ja töihin mentäisiin, jos vaan oma kulta löytyisi. No, huonoina aikoina olisi sitten hyvä syy aloittaa juominen uudestaan, kun "sä vaan nalkutat".

677

Oma naisettomuuteni johtuu ainakin omasta passiivisuudestani. Ei oikeen tule koskaan käytyä missään missä voisi sinkkunaisia tavata.

On myös ehkä enenevä joukko sekä miehiä että naisia, jotka eivät halua parisuhdetta. Itse tunnen useita akateemisia heteromiehiä, jotka elävät yksin ja ilman parisuhdetta. Eikä kenenkään pitäisi ajatella parisuhdetta elämän tarkoituksena. Sellainen ajattelu tekee elämästä ahdistavan. Jokaisen kannattaisi panostaa erittäin paljon itselle sopivan ja työllistävän koulutuksen hankkimiseen. Se tuo riippumattomuuden tunteen, mikä on ainakin minun mielestäni lähes ihaninta elämässä. 

Peruslaskuopilla sanoisin, että sinkkunaisia on Suomessa suunnilleen yhtä paljon kuin sinkkumiehiäkin, nuoremmissa ikäluokissa hieman vähemmän, vanhoissa enemmän.

Ja kunnollisia aivan taatusti, monet uskovaisiakin. Heistä kuitenkin puhutaan jostakin syystä vähemmän kuin miehistä.

Mistäs tämmönen kilttimies suhteen löytää? Ujo, sosiaalisesti kokematon, ei käy paikoissa missä ihmiset käyvät lisääntymiskumppania etsimässä (baareissa, yökerhoissa).. simppelisti vaikka moni nainen haluaisi tämmöisen pitkäaikaiskumppaniksi ja mies olisi edes jollain lailla sosiaalinen niin miten tämmöisen löytää?Aika usein pitää kaveriporukasta, työporukasta yms pitäisi alkaa etsimään ja semmoisessa  nämä eivät suunvuoroa yleensä saa kovinkaan aktiivisesti.

Itsekkin naisena metsästän kilttimiehiä mutta ei vaan löydä. Ne ei hengaa missään... seksiä ei meinaa saada kun ne ujostelee ja haluu tutustuu ensin.. mitä vittua se edes tarkottaa? tutustua? 

Vierailija kirjoitti:

Mistäs tämmönen kilttimies suhteen löytää? Ujo, sosiaalisesti kokematon, ei käy paikoissa missä ihmiset käyvät lisääntymiskumppania etsimässä (baareissa, yökerhoissa).. simppelisti vaikka moni nainen haluaisi tämmöisen pitkäaikaiskumppaniksi ja mies olisi edes jollain lailla sosiaalinen niin miten tämmöisen löytää?Aika usein pitää kaveriporukasta, työporukasta yms pitäisi alkaa etsimään ja semmoisessa  nämä eivät suunvuoroa yleensä saa kovinkaan aktiivisesti.

Mitenkäs seurakunnat, siellähän niitä sinkkunaisia on.

Joko heissä on joku vika tai sitten ovat vapaaehtoisesti sinkkuja.

Biologia. Naisen kuuluu tavoitella parasta mahdollista isää jälkeläisilleen.

Niin missä voi käydä jossa tapaa normaalia tervejärkisiä naisia ellei baarit ja muut räkälät kiinnosta, siis sellaisia paikkoja missä viina ei virtaa?

Syitähän on varmasti yhtä paljon kuin näitä yksinjääneitäkin. Mutta esim:

- Odotukset ja vaatimukset naiselta ovat liian kovia. Onnellisuus rakennetaan vain mahdollisen naisen varaan tai odotetaan jotain 20v missityttöä.

-Naiselle ei ole oikeasti tilaa edes elämässä. Elämä on täytetty matkoilla, harrastuksilla, työllä, tuttavilla, pelaamisella tai millä milloinkin.

-Asuu jollain pienellä paikkakunnalla, jossa sinkkunaisia ei ole, eikä olla valmiita muuttamaan sieltä minnekään, missä naisia voisi olla.

-Edelliseen liittyvää (mutta toisaalta tätä tekee myös sinkkunaisalueilla asuvat miehet): ei kulje missään, missä naisiin voisi tutustua. Jos kotoa poistuu, niin se on johonkin "äijäharrastukseen/-tapahtumaan", jossa todennäköisyys kohdata sinkkunaisia on 0.

-Asenne naisia kohtaan on näitä hylkivä. Esim. (piilo)sovinismi ajaa naiset hyvinkin nopeasti karkuun. Tai se, jos naisia pitää lähinnä pilluna tai kodinkoneina. Ei siis osata kohdata naisia ihmisinä.

-Oikeasti ei edes naista haluta elämään vaan ollaan tyytyväisenä yksin. Tätä ei vaan jaksa mainostaa tuttavapiirille ja sitten puolustaa valintaansa, vaan on helpompi vaan todeta "jääneensä" yksin.

-Kaappihomous

Vierailija kirjoitti:

Niin missä voi käydä jossa tapaa normaalia tervejärkisiä naisia ellei baarit ja muut räkälät kiinnosta, siis sellaisia paikkoja missä viina ei virtaa?

Opiskelijaiän jälkeen vaikea sanoa. Mutta nuorena yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä tuntee tällaisia miehiä. Kouluttautuneita, fiksuja, työssäkäyviä ja raittiita. Ehkä hieman ujoja tai vartaloltaan ei niin lihaksikkaita, mutta kuitenkin aivan mukiinmeneviä keskitason miehiä. Parisuhdetta ei siltä huolimatta näy, ei kuulu. Mistä tämä johtuu? Mistä tällainen mies saa motivaation jatkaa elämäänsä?

Eivät ole kiinnostavia? Kuten sanoit, jokainen tuntee tällaisen, eli heitä on melko paljon... tuollaiset jotka ovat lisäksiä kiinnostavia, jänniä, joilla on intohimoa elämään, saavat varmaan seuraa.

Mun kaveripiirissä on ihan vastaavia naisia. Kauniita, fiksuja, keskustelevia. Ehkä meidän kaveripiirien olisi aika kohdata.