Miten sitä osaisi olla kiukuttelematta miehelle?

tai välillä mies itsekin ehdottaa, että lepään...

Todennäköisesti sun on pakko luopua jostakin jotta saat levättyä lisää ( TV:n katsominen esim. jos ehdit edes sitä tms.) Onko taloudellisesti pakko tehdä kokopäivää, auttaisiko lyhennetty työpäivä? Onko teillä selkeästi keskusteltu kotitöiden jakamisesta?

Vierailija:

Todennäköisesti sun on pakko luopua jostakin jotta saat levättyä lisää ( TV:n katsominen esim. jos ehdit edes sitä tms.) Onko taloudellisesti pakko tehdä kokopäivää, auttaisiko lyhennetty työpäivä? Onko teillä selkeästi keskusteltu kotitöiden jakamisesta?

Niin no, tästä AV:sta voisin luopua, mutta toisaalta tämä on ainoa huvini kun en ehdi esim. lukea lehtiä tms. Työpäiväni ovat vähintään 10-tuntisia, ja koska teen töitä kotona (olen pph) on pakko pitää koti siistinä.

Juokseminen voisi olla hyvä idea, mutta en ehdi. :/

Miten olisi joka päivä kun miehesi tulee kotiin, lähdet 30min kävelylle tuulettamaan päätäsi? Tai edes muutaman kerran viikossa joku harrastus josta tykkäät? Esi. joogatunti voisi tehdä hyvää, siinä ollaan hiljaisuudessa ja opetellaan rentoutumaan -ja juuri sitä taidat tarvita!

Tsemppiä!

Ainakin hän ymmärtäisi syyn, miksi olet niin kiukkuinen. Olisiko mahdollista jotenkin jäjestää enemmän sitä omaa aikaa? Sellaista aikaa, jolloin voisit tehdä jotain sellaista mistä pidät oikein todella?

itselleni varaan aina edes pienen hetken lukemiseen, rakastan kirjoja ja lukeminen on minulle paras tapa rentoutua. Mikä olisi se sinun juttusi?

Vierailija:

Miten olisi joka päivä kun miehesi tulee kotiin, lähdet 30min kävelylle tuulettamaan päätäsi? Tai edes muutaman kerran viikossa joku harrastus josta tykkäät? Esi. joogatunti voisi tehdä hyvää, siinä ollaan hiljaisuudessa ja opetellaan rentoutumaan -ja juuri sitä taidat tarvita!

Tsemppiä!

Niin, se kyllä kuulostaisi hyvältä. Valitettavasti vain en ehdi läheskään joka päivä ja joka tapauksessa nuorin lapsista olisi pakko ottaa mukaan esim. kävelylle (rentouttavaa lenkkeilyä kun yksi punkee rattaista ulos koko ajan). Työpäivä loppuu klo 17-20, ja sitten on vaikea lähteä mihinkään kun on kuitenkin kotitöitä, iltapalan valmistamista ja lasten nukkumaan laittamista.

Pitäisi olla joku keino että kotona saisi pään nollattua välillä. Piilopullo? ;))

Vierailija:

Mikä olisi se sinun juttusi?

Aihe Vapaa? :))

Itse asiassa aiemmin olen lukenut ja tehnyt käsitöitä paljon, mutta niille ei nykyisin ole aikaa. Jos istun hetkenkin sohvalla paikoillani, tulee nuorin syliin eikä omasta puuhastani tule mitään. Ehkä muutaman vuoden päästä onnistuu taas lukeakin, tai neuloa.

Et voi tehdä kaikkea itse omalla tavallasi ja samalla saada jollain taikatempulla lisää omaa aikaa. Sinun on vaan pakko nyt hellittää jostain jottet pala loppuun totaalisesti!

Nukkumaan se ei osaa lapsia laittaa, ei ole halunnut opetella.



ap

Vierailija:

nalkutan siitä ettei se tee kotitöitä ja motkotan sille etten taaskaan ole saanut edes yhtä ateriaa syödä päivän aikana ilman että taapero pyörii sylissä.

Vierailija:

Nukkumaan se ei osaa lapsia laittaa, ei ole halunnut opetella.

ap

Ja kun tilanne ei muutu, on siitä turha jatkuvasti vääntää riitaa ja nalkuttaa, tai tästä tällä hetkellä melko hyvästä parisuhteesta on kohta vain rippeitä jäljellä ja meistäkin tulee numeroita erotilastoihin.



