Lue keskustelun säännöt.
Miten monella oikeasti "hyvä isä"?
25.11.2016 |
Tuntuu tosi tavalliselta että isänä on joku ongelmainen juoppo tai sitten isä on etäinen. Onhan niitä ongelmaäitejäkin, mutta en kyllä sellaisten lapsia tunne itse.
Oma isäni on ollut sellainen turvallinen ja vakaa, vienyt meitä aina harrastuksiin, laittanut hyvää ruokaa ym. Sinällään ei mitään valittamista. Ei ole kuitenkaan koskaan keskustellut paljonkaan eikä vaikuttanut aktiivisesti kiinnostuneelta asioistamme. En tiedä ollenkaan mitä hänen päässään liikkuu paitsi että miehille tyypillisiä kiinnostuksenkohteita löytyy. Harvoin häneltä myöskään saa neuvoja tai kommentteja asioihin, jos ei niitä itse kysy. Ihmettelen aina sellaisia isän tyttöjä joilla on isään läheiset ja lämpimät välit.
Mietin, että kuinka tavallista tällainen on? Mitä miehiltä voi normaalisti odottaa vanhempana?
Kommentit (20)
Minun isäni oli juuri tuollainen vakaa ja turvallinen isä, paitsi että oli hänellä muutakin mielensiltöä kuin pelkkiä äijäjuttuja (tyyliin olut ja penkkiurheilu). Tiesin, mitä hänen päässään liikkui, mistä hän oli mitäkin mieltä, mikä hänelle oli tärkeää, millaista oli, kun hän oli lapsi, jotain pieniä henkilökohtaisiakin juttuja. Ja kaikenlaista se opetti ihan pyytämättäkin. Ne jutut isän kanssa oli sellaista luonnossa liikkumista, nikkarointia, onkimista, ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, soittamista, keskustelua vähän kaikesta. Koin ja koen, että isä välittää ja että suhde on hyvä. Kyllä mielestäni isiltä voi odottaa osallistumista ja paneutumista perheen asioihin. Toivottavasti vastasin kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesvihayleistykset ne ei vaan palstalta lopu.
Vierailija kirjoitti:
Miesvihayleistykset ne ei vaan palstalta lopu.
Kerro toki millainen oma isäsi oli.
Minun isä oli kaikinpuolin hyvä,vaikka oli alko-ongelmakin,hän touhusi kaikkea minun ja veljeni kanssa,leipoi ja kokkasi,opetti kunnioittamaan luontoa,aikuisiällä hän opetti minulle kaikki remontointitaidot,lämpimät muistot jäi,hän kuoli 6v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni oli juuri tuollainen vakaa ja turvallinen isä, paitsi että oli hänellä muutakin mielensiltöä kuin pelkkiä äijäjuttuja (tyyliin olut ja penkkiurheilu). Tiesin, mitä hänen päässään liikkui, mistä hän oli mitäkin mieltä, mikä hänelle oli tärkeää, millaista oli, kun hän oli lapsi, jotain pieniä henkilökohtaisiakin juttuja. Ja kaikenlaista se opetti ihan pyytämättäkin. Ne jutut isän kanssa oli sellaista luonnossa liikkumista, nikkarointia, onkimista, ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä, soittamista, keskustelua vähän kaikesta. Koin ja koen, että isä välittää ja että suhde on hyvä. Kyllä mielestäni isiltä voi odottaa osallistumista ja paneutumista perheen asioihin. Toivottavasti vastasin kysymykseen.
Isäsi kuulostaa tosi ihanalta! Minullakin on hyvä isä, joka on paitsi täysillä osallistunut perheen ja kodin pyöritykseen, myös ollut meille lapsilleen läsnä ja viettänyt aikaa. leikkinyt ja harrastanut. Näin aikuisena suhteemme on muuttunut tasa-arvoisemmaksi ja keskustelemme monista asioista, vaikka se isällä on ja pysyy se tietty huolenpitoaspekti. Huomaan, että aviomiehessäni on paljon samaa kuin isässäni, hänkin on todella hyvä vanhempi omalle lapsellemme <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mulla oli hyvä isä.
