Lapselliset ihmiset on mielestään tärkeämpiä/arvokkaampia, kuin lapsettomat.
Valitettavasti olen törmännyt tähän joka ikävaiheessa, ja olen nyt 48v. Nykinen miesystävänikin ajattelee joka.asiassa, että eihän mulla ole väliä, kun mulla ei ole lapsia. Ei ole kuulemma väliä missä asun, tai onko huonekalut vaikka kierrätyskeskuksesta, koska eihän mulla ole "elämää". Hän ostaa kaupoissa alesta kaikki kivat jutut, joita vain 1 kappale (tv, kodinkone, stereot, ym).... verukkeella, koska hänellä on lapsia. Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Vanhempani käyttävät myös miltei kaikessa tätä; "Koska sulla ei ole lapsia", korttia. En ymmärrä. Miksi olen täysin arvotonihminen, joka voi asua vaikka teltassa, koska ei ole niitä lapsia ??
Kommentit (6)
Arvoahan määrittää, että on arvokas jollekulle. Lapselle vanhempi on aina äärimmäisen arvokas. Sun miesystävälle sä et ole kovinkaan arvokas.
:)Tokihan lapselliset (=lapsenmieliset) ovat yhtä arvokkaita kuin me muutkin.:D
Vierailija kirjoitti:
Arvoahan määrittää, että on arvokas jollekulle. Lapselle vanhempi on aina äärimmäisen arvokas. Sun miesystävälle sä et ole kovinkaan arvokas.
En ole sitten vanhemmillenikaan, koska he käyttävät aina tuota vähättelyä, kun vain tilaisuus tulee....
Ap.
Minä taas nuorena koin paljon sitä "sä oot vaan nuori äiti" juttuja. "Sun elämä meni nyt sitten ja vielä raukka oot yksin ei kyllä kateeksi käy elämäsi on kokonaan pilalla". Paljon alennettiin ja tunsin olevani ihmiskunnan pohjasakkaa. Että niin...
Muilla samoja kokemuksia?