Siksi minun pitäisi opetella purkamaan turhautumiseni ja kiukkuni johonkin muuhun kuin mieheen. Kun ei se tosiaan ymmärrä. Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...



ap

On täysin sinun päätöksesi millaista käytöstä mieheltäsi siedät ja millaiseen kotityötaakkaan suostut. Sinun pitää vetää omat rajasi; kukaan muu ei tiedä venymisesi rajoja kuin sinä itse! Millaisen perhe-elämän mallin haluat omille lapsillesi antaa? Nainen raataa ja väsyy ja mies saa olla laiska????

Vierailija:

Millaisen perhe-elämän mallin haluat omille lapsillesi antaa? Nainen raataa ja väsyy ja mies saa olla laiska????

Sellaisen, että jokainen tekee oman osuutensa. Lapset kyllä tekevät kotitöitä, ja kun ihmettelevät että miksei isi tee mitään, sanon että sitä ei ole äiti kasvattanut aikoinaan enkä minä voi sitä enää tehdä. ;)

Ei mutta, kahvi loppui, pyykkäys kutsuu. Vielä on puoli tuntia aikaa ennen kuin nuorimmainen herää päikkäreiltä joten on hyvää aikaa viikata vähän vaatteita kaappiin.

ap

Vierailija:

ja kun ihmettelevät että miksei isi tee mitään, sanon että sitä ei ole äiti kasvattanut aikoinaan enkä minä voi sitä enää tehdä. ;)

ap

Mieskin oppii jos on pakko, älä suostu tekemään kaikkea itse!

Sinänsähän se on hyvä sinulle itsellesi, että tiedostat tuon tosiasian - eipähän tarvitse tuhlata omaa energiaa asioiden muuttumisen odottamiseen.

Sinun tarvitsee vain alkaa määrätietoisemmin vedellä rajoja oman jaksamisesi suhteen, kun miehestä ei teidän perheenne asioiden hoitamiseen taitoja löydy. Voihan sen ottaa miehen kanssa puheeksi, että olet tullut siihen tulokseen, ettet enää aio tuhlata omia voimiasi sen odotteluun, että miehestä olisi kodin ja lasten hoidossa jotain apua. Teet itse kaiken, mihin voimavarasi riittävät, mutta se tarkoittaa, että miehen pitää osata nähdä sinun työtaakkasi ja kunnioittaa työntekoasi ilman, että hän häiritsee sinua omilla jutuillaan tai vaatimuksillaan.

Ei siis niin, että mies odottelee sohvalla loikoillen ja voimia keräten, kun sinä saat huushollin kuntoon ja lapset nukkumaan, ja sitten hän odottaa sinun olevan virkeä ja innostunut viettämään kanssaan kahdenkeskistä aikaa. Kaikkea ei sentään mieskään voi olettaa saavansa - siis samassa paketissa ahkeran kodinhoitajan ja päivän päätteeksi intoa ja energiaa puhkuvan seurustelukumppanin.

Vierailija:

Ja kun tilanne ei muutu, on siitä turha jatkuvasti vääntää riitaa ja nalkuttaa, tai tästä tällä hetkellä melko hyvästä parisuhteesta on kohta vain rippeitä jäljellä ja meistäkin tulee numeroita erotilastoihin.

Siksi minun pitäisi opetella purkamaan turhautumiseni ja kiukkuni johonkin muuhun kuin mieheen. Kun ei se tosiaan ymmärrä. Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...

ap

yksilöä kohtaan, joka osaa analysoida tilanteensa ja kehtaa sen myöntää... siksi sinua on tässä aika omalaatuisessa ketjussa syyllistetty siitä, ettet ole pannut miestäsi kantamaan isompaa osaa yhteisistä töistä.



Kysehän kuitenkin jo avauksesi perusteella ei ole siitä, ettet olisi yrittänyt ja yrittänyt yrittämästä päästyäsikin saada miestä tekemään hommia.



Mutta jossakin menee raja, kuinka paljon jaksaa samasta asiasta nalkuttaa ja vaatia. Osa miehistä nyt vaan on sellaisella kotikasvatuksella varustettu, että hän jaksaa sanomisen jälkeen tehdä juuri sen nimenomaisen asian, josta on sanottu ja nalkutettu - mutta mitään pysyvää muutosta miehen aktiivisuustasoon ei synny.



Kurjaa tuossa tietysti on - ja sen ap hyvin näkyy tiedostaneen - että tuo työnjaon malli periytyy eteenpäin, vaikka se on viimeinen asia, mitä ap ja muut vastaavassa asemassa olevan äidit haluavat lapsilleen opettaa.



Minulla ei ole ap:n dilemmaan mitään viisastenkiveä. Jos sellainen olisi olemassa, hän olisi sen itsekin jo hokannut. Mutta otan osaa, et ole ikuisessa työnjakotaistossanne yksin. Itse asiassa muistan lukeneeni männävuonna, että valtaosassa avioeroista eronneet sanoivat isoimmaksi riidanaiheekseen juuri työnjaon!