Hän jäi yh:ksi kolmekymppisenä ja hoiti meidät kolme lasta yksin aikuisiksi. Hän oli raitis, turvallinen, reilu. Kiitos, isä. Hoidit hommat melkein yhtä hyvin kuin nainen. Tämä on ehkä suurin kohteliaisuus mitä miehelle voi antaa.
Mun isä on ja on aina ollut todella hyvä ihminen, kumppani äidilleni, kasvattaja, ystävä, työnantaja jne.
On ollut aikoja, jolloin hän on ollut hyvin vähän fyysisesti läsnä (pitkiä työmatkoja ulkomaille), mutta hän soitti aina iltaisin hyvänyön-puhelun meille lapsille(kin), on ja on ollut aina valmis keskustelemaan jne.
Näyttää tunteensa, halailee ja silittelee, suukottaa poskelle, kertoo sanoin että isi rakastaa ym.
Mun isä on sellainen, että siihen voi luottaa aina ja kaikessa.
Soitellaan ja keskustellaan paljon asioista, hän antaa neuvoja elämään, kertoo omista asioistaan ja avautuu joskus vaikeistakin tunteista.
Hänen kanssaan voi keskustella tyyliin ihan mistä vaan: maailman tilanteesta, historiasta, kirjoista, tulevaisuudesta, ilmiöistä, arvoista, henkisistä asioista, rakkaudesta, seksistä (yleisellä tasolla) ja no, lähes mistä vaan.
Erityisesti häntä kiinnostaa kirjallisuus, (sota)historia ja autot.
Ollaan yhdessä kunnostettu vanhoja autoja ja tehty remonttia, mutta maailmanparantaminen on aina ollut eniten se meidän yhteinen juttu.
Joskus, kun olen vanhemmillani kylässä ja isäni on tullut kotiin töistä väsyneenä, soitan pianoa ja hän makoilee silmät kiinni sohvalla rentoutuen.
Mahtava ihminen hän on, kuten äitinikin. En luonnehtisi itseäni "isin tytöksi", kyllä mä oon aikalailla tasaisesti äidin- ja isän tyttö.:)
Tuntuu, että tällainen isäsuhde on aika harvinainen, vaikka kyllä useimmilla mun ystävillä on ihan hyvät ja läheiset suhteet isäänsä. Tältä palstalta saa lukea ne karuimmat tarinat, "oikeassa elämässä" en sellaisia tiedä.
Enkä tiedä, onko näin hyvä isäsuhde pelkkä plussakaan, jos oman pariutumisen kannalta ajattelee.
Olen nimittäin erittäin "nirso" ja suurinosa miehistä näyttäytyy minulle huonona pariutumismateriaalina.
Malli on niin hyvä, että nähtäväksi jää löytyykö koskaan sellaista miestä, joka olisi vähintään yhtä hyvä kuin millaisen miehen kasvattama olen.
Toisaalta enpä ainakaan ajaudu suhteeseen ihan hirveän ihmisen kanssa, saati johonkin kierteeseen.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mulla oli hyvä isä.
Hän jäi yh:ksi kolmekymppisenä ja hoiti meidät kolme lasta yksin aikuisiksi. Hän oli raitis, turvallinen, reilu. Kiitos, isä. Hoidit hommat melkein yhtä hyvin kuin nainen. Tämä on ehkä suurin kohteliaisuus mitä miehelle voi antaa.
Samaan hengenvetoon kuitenkin vähättelet ja mitätöit miehiä. Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.
o/
Isäni on aina ollut kaikinpuolin hyvä isä ja on sitä vieläkin.
Aina ollut läsnä kun on tarve ja jaksaa huolehtia vielä näin 27v myöhemminkin aikuisen miehen hyvinvoinnista ja antaa tarvittaessa kunnollisia neuvoja, kuinka selvitä lapsiperheen arjesta miehenä.
Ei ole kuin yksi asia mistä voin häntä kritisoida. Hän kesti turhaan narsisti äitiäni yli 10v ja ei lähtenyt suosiolla ajoissa häntä karkuun.
Moni olisi varmasti luovuttanut oikeuksistaan lapsiinsa, jos olisi ollut hänen kengissään ja äitini mustamaalauskampanjan kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja mun lapsilla. Isäpuoli lapsilleni maailman ihanin ja rakkain:)
Etäinen isä, joka ei halunnut tavata meitä tyttäriään eron jälkeen. Onneksi hän meni naimisiin fiksun naisen kanssa, joka pyysi meidät kylään.
Ilkeä ja halveksiva isäpuoli, joka pilasi nuoruuteni sättimisellään. t. Luokan priimus ja kiltti lapsi
Selkeää ja täysin KOHDISTETTUA miesvihaa. Monet miehet eivät sovi isähahmoiksi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mulla oli hyvä isä.
Hän jäi yh:ksi kolmekymppisenä ja hoiti meidät kolme lasta yksin aikuisiksi. Hän oli raitis, turvallinen, reilu. Kiitos, isä. Hoidit hommat melkein yhtä hyvin kuin nainen. Tämä on ehkä suurin kohteliaisuus mitä miehelle voi antaa.
Samaan hengenvetoon kuitenkin vähättelet ja mitätöit miehiä. Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.
Okei, ymmärrän että et nähnyt kieltä poskessani. Relaa, miesasiamies.
Ei ollut. Aina etäinen ja tosi itara. Varmaan osasyynä huono suhde äitiini, vanhan kansan ihmisinä eivät kuitenkaan voineet erota. Siinä me sitten veljeni kanssa kiduimme ja katselimme, kun vanhemmat raatelivat toisiaan henkisesti. Äitini toisaalta myös myrkytti suhdettamme ja tarkoituksella pyrki kääntämään meidät isää vastaan, mutta luulen, että isä oli kusipää jo ennen sitä. Nykyään ovat jo vanhoja, vähän minua surettaa ajatella, että ei ole koskaan ollut hyvää isäsuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni ei ole hyvä isä.
Minun lasteni isä on hyvä isä. Minä olen välillä paska mutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mulla oli hyvä isä.
Hän jäi yh:ksi kolmekymppisenä ja hoiti meidät kolme lasta yksin aikuisiksi. Hän oli raitis, turvallinen, reilu. Kiitos, isä. Hoidit hommat melkein yhtä hyvin kuin nainen. Tämä on ehkä suurin kohteliaisuus mitä miehelle voi antaa.
Samaan hengenvetoon kuitenkin vähättelet ja mitätöit miehiä. Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.
Okei, ymmärrän että et nähnyt kieltä poskessani. Relaa, miesasiamies.
Miesasiamieheksi nimittely on miesten mitätöimistä ja vähättelyä. Miehillä ei ole mielestäsi oikeutta puolustaaa oikeuksiaan, samaan aikaan kun palstamammat kiskoo litran herneitä nenäänsä asiallisestakin kritiikistä?
Olet tyypillinen miesvihapalstan miesvihaaja, juuri teistä Heli Vaaranenkin haastatteluissaan puhui,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mulla oli hyvä isä.
Hän jäi yh:ksi kolmekymppisenä ja hoiti meidät kolme lasta yksin aikuisiksi. Hän oli raitis, turvallinen, reilu. Kiitos, isä. Hoidit hommat melkein yhtä hyvin kuin nainen. Tämä on ehkä suurin kohteliaisuus mitä miehelle voi antaa.
Samaan hengenvetoon kuitenkin vähättelet ja mitätöit miehiä. Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.
Okei, ymmärrän että et nähnyt kieltä poskessani. Relaa, miesasiamies.
Miesasiamieheksi nimittely on miesten mitätöimistä ja vähättelyä. Miehillä ei ole mielestäsi oikeutta puolustaaa oikeuksiaan, samaan aikaan kun palstamammat kiskoo litran herneitä nenäänsä asiallisestakin kritiikistä?