Mutta itse kysymykseesi. Tuo vihan ja ärtymyksen purkaminen rakentavasti ON yksi vaikeimmista parisuhteen jutuista. Meillä minä olen temperamenttinen pakkaus, joka mieluiten sanoisi saman tien ärtymyksen aiheensa ja kiistelisi ne sitten ohitse. Mies valitettavasti on täysin vastakkainen: hän voi suuttua hyvinkin omituisista pikkuasioista ja mököttää päiväkaupalla, mitä minä en taas kestä. Tuosta ristiriidasta seuraa, että minä en sano heti, kun ottaa päähän, vaan yritän unohtaa ärtymyksen ---> varastoin katkeruutta ja kitkeryyttä ja se pullahtaa esiin sitten täysin toisissa yhteyksissä, mikä ei tietenkään sekään ole hyvä tai reilua miestä kohtaan.



Pitäisi siis pystyä sanomaan rakentavasti tunteistaan heti eikä pullottaa niitä, koska sekään ei ole kenellekään hyväksi.



Mietin vielä tuota nalkuttamista. Miehesi (kuten omanikin ajoittain) on ehkä aika lailla turtunut sanomisiisi, siksi niitä tulee toistettua nalkuttamiseen saakka. Voisiko tuota naputtamista vähentää, jos jakaisitte selvät vastuualueet. Kun miehesi ei ole oppinut hoitamaan kodin asioita, niin ilman muuta hänen vastuullaan olevat asiat jäävät alussa hoitamatta. Mutta jos osaat jakaa hänelle asioita, jotka alkavat äkkiä konkreettisesti näkyä ja tuntua, jos niitä EI hoideta, niin eiköhän hän pian alkaisi oppia pitämään niistä huolta, kun SINÄ ET NIITÄ HÄNEN PUOLESTAAN TEE, VAIKKA MIKÄ OLISI. Eli esim. roskien vienti, pyykkihuolto, kaupassakäynti, lasten vienti aamulla päiväkotiin tms., keksi itse.



Voimia!!!

Minä olen aina tehnyt niin, että kun lapset nukkuvat, nukun itsekin tai luen tai surffaan av.llä =)

Kun lapset ovat hereillä teen ne kotityöt. Meillä kyllä mieskin onneksi osallistuu, ja tuskin jaksaisin hoitaa yksin kaikkea työn ohessa. Oli eri juttu silloin kun olin vielä kotona lasten kanssa.

mitään kotitöitä ei tee silloin kun niiden aika olisi, sanoo aina että joo, myöhemmin, ja jos sitä jää odottamaan, roikkuvat pyykit viikon narulla, tiskit mätänevät lavuaariin likaveteen, roskat lattialle. Mies on kotona kokoajan, työtään voi tehdä täällä. On hoitanut asiansa niin että paukuttaa tietokonetta yöt ja nukkuu päivällä jottei tule häirityksi. Muun vapaa- ajan pelaa tietokonepelejä.



Kaiken ottaa, lisää vaatii ja on väärinkohdeltu kun en käy intohimoisena hänen kimppuunsa säännöllisesti. Itse ei aloitetta myöskään tee. Ketä kiinnostaisi mies joka ei tee muuta kuin tietokoneellaan istuu.



Käytännössä olen yksinhuoltaja. Joskus mies leikkii lapsen kanssa, tekee pesut ja vie nukkumaan, mutta ruokkia ei osaa eikä tajua. Jos jätän kahdestaan lapsen kanssa, istuu vaan tuolillaan pelaamassa ja lapsi touhuaa itsekseen. Jos lähtisin vaikka yöksi yksin pois veisi lapsen heti äidilleen hoitoon. Tuntuu että jätän lapsen heitteille jos lähden " tuulettumaan" .



Onneksi mies on kausittais-tietokonenarkkari, kun kesä tulee se varmaan taas touhuaa päivisin ulkohommissa, mutta silloin miehestä tulee karski äijä joka uhkuu testosteronia eikä sellaiset miehet tee muijien hommia...



Onneksi mies on hyvä ja kultainen perusluonteeltaan mutta niin epäempaattinen kuin olla voi.



Kun sanon etten jaksa tehdä mitään hän sanoo että älä tee, oma valintasi.

Miten valitsisi.

Se taas vaatii sitä, ettet ole itse kotona. Pidä vapaailtoja. Jos ei aikuinen ihminen -lasten isä- osaa tehdä iltapalaa ja pistää muksuja nukkumaan niin ehkä ei ole vielä aikuiseksi kasvanutkaan.



Muut vaihteoehdot on tyytyä tilanteeseen tai olla yksin.