Olet tyypillinen miesvihapalstan miesvihaaja, juuri teistä Heli Vaaranenkin haastatteluissaan puhui,
Hei mies, tämä on mukava keskustelu, juttelemme täällä hyvistä isistämme. Osallistu sinäkin kaikin mokomin ja kerro omasta isästäsi. 2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mulla oli hyvä isä.
Hän jäi yh:ksi kolmekymppisenä ja hoiti meidät kolme lasta yksin aikuisiksi. Hän oli raitis, turvallinen, reilu. Kiitos, isä. Hoidit hommat melkein yhtä hyvin kuin nainen. Tämä on ehkä suurin kohteliaisuus mitä miehelle voi antaa.
Samaan hengenvetoon kuitenkin vähättelet ja mitätöit miehiä. Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.
Okei, ymmärrän että et nähnyt kieltä poskessani. Relaa, miesasiamies.
Miesasiamieheksi nimittely on miesten mitätöimistä ja vähättelyä. Miehillä ei ole mielestäsi oikeutta puolustaaa oikeuksiaan, samaan aikaan kun palstamammat kiskoo litran herneitä nenäänsä asiallisestakin kritiikistä?
Olet tyypillinen miesvihapalstan miesvihaaja, juuri teistä Heli Vaaranenkin haastatteluissaan puhui,
En tiennyt tuota, että miesasiamies olisi loukkaus. Sitä sanaa kuitenkin yleisesti käytetään miehistä, jotka aktiivisesti osallistuvat sukupuolikeskusteluun ja kokevat puolustavansa miesten oikeuksia. Anteeksi jos loukkasin, se ei ollut tarkoitukseni.
Erehdyt jos kuvittelet minun vihaavan miehiä. Arvostan monia miehiä. Isäni lisäksi aviomiestäni, useita ystäviäni ja sukulaisiani. Halveksin vain urpoja, niin miehiä kuin naisia. Sinä et toki heihin kuulu.?
Oma isäni on yksi harvoista ihanista unelmaiseistä. Isäni on ihan pienestä asti tehnyt ns. ikäviäkin hommia kanssamme kuten varpaiden leikkuuta, huutopukemisia ja raivareiden tainnutusta. Isäni on kantanut vastuunsa paremmin kuin voisi ikinä kuvitella. Tukee opiskelussa, kasvamisessa, antaa neuvoja, hoivaa, tekee ruokaa, ompelee, pesee vaatteita, paapoo kuin äiti. Työelämässä isäni on maskuliininen ja on itsekin nauranut tälle kontrastille. Varmaan kukaan ei arvaisi miten asiallinen ja vakava isäni on siviilissä perheenäiti.
Isäni on yksi asioista mistä olen elämässäni niin kiitollinen<3.
Arvatkaa muuten, miten paljon olen järkyttynyt keskivertomiehistä kun olen saanut isältäni tällaisen miehen mallin? Jep, paljon. Onneksi tiedän miten paljon voin vaatia kun olen konkreettisesti nähnyt että hyviä ja aktiivisia miehiä on.
Mulla on. Jäi yksinhuoltajaksi minun ollessani 10v. Äitini oli alkkis ja on sitä edelleen, ei tosin enää juo ja rieku siihen malliin kuin mitä lapsuudessani, mutta alkkis hän on kuolemaansa saakka. Kyllähän isällä vaikeaa oli alussa - sen kyllä muistan ja aistin silloin- , kun meitä sisaruksia oli monta, mutta hän selvisi kunnialla ja kasvatti meistä kaikista oikeudenmukaisia ja "kunnon" kansalaisia. Kaikki kiitos isälleni. Paras isä <3
Mun isi on juoppo ja mielenterveysongelmainen :( oli mitä ihanin touhu-isi mulle ja siskolle ennen avioeroa äidistä ja sairastumistaan. Musta on tosi ihanaa mutta samalla niiiin kaihoisaa katsoa sellaisia lapsien kanssa aidosti heittäytyviä touhu-isejä. Mullakin oli kerran sellainen. Kiitos kun sain sanoa, en tästä ole koskaan kellekään puhunut :)